Vasta-aineet
 |
Vasta-aineet 2 |
Vasta-aineet
Vasta-aineet ovat selkärankaisten veressä ja eritteissä esiintyviä pallomaisia proteiineja, joita kutsutaan myös immunoglobuliineiksi eli Ig-molekyyleiksi. Jokainen B-soluklooni tuottaa yhdenlaisia vasta-ainemolekyylejä, joilla on spesifinen antigeeniä sitova kohta. B-solun kypsyessä luuytimessä vasta-aineet kiinnittyvät sen solukalvolle, jossa ne toimivat antigeenireseptoreina. B-solun aktivaatio tapahtuu toissijaisissa imukudoselimissä antigeenin sitouduttua reseptoriin. Lisäksi aktivaatiossa tarvitaan T-auttajasolujen stimulaatiota. Aktivoitumisen seurauksena B-solu proliferoituu ja erilaistuu joko vasta-ainetta tuottavaksi efektorisoluksi tai muistisoluksi. Efektorisolut tuottavat ja erittävät suuria määriä vasta-ainetta, jonka antigeeniä sitova kohta on identtinen solun pinnalla ilmennettävien antigeenireseptoreiden antigeeniä sitovan kohdan kanssa.
Tyypillinen vasta-aine on Y-kirjaimen muotoinen molekyyli, jossa on kaksi identtistä antigeeniä sitovaa kohtaa molekyylin kärkiosissa (Fab-alueet). Molekyylin häntäosassa raskaiden ketjujen muodostamalla Fc-alueella on sitoutumiskohtia komplementin proteiineille sekä erilaisille solupintareseptoreille. Tämä alue vaikuttaa siten vasta-aineluokan biologisiin ominaisuuksiin.
Antigeenin sitoutumiskohta on stereokemialliselta rakenteeltaan komplementaarinen tietylle antigeenin osalle, jota kutsutaan epitoopiksi. Tarkan yhteensopivuuden vuoksi vasta-aineet ja antigeenit muodostavat stabiileja komplekseja, vaikka ne liittyvät toisiinsa ainoastaan ei-kovalenttisin sidoksin. Vasta-ainemolekyylin raskaiden ketjujen joustavat sarana-alueet mahdollistavat sitoutumisen kahteen eri antigeenimolekyylin samanaikaisesti tai vaihtoehtoisesti sitoutumisen yhden antigeenin erillisiin mutta identtisiin epitooppeihin.
