MHC-proteiinit
Rakenteeltaan MHC-proteiinit ovat heterodimeerisiä transmembraaniproteiineja, joiden N-terminaalisessa domeenissa on yksi peptidiä sitova kohta. Jokainen MHC-proteiini pystyy sitomaan useita erilaisia peptidejä, joita solussa muodostuu proteiinien hajotusprosessin seurauksena, mutta luokan I MHC-proteiinit sitovat pääasiassa sytosolissa syntyneitä peptidejä ja luokan II MHC-proteiinit endosomaalisesta osastosta peräisin olevia peptidejä. Muodostuneet MHC-peptidikompleksit kuljetetaan solun pinnalle, jossa T-solut voivat ne tunnistaa.
T-solut ilmentävät MHC-proteiinien lisäksi CD4- ja CD8-koreseptoreita, jotka tunnistavat nonpolymorfisia alueita MHC-proteiineista. CD4- ja CD8-koreseptorit ovat solukalvon yhden kerran läpäiseviä transmembraaniproteiineja, joiden solun ulkoisessa osassa on immunoglobuliinin kaltaisia domeeneja. Ne tunnistavat T-solureseptorien tapaan antigeeniä esittelevän solun tai kohdesolun pinnalla ilmennettäviä MHC-proteiineja, mutta ne sitoutuvat eri kohtaan MHC-proteiinia kuin T-solureseptorit. Koreseptorit ilmentyvät eri T-soluissa siten, että auttaja- ja regulatoriset T-solut ilmentävät CD4-koreseptoreita, jotka tunnistavat luokan II MHC-proteiineja, kun taas sytotoksiset T-solut ilmentävät CD8-koreseptoreita, jotka vastaavasti tunnistavat luokan I MHC-proteiineja. Koska luokan I ja II MHC-proteiineja ilmennetään eri solutyypeissä (luokan I MHC-proteiineja lähes kaikissa solutyypeissä ja luokan II MHC-proteiineja pääasiassa dendriittisoluissa, makrofageissa ja B-soluissa), koreseptorien tehtävänä on avustaa T-soluja spesifisten MHC-proteiinien tunnistamisessa ja sitä kautta spesifisen kohdesolun tunnistamisessa.
CD4- ja CD8-koreseptorien sytoplasmiset osat ovat liittyneinä Src-perheen sytoplasmisiin tyrosiinikinaaseihin, kuten Lck:hon, joka fosforyloi useita solunsisäisiä proteiineja ja osallistuu sitä kautta T-solujen aktivointiin.
