MHC-proteiinit
MHC-proteiinit ovat MHC-geeniperheen (major histocompatibility complex) koodaamia selkärankaisten solujen solupinnan glykoproteiineja. MHC-proteiinit opittiin tuntemaan alun perin kudossiirrännäisten nopeiden hyljintäreaktioiden aiheuttajina. Ne tunnistettiin ensimmäisenä hiiressä, jossa niitä kutsutaan H-2-antigeeneiksi (histocompatibility-2 antigens). Ihmisen MHC-proteiineja kutsutaan myös HLA-antigeeneiksi (human-leucocyte-associated antigens), koska ne tunnistettiin ensimmäisenä leukosyyttien pinnalta.
MHC-proteiineja koodaa noin 20 geeniä, joista useimmat ovat erittäin polymorfisia: geeneistä on tunnistettu yli 2 000 eri alleelia. Tämän vuoksi on erittäin epätodennäköistä, että kahdella eri yksilöllä (lukuun ottamatta identtisiä kaksosia) olisi sama yhdistelmä MHC-alleeleja. Tämän vuoksi kudossiirrännäisten yhteydessä havaittavat hyljintäreaktiot ovat hyvin tavallisia.
MHC-molekyylejä on kahta tyyppiä: luokan I MHC- ja luokan II MHC-molekyylit. Luokan I MHC-proteiineja ilmennetään lähes kaikissa selkärankaisten solutyypeissä, ja ne esittelevät antigeenejä sytotoksisille T-soluille. Luokan II MHC-proteiineja ilmennetään pääasiassa soluissa, jotka ovat vuorovaikutuksessa auttaja-T-solujen kanssa, kuten dendriittisoluissa, makrofageissa ja B-lymfosyyteissä.
MHC-proteiinit toimivat immunologisessa puolustuksessa sitoen antigeeninä toimivan proteiinin pilkkoutumisen seurauksena syntyneitä peptidifragmentteja ja kuljettaen niitä antigeeniä esittelevän solun (dendriittisolu naiivien T-solujen tapauksessa) pinnalle, jossa ne esitellään yhdessä muiden stimulatoristen signaalien kanssa T-soluille. Tämän seurauksena aktivoituneet efektori-T-solut tunnistavat saman peptidi-MHC-kompleksin kohdesolunsa pinnalla, mikä voi sytotoksisten T-solujen tapauksessa olla mikä tahansa infektoitunut elimistön solu, auttaja-T-solujen tapauksessa B-solu, sytotoksinen T-solu, infektoitunut makrofagi tai dendriittisolu itse.
