 |
Osteoklasti |
 |
Aktiivinen osteoklasti (Masson-Goldner trikromivärjäys) |
|
Osteoklasti (H&E-värjäys) |
|
Osteoklasti (TRACP entsyymivärjäys + H&E-värjäys) |
Osteoklasti
Osteoklastit muodostuvat monosyytti-makrofagilinjan kantasolujen muuttuessa preosteoklasteiksi ja fuusioituessa monitumaisiksi osteoklasteiksi. Resorpoiva osteoklasti on polaarinen solu, jonka solukalvossa on erotettavissa useita funktionaalisesti ja rakenteellisesti erilaisia alueita mm. tiivis liitos (sealing zone), jolla solu tarttuu luun pinnalle, ja poimukalvosto (ruffled border), joka on varsinainen resorpoiva pinta. Lepotilaisessa osteoklastissa näitä membraanialueita ei nähdä.
Resorptiosykli on tapahtumaketju, jonka aikana osteoklasti kiinnittyy luun pintaan, syö luuta ja lopulta irrottautuu. Solu siirtyy uuteen paikkaan ja aloittaa uuden resorptiosyklin. On havaittu, että ainakin in vitro aktiivinen osteoklasti voi siirtyä paikasta toiseen ja “syödä” useita lakuunoita, sekä käydä läpi useita resorptiosyklejä. Luun resorptiota säädellään osteoklastien apoptoosilla, eli ohjelmoidulla solukuolemalla.
Aktivoituneen osteoklastin ensimmäinen tehtävä on erittää protoneita poimukalvostolta resorpoitavan luun pinnalle happamoiden sen. Hapot liuottavat mineraalit pois nopeasti jolloin proteolyyttiset entsyymit pilkkovat kollageenin ym. orgaanisen materiaalin. Näin pilkottu luumateriaali kuljetetaan solun läpi (transsytoosi) ja vapautetaan solun ulkoiseen tilaan.
