 |
Lymfosyyttien kotiuttaminen |
Adaptiivinen immuunivaste
Mikrobiperäiset antigeenit pääsevät tunkeutumaan elimistöön ihon, ruoansulatuskanavan tai hengitysteiden kautta. Aktivoidakseen adaptiivisen immuunivasteen antigeenien tulee siirtyä imukudoksen elimiin, joissa lymfosyytit aktivoituvat. Ihon tai hengitysteiden kautta elimistöön tunkeutuneet antigeenit kulkeutuvat imusuonia pitkin paikallisiin imusolmukkeisiin, kun taas ruoansulatuskanavan kautta tulevat antigeenit siirtyvät suoliston Peyerin levyihin. Perna puolestaan suodattaa veren mukana liikkuvia antigeenejä.
Koska vain erittäin pieni osa lymfosyyttipopulaation soluista kykenee tunnistamaan tietyn antigeenin, lymfosyyttien on jatkuvasti kierrettävä imukudoksen elinten välillä veren ja imunesteen mukana. Lymfosyytit voivat jättää verenkierron esim. imusolmukkeiden pikkulaskimoissa (ns. lymfosyyttien kotiuttaminen, lymphocyte homing), joissa ne puristautuvat verisuonen seinämän endoteelisolujen läpi, ja siirtyvät imusolmukkeesta pois vieviin imusuoniin. Suuret imusuonet yhtyvät lopulta rintatiehyeeseen, jonka kautta lymfosyytit palaavat jälleen verenkiertoon.
Kierto veren ja imunesteen välillä päättyy, mikäli lymfosyytti kohtaa imukudoksessa spesifisen antigeenin ja aktivoituu. Tällöin lymfosyytti jää imukudokseen, jossa se jakautuu ja erilaistuu efektorisoluksi tai muistisoluksi. Osa T-soluista siirtyy lymfan ja verenkierron mukana infektiopaikalle, osa jää imukudokseen auttamaan B- solujen ja muiden T-solujen aktivaatiossa. Osa efektori B-soluista (plasmasoluista) jää imukudokseen, jossa ne erittävät spesifistä vasta-ainetta verenkiertoon useiden päivien ajan. Luuytimeen siirtyneet efektori B-solut erittävät vasta-ainetta kuukausien tai vuosien ajan. Muistisoluiksi erilaistuneet B- ja T-solut siirtyvät takaisin lymfosyyttien kiertoon.
