 |
Dendriittisolut |
Immuunipuolustus
Taudinaiheuttajan tunkeutuminen elimistöön saa aikaan immuunivasteen, joka voidaan jakaa kahdenlaisiin reaktioihin: yleisiin ja adaptiivisiin (spesifisiin) immuunireaktioihin.
Yleinen immuunivaste muodostuu elimistön puolustusreaktioista, jotka eivät vaadi tapahtuakseen aikaisempaa kohtaamista patogeenin kanssa, eivätkä ole spesifisiä tiettyä patogeeniä kohtaan. Ne aktivoituvat nopeasti patogeenin tunkeuduttua elimistöön ja pyrkivät estämään tai pysäyttämään infektion ennen spesifisen immuunivasteen aktivoitumista. Yleisen immuunivasteen toiminta perustuu elimistön kykyyn tunnistaa taudinaiheuttajien konservoituneita molekyylirakenteita (esim. erilaiset mikrobien pintamolekyylit tai joidenkin virusten kaksijuosteinen RNA), joita ei esiinny normaalisti elimistössä. Yleiseen immuunivasteeseen luetaan kuuluviksi erilaiset fysikaaliset ja kemialliset esteet (iho, limaeritteen antimikrobiaaliset peptidit, vatsan suolahappo, lysotsyymit), komplementtijärjestelmä, erilaisten solureseptorien (mm. TLR ja NOD) toiminta, fagosyytit (makrofagit ja neutrofiilit) sekä virusinfektion yhteydessä luonnollisten tappajasolujen (NK-solut, natural killer cells) toiminta ja infektoituneiden solujen erittämät interferonit.
Adaptiivinen immuunivaste on yleistä immuunivastetta hitaampi mutta spesifimpi, ja se aktivoituu viiveellä. Adaptiivinen immuunivaste muodostuu imusolujen toiminnasta. Imusolut välittävät sekä humoraalista immuunivastetta tuottamalla vasta-aineita (B-imusolut) että soluvälitteistä immuunivastetta tuhoamalla patogeenejä sytotoksisesti (T-imusolut).
Yleinen ja adaptiivinen immuunivaste eivät ole itsenäisiä immuunijärjestelmiä, vaan ne toimivat samanaikaisesti toisiaan täydentäen. Esimerkiksi yleiseen immuunivasteeseen kuuluvat fagosytoosiin kykenevät dendriittisolut aktivoivat adaptiivisen immuunijärjestelmän T-soluja.
