 |
Yleinen immuunivaste virusinfektioissa 2 |
 |
RNAi |
|
Autokriininen |
|
Parakriininen |
Yleinen immuunivaste virusinfektioissa
Virusinfektioissa yleisen immuunivasteen toiminta ei perustu samankaltaisten immunostimulanttien toimintaan kuin bakteeri- tai parasiitti-infektioissa, vaan lähinnä virusgenomin (dsRNA) tai sen tiettyjen elementtien (mm. CpG-motiivi) tunnistamiseen infektoituneesta solusta.
Tunnistetun dsRNA tuhoaminen solussa tapahtuu kahdessa vaiheessa, joista ensimmäisessä dsRNA pilkotaan lyhyiksi fragmenteiksi, jotka sitouvat komplementaariseen ssRNA-sekvenssiin. Periaate on sama kuin tutkimustarkoituksessa käytettävässä RNAi-menetelmässä, jonka avulla voidaan estää spesifisten geenien ilmentyminen solussa.
Sekä dsRNA:n että genomiltaan myös toisten tyyppisten virusten läsnäolo solussa indusoi interferoni-α:n (IFNα) ja interferoni-β:n (IFNβ) tuotannon ja erityksen, jotka toimivat sekä auto- että parakriinisesti. Interferonien sitoutuminen solupinnan reseptoreihin stimuloi lukuisten geenien transkriptiota, jolloin mm. sytokiinien tuotanto kiihtyy. Interferonit saattavat myös aktivoida ssRNA:ta hajottavan ribonukleaasientsyymin sekä välillisesti keskeyttää proteiinisynteesin, jolloin viruksen replikaatio estyy.
