not available fi se
1 2 not available
www.solunetti.fi
taso 1

Kaavakuva
   
Alkiovaihe
   
Sikiön silmä
   

Silmän kehittyminen

Mykiön kehitys

Mykiötä (linssiä) muodostava pään ektodermaalinen epiteeli (mykiöplakoidi) määräytyy varhaisessa neurulavaiheessa. Väliaivoista pullistuva silmärakkula on heikko mykiöinduktori, mutta se estää tuottamillaan BMP-kasvutekijöillä mykiön kehitystä estävän Wnt-signaloinnin.  Pax 6 on tärkeä mykiön kaikkia kehitysvaiheita säätelevä tekijä. Epiteliaaliset mykiöplakoidit ilmaantuvat pään alueelle päivänä 31. Päivinä 32-33 plakoidit painuvat kohti silmärakkulaa, irtoavat pään epiteelistä ja muodostavat onton, lieriöepiteelin verhoaman mykiörakkulan, jota verhoaa tyvikalvomainen mykiökapseli. Viikolla 5 rakkulan takaosan solut muuttuvat pitkiksi, rakkulan etuosaa kohti suuntautuviksi, kristalliiniproteiinia tuottaviksi primaarisiksi linssisäikeiksi. Ne täyttävät mykiörakkulan. Viikoilla 8-9 muodostuu mykiön etuosaan sekundaarisia linssisäikeikerroksia. Näiden sisään jäävät primaariset säikeet muodostavat mykiön ytimen. Tumat säilyvät vain kaikkein uloimpien sekundaaristen linssisäiekerrosten soluissa. Mykiön etupuolikasta verhoaa kuutioepiteeli aikuisikään saakka. Verisuonituksen kehittyvä mykiö saa lasiaisen ja silmämaljan uurteen (fissura choroidea) kautta kulkevasta lasiaisvaltimosta ja -laskimosta (arteria, vena hyaloidea). Versiuonet ja lasiainen kehittyvät pään mesodermin ja neuraalipienan soluista. Silmämaljan uurteen sulkeutuessa toisella raskauskolmanneksella, menettää mykiö pysyvästi verisuonituksensa. 

Sarveiskalvo

Sarveiskalvon kolmesta kerroksesta uloin kehittyy ektodermaalisesta pään epiteelistä. Keskikerros (substantia propria) erilaistuu silmän kovakalvoa (sclera) muodostavasta mesodermaalisesta mesenkyymistä ja neuraalipienan soluista, joista muodostuu myös etukammioon rajoittuva  sarveiskalvon endoteelikerros (mesoteeli). Pax 6 on tärkeä sarveiskalvon kehitystä ohjaava säätelytekijä.   

Verkkokalvo

Retinoidihappo on tärkeä verkkokalvon kehitystä säätelevä transkriptiofaktori. Verkkokalvon aihe, silmärakkula (eng. optic vesicle), ilmaantuu väliaivojen neuroketodermaalisena pullistumana päivinä 24-26. Parilliset silmärakkulat saavat alkunsa väliaivojen silmäkentästä (eng. eye field) prekordaalilevystä tulevan Shh-signaloinnin indusoima. Jos silmäkenttä ei jakaannu, kehittyy vain yksi silmä (kyklopia).

Sarveiskalvoa muodostavasta epiteelistä irtoava mykiörakkula ohjaa silmärakkulan muuttumista kaksikerroksiseksi silmämaljaksi, jonka sisäkerroksen solut erilaistuvat verkkokalvon neuraalisiksi ja reseptorisoluiksi (gangliosolut sekä sauva- ja tappisolut). Muutosta edistää ektodermaalisen epiteelin tuottamat  FGF-kasvutekijät.  Suonikalvoon rajoittuvan ulkokerroksen erilaistumista verkkokalvon pigmenttisolukerrokseksi säätelee muun muassa epiteliaaliset ja mesenkymaaliset BMP-molekyylit. Pigmentin muodostus verkkokalvon takaosan soluissa käynnistyy päivänä 33. Silmämaljan varsi muodostaa kulkuväylän verkkokalvon gangliosolukerroksesta kasvavalle näköhermolle (aivohermo II) sekä verkkokalvon keskusvaltimon (a. centralis retinae) alkuosalle. Kaikki kypsän verkkokalvon kerrokset ovat tunnistettavissa 7. raskauskuukauden lopulla. Noin 6 kk syntymän jälkeen lapsi saavuttaa aikuisen näkökyvyn.