 |
Immunologinen muisti 2 |
Immunologinen muisti
Aikaisemmin sairastettujen tartuntatautien antama suoja samaa taudinaiheuttajaa vastaan tai vastaanotetun rokotteen teho perustuu immunologisen muistin toimintaan. Immunologisen muistin kehittymisen kannalta on oleellista primaarinen immuunivaste, joka kehittyy muutamien päivien kuluessa ensimmäisestä antigeenille altistumisesta. Mikäli eläin altistuu viikkojen, kuukausien tai jopa vuosien kuluttua uudelleen samalle antigeenille, seuraa sekundaarinen immuunivaste, joka on luonteeltaan primaarista immuunivastetta huomattavasti nopeampi ja voimakkaampi.
Immunologisen muistin taustalla on kloonivalintateoria, joka mahdollistaa myös adaptiivisen immuunijärjestelmän kyvyn reagoida spesifisesti miljooniin eri antigeeneihin. Kloonivalintateorian mukaan jokainen B- tai T-lymfosyyttiklooni ilmentää pinnallaan ainoastaan tietylle antigeenille spesifistä pintareseptoria eli vasta-ainemolekyyliä jo ennen ensimmäistä kohtaamistaan antigeenin kanssa. Antigeeni aktivoi (valitsee) ainoastaan ne lymfosyyttikloonit, joiden pintareseptori on komplementaarinen antigeenille. Sitoutumisen seurauksena naiivit lymfosyyttikloonit proliferoituvat voimakkaasti (clonal expansion). Suurin osa soluista erilaistuu efektorisoluiksi (B- tai T-soluiksi), jotka saavat aikaan immunologisen vasteen. Osa erilaistuu muistisoluiksi, jotka pystyvät nopeasti, herkästi ja tehokkaasti muuntumaan efektorisoluiksi tai tuottamaan lisää muistisoluja, jos ne kohtaavat uudelleen saman antigeenin.
Muistisolut voivat säilyä elossa jopa koko yksilön eliniän. Myös osa efektori-B- tai T-soluista säilyy elossa antaen pitkäaikaisen suojan patogeeniä vastaan. Esimerkiksi osa primaarivasteen seurauksena muodostuneista plasmasoluista voi elää kuukausia luuytimessä tuottaen spesifistä vasta-ainetta verenkiertoon.
