Vasta-aineet
Vasta-aineet ovat selkärankaisten veressä ja eritteissä esiintyviä pallomaisia proteiineja, joita kutsutaan immunoglobuliineiksi eli Ig-molekyyleiksi. Ne esiintyvät B-imusoluejn pinnalla antigeenireseptoreina sekä aktivoituneiden B-imusolujen (ns. plasmasolujen) erittäminä vasta-aineina.
Immunoglobuliinit rakentuvat kahdesta eri tyyppisestä polypeptidiketjusta: kahdesta raskaasta ketjusta (molekyylipaino 50-70 kDa) ja kahdesta kevyestä ketjusta (molekyylipaino 23 kDa). Kumpikin ketju koostuu vakio-osasta (constant region) sekä vaihtelevasta osasta (variable region). Raskaita ketjuja on viisi erilaista, joiden rakenteellisten ja antigeeniominaisuuksien perusteella immunoglobuliinit ryhmitellään eri luokkiin: IgA, IgD, IgE, IgG ja IgM. Immunoglobuliinien kevyet ketjut voivat ovat kahta tyyppiä (kappa (κ) ja lambda (λ)), joista molempia esiintyy kaikissa viidessä immunoglobuliiniluokassa. Raskaat ja kevyet polypeptidiketjut muodostavat yhdessä Y-kirjaimen muotoisen Ig-molekyylin, jonka tertiäärirakennetta ylläpitävät rikkisillat.
Toiminnallisesti vasta-ainemolekyylin rakenne voidaan jakaa eri alueisiin. Molekyylin kärjissä on kaksi identtistä antigeenin sitoutumiskohtaa (Fab-alueet), jotka muodostuvat sekä raskaista että kevyistä ketjuista. Molekyylin häntäosassa raskaiden ketjujen muodostamalla Fc-alueella on sitoutumiskohdat komplementin komponenteille ja/tai erilaisille solupinnan reseptoreille. Fc-alue vaikuttaa siten vasta-aineen biologisiin ominaisuuksiin.
