Tutkimus
Tutkimus
Solujen toimintaa voidaan tutkia lukuisilla eri tavoilla. Mikroskooppiset menetelmät ovat avainasemassa, kun solujen vasteita halutaan nähdä. Valomikroskopia on kohtalaisen helppo ja suoraviivainen tapa tarkastella soluja, ja eräs sen eduista on mahdollisuus tutkia myös eläviä soluja. Elektronimikroskopialla saadaan kuvannettua solun sisäisiä rakenteita ja soluelimiä, mutta tekniikka on huomattavan paljon vaativampi kuin valomikroskopiassa tarvittava.
Molekyylitason tarkasteluun on myös joukko biokemiallisia menetelmiä, joiden avulla molekyylien rakennetta voidaan tutkia, samoin kuin molekyylien välisiä vuorovaikutuksia. Nämä menetelmät perustuvat yleensä siihen, että mielenkiinnon kohteena olevat molekyylit erotellaan muista näytteen molekyyleistä, mikä yleensä vaatii solujen tai kudosten hajottamista.
Molekyylibiologisilla menetelmillä on mahdollista tutkia geenien toimintaa ja säätelyä, mutta solujen toimintaa voidaan myös muokata siirtämällä sopivasti muunneltuja geenejä soluihin, jolloin esimerkiksi geenimutaatioiden vaikutusta solun toimintaan voidaan tutkia. Molekyylibiologisin menetelmin voidaan myös tuottaa merkkimolekyylejä, jotka voidaan liittää proteiineja koodaaviin geeneihin. Näiden työkalujen avulla on mahdollista tarkastella tutkittavan molekyylin sijaintia tosiaikaisesti elävissä soluissa esimerkiksi fluoresenssimikroskopian avulla.
