Spektrofotometria
Spektrofotometri on optinen mittauslaite, jota käytetään aineiden tunnistamiseen, niiden puhtausasteen ja pitoisuuden määrittämiseen liuoksessa. Spektrofotometrin toimintaperiaate perustuu Lambert-Beerin lakiin, joka määrittelee valon pidättäytymistä aineeseen. Tavallisimmin spektrofotometrit mittaavat näkyvän- tai UV-valon absorptiota näytteessä eri aallonpituuksilla, erikoislaitteet myös fluoresenssia tai infrapunasäteilyä.
Spektrofotometrin päärakennekomponentit ovat säteilylähde (hehkulamppu näkyvän alueen mittauksiin, vetylamppu UV-alueelle), näytetila, monokromaattori ja näytevahvistin. Mittaus tapahtuu muovi-, borosilikaattilasi- tai kvartsikyvetissä riippuen spektrialueesta, jolla työskennellään.
Useat biologiset yhdisteet absorboivat valoa UV-alueella, tai reagoivat tiettyjen kemiallisten yhdisteiden kanssa muodostaen värillisiä reaktiotuotteita, jotka absorboivat näkyvää valoa. Spektrofotometriaa käytetään biologiassa mm. proteiinien ja nukleiinihappojen pitoisuuden määrittämiseen.