Virusten vapautuminen solusta
Useimmat vaipattomat virukset (lyyttiset virukset) aiheuttavat vapautuessaan yleensä isäntäsolun hajoamisen, kun taas vaipalliset virukset vapautuvat ulos solusta silmikoitumalla (engl. budding). Silmikoitumistapahtumassa ne saavat ympärilleen kapsidia suojaavan, viruksen proteiineja ja glykoproteiineja sisältävän vaipan. Silmikoituminen voi olla hyvin haitallista solulle viruslajista riippuen (paramykso-, rhabdo- ja togavirukset), tai se ei välttämättä tuhoa isäntäsolua, joka voi jatkaa uusien virusten tuottamista pitkiäkin aikoja (esim. retrovirukset).
Silmikoituvien virusten kokoaminen, maturaatio ja vapautuminen ovat hyvin yhtäaikaisia tapahtumia solussa. Viruslajista riippuen silmikoituminen voi tapahtua solukalvolta, sytoplasmisilta kalvoilta tai tumakalvolta (herpesvirukset). Solukalvolta silmikoituvat virukset vapautuvat samalla ulos solusta, kun taas solun sisäisiltä kalvoilta silmikoituvat virukset kuljetetaan solusta ulos eksosytoosirakkuloissa.
