Replikaatio
Virukset ovat lisääntyessään riippuvaisia solun tuottamasta energiasta, ja ne käyttävät hyväkseen solun proteiinisynteesikoneistoa. Virusten on tuotettava toiminnallisia lähetti-RNA molekyylejä, jotka koodaavat viruksen genomin replikaatiota katalysoivia ja sääteleviä replikaasiproteiineja sekä viruksen rakenneproteiineja.
Positiivisäikeiset RNA-virukset (mm. pikornavirukset)
Positiivisäikeisten RNA virusten genomin replikaatioon tarvitaan RNA:sta riippuvaista RNA polymeraasia, jota soluissa ei esiinny. Se tuotetaan infektion alkuvaiheessa suoraan mRNA:na toimivasta virusgenomista. Polymeraasi syntetoi yksijuosteiselle positiiviselle RNA-genomille komplementaarisen negatiivisen vastinsäikeen, jota käytetään mallina tuotettaessa lisää positiivisäikeisiä RNA-juosteita. Replikaatio tapahtuu sytoplasmassa.
Negatiivisäikeiset ssRNA (mm. rhabdovirukset ja orthomyxovirukset) ja dsRNA-virukset (mm. reovirukset)
Negatiivisäikeisten ssRNA-virusten samoin kuin dsRNA-virusten genomi ei voi toimia suoraan lähetti-RNA:na. Nämä virukset käyttävät partikkelissaan mukana ollutta RNA-riippuvaista RNA-polymeraasia positiivissäikeisten RNA-juosteiden syntetoimiseen, jotka voivat toimia templaattina transkriptiossa. Replikaatio tapahtuu sytoplasmassa.
DNA virukset (mm. adeno-, herpes- ja poxvirukset)
dsDNA-virusten tapauksessa genomin replikaatio tapahtuu isäntäsolun tapaan ja DNA toimii suoraan mRNA:n templaattina. Yksijuosteiset DNA-virukset (parvovirukset) syntetoivat ensin genomilleen vastinjuosteen, jolloin dsDNA toimii transkriptiossa templaattina. DNA virusten replikaatio tapahtuu tumassa lukuun ottamatta pox-viruksia, jotka replikoituvat sytoplasmassa.
Retrovirukset (mm. HIV)
Retrovirusten genomi on positiivijuosteinen ssRNA, joka kopioidaan yksijuosteisen DNA-välivaiheen kautta kaksijuosteiseksi DNA:ksi käyttäen apuna viruksen omaa käänteiskopioijaentsyymiä. dsDNA toimii mallina tuotettaessa mRNA:ta.