fi se
1 2 3
www.solunetti.fi
taso 2

sivusto123
Elektroninsiirtoketju
   

Oksidatiivinen fosforylaatio

Elektroninsiirtoketjun muodostavat neljä monimutkaista proteiinikompleksia, joista kolme on protonipumppuja. Kompleksit ovat yhteydessä toisiinsa rasvaliukoisten ja vesiliukoisten elektroninsiirtäjien kautta. Elektroneja sitovat komplekseissa muun muassa rauta-rikkirakenteet (Fe-S) ja sytokromien hemiryhmät.

 

Kompleksi I (NADH-dehydrogenaasi): vastaanottaa elektronit NADH:lta ja antaa ne edelleen ubikinonille (Q), josta syntyy ubikinoli (QH2). Ubikinoli on rasvaliukoinen molekyyli, joka liikkuu kalvolla kompleksilta I kompleksille III elektronit mukanaan. Kompleksi I:n sisällä elektronit kulkevat NADH:lta flaviinimononukleotidille (FMN,  hapettuu FMNH2:ksi) ja edelleen Fe-S-klusterille. Elektronit luovuttavat siirtyessään osan energiastaan kompleksille I, joka tällä energialla siirtää neljä protonia (H+) sisäkalvon yli (matriksista kalvojen välitilaan).

 

Kompleksi II (sukkinaattidehydrogenaasi, sitruunahappokierron entsyymi): Ei ole protonipumppu. Välittää elektroneja sukkinaatilta ja muilta elektroninluovuttajilta (kuten rasvahapoilta) ubikinonille.

 

Kompleksi III (sytokromi bc1-kompleksi): Ottaa elektronit ubikinolilta (QH2, muuttuu takaisin ubikinoniksi Q) ja siirtää ne sytokromi c:lle. Sytokromi c on vesiliukoinen elektroninsiirtäjä kalvojen välitilassa (kontaktissa komplekseihin III ja IV sisäkalvon ulkopinnalla). Samalla kompleksi II siirtää kaksi protonia kalvon yli (yhteensä 4 protonia: 2 ubikinolilta, 2 kompleksin II siirtäminä).

 

Kompleksi IV (sytokromi c -oksidaasi): Ottaa elektronit sytokromi c:ltä ja siirtää ne happimolekyylille (O2), jolloin syntyy vettä (H2O). Samalla kompleksi IV siirtää neljä protonia kalvon yli.

 

 
 
Saavutettavuusseloste