Nukleotidien synteesi
Nukleotideja valmistetaan kahdella tavalla. Ne voidaan joko valmistaa lähtöaineistaan (aminohappoja, riboosi-5-fosfaatti, CO2 ja NH3) tai kierrättämällä nukleiinihappojen hajotessa vapautuneita emäksiä ja nukleosideja. Emästen (adeniini, tymiini, sytosiini, guaniini ja urasiili) rengasrakenteet valmistetaan alunperin liittämällä niihin yksi tai muutama atomi kerrallaan siten, että ne ovat koko synteesin ajan kiinni riboosisokerissa. Emäksiä ei siis valmisteta pelkästään, vaan vain riboosiin kiinnitettynä. Kuvassa esitetään puriinirenkaan rakenteessa olevien atomien alkuperä.
Vapaita nukleotidejä on solussa yleensä hyvin vähän, noin 1 % DNA:n kahdentamiseen tarvittavasta määrästä (poikkeuksena ATP). Tämän vuoksi nukleotidien synteesiä tapahtuukin koko ajan solun jakautuessa ja kahdentaessa DNA:taan ja lukiessa geenejään.
Nukleotidit valmistetaan ensin monofosfaatteina (esim. AMP). Solu käyttää nukleotideja useimmiten kuitenkin vain trifosfaatteina (esim. ATP), joten nukleotidimonofosfaatit muutetaan solussa nukleotiditrifosfaateiksi. ATP:tä käytetään kaikkien nukleotidimonofosfaattien muuttamiseen ensin difosfaateiksi.
ATP + NMP -> ADP + NDP
Difosfaatit muutetaan edelleen trifosfaateiksi vaihtamalla kolmas fosfaatti nukleotidiltä toiselle.
NTP1 + NDP2 -> NDP1 + NTP2
Yleensä fosfaatin luovuttajana on ATP, koska sen pitoisuus soluissa on paljon suurempi kuin muiden nukleotidien.
Solu valmistaa nukleotidit ensin riboosinukleotideinä, ts. RNA:n rakennusosina. Riboosinukleotidit muutetaan deoksiriboosinukleotideiksi (DNA:n rakenneosiksi) poistamalla riboosisokerista yksi happiatomi (2'-hiilen hydroksyyliryhmä).