Kasvua rajoittavat geenit
Syöpägeenien aktivoitumisen lisäksi jonkun tai useampien solun kasvua rajoittavista geeneistä täytyy lakata toimimasta. Kasvua rajoittavat geenit voidaan jakaa proteiinituotteidensa mukaan viiteen luokkaan:
(1) solun sisäiset proteiinit, jotka säätelevät solusyklin etenemistä jonkin tietyn vaiheen yli
(2) hormonireseptorit, jotka estävät solun jakautumista
(3) proteiinit, jotka pysäyttävät solusyklin mikäli DNA on vaurioitunut
(4) apoptoosia edistävät proteiinit ja
(5) DNA:n korjaukseen osallistuvat entsyymit.
Kasvua rajoittavista geeneistä esimerkkinä on p53, joka osallistuu solusyklin säätelyyn pysäyttämällä solusyklin G1-vaiheeseen, mikäli DNA on vaurioitunut.
Molempien kasvua rajoittavan geenin alleelien pitää mutatoitua, koska jo yhden geenin toiminta riittää rajoittamaan kasvua. Syöpäalttiuden takana onkin useimmiten periytyvä mutaatio jonkin kasvua rajoittavan geenin toisessa alleelissa, jolloin syövän syntymisessä tarvitaan vain yhden alleelin mutatoituminen. Toisen alleelin mutaatio ei yleensä tapahdu pistemutaationa, vaan yleensä joko mitoosityyppisen rekombinaation avulla tai solunjakautumisessa tapahtuvan kromosomien virheellisen jakautumisen kautta.