Immunofluoresenssi
Immunofluoresenssitekniikoiden avulla voidaan osoittaa haluttuja proteiineja tai antigeeneja fiksatuista soluista tai kudosleikkeistä käyttämällä vasta-aineita, joihin on liitetty fluoresoiva merkkiaine eli fluorokromi. Fluoresenssimikroskopiassa yleisesti käytettäviä fluoresoivia molekyylejä ovat esim. fluoreseiini ja rodamiini, jotka absorboivat tiettyä lyhytaaltoista valoa (yleensä UV-valoa). Eksitaatioaallonpituudella fluorokromi emittoi pitempiaaltoista, näkyvää aallonpituutta, joka voidaan havaita fluoresenssi- tai konfokaalimikroskoopilla.
Immunofluoresenssivärjäys voidaan suorittaa joko suoralla tai epäsuoralla menetelmällä, ja samasta näytteestä voidaan osoittaa useampia antigeeneja käyttämällä eri fluoresoivilla väriaineilla leimattuja sekundaarivasta-aineita. Eri leimausmenetelmiä ja niiden sovelluksia on olemassa useita. Esimerkkinä eräästä yleisesti käytössä olevasta leimausmenetelmästä on biotiini-avidiini systeemi, jossa biotinyloituun primaarivasta-aineeseen voidaan sitouttaa useita leimattuja avidiinimolekyylejä. Tämän menetelmän sovellus on ns. voileipätekniikka, jossa biotinyloituun vasta-aineeseen sitoutetaan ensin avidiinia, ja avidiiniin puolestaan merkkiaineella leimattua biotiinia. Tekniikan avulla voidaan huomattavasti parantaa leimausreaktion herkkyyttä.
Solun tukirangan proteiinisäikeitä immunofluoresenssivärjäysellä (kuva Mikko Nieminen).
