 |
Radioisotoopit |
Autoradiografia
Moniin suurten molekyylien rakenneosasiin, kuten proteiinien aminohappoihin ja nukleiinihappojen nukleotideihin voidaan liittää radioaktiivisia atomeja. Kun leimatut rakenneosat liittyvät osaksi suurempaa molekyyliä, tutkimuskohdetta voidaan jäljittää solussa tai kudoksessa sen radioaktiivisuuden perusteella. Radioaktiivisina nuklideina käytetään yleensä suhteellisen matalaenergisiä beta-säteilijöitä, kuten 3H, 35S ja 32P.
Käytännössä radioaktiivista ainetta sisältävä solu- tai kudosnäyte peitetään valokuvausfilmillä, ja säteilyn valottama filmi kehitetään, jolloin radioaktiivista merkkiainetta sisältäneet kohdat paikantuvat hopeajyväsinä valokuvausfilmille. Tällä menetelmällä on tutkittu mm. DNA:n synteesiä, solun jakautumista, proteiinien synteesiä ja niiden erittymistä ulos solusta (pulse-chase).
Radioaktiivisen merkkiaineen sitoutuminen aivokudoksessa. Radioaktiivisuus näkyy kudosleikekuvissa tummentumina. (kuva Jonne Laurila)
