Ihon kehittyminen
Epidermiksen (ihon uloin kerros) kehitys käynnistyy gastrulavaiheen alkiossa niillä alueilla, joilla hermostolevyn muodostusta ohjaavat tekijät, kuten chordin ja noggin, eivät estä BMP-signalointia. Monikerroksiseksi epidermis kehittyy autokriinisen (TGF, transforming growth factor) ja mesodermaalisen verinahan (dermis) tuottamien parakriininisten (esim. KGF; keratinocyte growth factor) säätelytekijöiden ohjaamana. Epidermiksen tyvisolukerros mahdollistaa ihon uudismuodostuksen. Peridermi, epidermin uloin levyepiteelikerros ilmaantuu viikolla 4. Viikoilla 10-11 tyvisolukerroksen ja peridermin väliin muodostuu keskikerros. Neljä kypsän ihon kerrosta (stratum germinativum, spinosum, granulosum, corneum) ovat tunnistettavissa viikolla 20. Neuraalipienasta vaeltavat pigmenttisolut (melanosyytit) saavuttavat epidermiksen viikolla 6 ja makrofageihin kuuluvat Langerhansin solut luuytimestä viikolla 7. Painetta aistivat Merkelin solut ovat peräisin neuraalipienasta. Kämmenen ja jalkapohjan epidermiksessä ne voidaan osoittaa 4-6 kuukauden iässä. Valtaosa verinahan (dermis) soluista on peräisin lateraalilevymesodermista (somatopleura); selkäpuolella paraksiaalisista dermatomeista.
Lapsenkina (vernix caseosa) on vastasyntyneen lapsen ihoa peittävä ketto, joka kostuu kuolleista epidermissoluista sekä tali- ja hikirauhaseritteistä.