fi not available
1 2 not available
www.solunetti.fi
taso 2

sivusto123
Aivolisäke, takalohko, H&E-värjäys
   

Neurohypofyysi

Neurohypofyysin hermosolujen sisältä löydettävät eritysrakkulat voidaan jakaa kolmeen ryhmään. Aksoniterminaaleihin kertyvät halkaisijaltaan noin 10 - 30 nm kokoiset rakkulat, joissa on joko oksitosiinia tai antidiureettista hormonia (ADH, vasopressiini). Nämä rakkulat muodostavat aksonien päihin suuria kertymiä (Herringin kappaleet), jotka voidaan havaita valomikroskoopilla. Solu tuottaa vain jompaa kumpaa näistä yhdeksän aminohapon muodostamista peptideistä, joiden rakenteessa on vain kahden ampinohapon ero. ADH säätelee verenpainetta muuttamalla munuaisen kerääjäputkien läpäisevyyttä (ADH-säädellyt vesikanavat). ADH:n eritystä säätelee plasmaan liuenneiden osmoottisesti aktiivisten aineiden pitoisuus (osmolaalisuus) ja verimäärä. Oksitosiini puolestaan vaikuttaa kohdun sileiden lihasten supistumiseen (orgasmin, kuukautisten ja synnytyksen aikana) ja rinnan myoepiteelisoluihin. Oksitosiinin erityksen laukaisee hypotalamukseen saapuva hermostollinen viesti, joka saa alkunsa joko emättimen ja kohdunkaulan venytyksestä tai imetyksestä.

ADH:n ja oksitosiinin lisäksi hypotalamuksen solut tuottavat myös monia muita polypeptidejä, jotka säätelevät adenohypofyysin hormonieritystä. Näitä säätelypeptidejä erittävien hermosolujen aksonit päättyvät sellaisten hiussuonien lähelle, jotka vievät verta adenohypofyysiin.

Erittävien aksonien lisäksi neurohypofyysissä on fibroblasteja, mast-soluja ja erityisiä gliasoluja, pituisyyttejä, joita on vain neurohypofyysissä. Pituisyytit ovat muodoltaan epäsäännöllisiä ja haarautuvia ja ne muistuttavat astrosyyttejä. Ne vastaavat myös toiminnaltaan muualla keskushermostossa tavattavia astrogliasoluja, sillä niillä on useita ulokkeita, jotka ulottuvat verisuonia ympäröivään tilaan.

 
 
Saavutettavuusseloste