fi se
1 not available not available
www.solunetti.fi
taso 1

sivusto123
Kuori 1
   
sivusto123
Kuori 2
   
sivusto123
Kuori 3
   
sivusto123
Kuori 4
   

Lisämunuainen, binjure, adrenal gland, glandula suprarenalis

Kuorikerros muodostaa lähes 90 % lisämunuaisen massasta ja siinä havaitaan solujen järjestäytymisen perusteella kolme vyöhykettä. Keräsvyöhyke (zona glomerulosa) on ohut uloin kerros. Keskimmäinen kerros, juostevyöhyke (zona fasciculata), muodostaa lähes 80 % lisämunuaiskuoresta. Sisimpänä vyöhykkeenä ennen ydinkerrosta on zona reticularis.

Zona glomerulosa

Uloimmassa vyöhykkeessä (zona glomerulosa) solut muodostavat tiukasti pakkautuneisiin ovaaleihin rykelmiin ja kaareviin pylväisiin, jotka jatkuvat seuraavaan vyöhykkeeseen. Zona glomerulosan pyramidin tai pylvään muotoisista soluista koostuvia solurykelmiä ympäröi tiheä sinusoidikapillaarien verkosto. Soluilla on lähekkäin sijaitsevat, voimakkaasti värjäytyvät tumat, runsaasti sileää solulimakalvostoa ja Golgin laitteita sekä suuria mitokondrioita, joissa on levymäiset kristat.

Solut tuottavat mineralokortikoideja (erit. aldosteronia), jotka säätelevät natriumin, kaliumin ja veden tasapainoa. Aldosteroni lisää mm. munuaisnefroneissa natriumin imeytymistä ja sitä säätelee pitkä hormoniketju. Munuainen reagoi veren alhaiseen natriumpitoisuuteen tai matalaan verenpaineeseen erittämällä reniiniä, joka muuttaa verenkierron angiotensinogeenin angiotensiini I:ksi, joka edelleen muutetaan keuhkoissa angiotensiini II:ksi. Angiotensiini II stimuloi lisämunuaiskuoren zona glomerulosan soluja tuottamaan aldosteronia.

Zona fasciculata

Zona fasciculatan solut ovat suuria ja monikulmaisia ja ne muodostavat pitkiä, suoria, sinusoidien erottamia putkia. Soluilla on pyöreät, heikosti värjäytyvät tumat ja niitä saattaa olla kaksikin yhdessä solussa. Steroideja erittäville soluille tyypillisesti zona fasciculatan soluilla on runsaasti sileää solulimakalvostoa (jopa enemmän kuin zona glomerulosan soluilla) ja Golgin verkostoa sekä mitokondrioita, joissa on putkimaiset kristat. Soluissa on myös lukuisia rasvapisaroita, joissa on steroidien valmistamiseen tarvittavia kolesterolia, rasvahappoja ja fosfolipidejä.

Solut erittävät glukokortikoideja, jotka säätelevät glukoosin ja rasvahappojen metaboliaa. Yhtenä esimerkkinä kortisoli (hydrokortisoni), joka lisää useiden kudosten glukoosin ja rasvahappojen käyttöä. Maksassa glukokortikoidit saavat aikaan aminohappojen käyttämistä glukoosisynteesiin, glykogeenin polymerisaatiota ja aminohappojen ja rasvahappojen kuljetusta soluun. Rasvakudoksessa glukokortikoidit saavat lipidit hajoamaan vapaiksi rasvahapoiksi ja glyseroliksi. Muissa kudoksissa ne vähentävät glukoosin käyttöä ja lisäävät rasvahappojen hapetusta. Joissakin soluissa, esimerkiksi fibroblasteissa, ne estävät proteiinisynteesiä ja jopa saavat aikaan proteiinien hajottamista vapaiksi aminohapoiksi, joita maksa voi muuttaa glukoosiksi. Glukokortikoidit myös heikentävät immuunivastetta ja tulehdusreaktioita estämällä lymfosyyttien ja makrofagien interleukiinien (IL-1 ja IL-2) tuottoa.

Zona fasciculatan solut erittävät myös pieniä määriä sukupuolihormoneja, pääasiassa androgeeneja. Sekä glukokortikoidien että sukupuolihormonien tuottoa ja eritystä säätelee adenohypofyysin ACTH, jota säätelee joko suoraan verenkierron glukokortikoidien määrä tai hypotalamuksen erittämä CRH.

Zona reticularis

Sisimmän lisämunuaiskuoren vyöhykkeen (zona reticulariksen) solut ovat selvästi pienempiä kuin zona fasciculatan solut ja niiden tumat värjäytyvät voimakkaammin. Solut ovat järjestäytyneet kapillaarien ympäröimäksi yhdistyväksi putkistoksi, joka on suoraa jatketta zona fasciculatan soluputkille. Zona reticulariksessa havaitaan vaaleammin ja tummemmin värjäytyviä soluja, joista tummissa on runsaasti pigmenttijyväsiä. Soluissa on vain melko vähän rasvapisaroita, mutta kyllä muita steroidihormoneja tuottaville soluille tyypillisiä soluelimiä, kuten sER ja mitokondrioita, joissa on putkimaiset kristat.

Zona reticulariksen solut tuottavat heikkoja androgeeneja, lähinnä dehydroepiandrosteronia (DHEA), sekä jonkin verran glukokortikoideja, (pääasiallisesti kortisolia). Zona fasciculatan tapaan zona reticulariksen soluja säätelee adenohypofyysin ACTH ja välillisesti hypotalamuksen CRH.

 
 
Saavutettavuusseloste