Syöpä
Normaalisti solut pysyvät oikeassa kudoksessa fyysisten esteiden ja solujen välisten vuorovaikutusten vuoksi. Fyysisistä esteistä tärkein on tyvikalvo, joka rajaa mm. epiteeliä ja verisuonia. Viereisten solujen lähettämät signaalit eivät enää rajoita syöpäsoluja ja ne pystyvät läpäisemään tyvikalvon, jolloin ne pääsevät alkuperäisestä kudoksestaan verenkiertoon ja sitä kautta muualle elimistöön. Etäpesäkkeen muodostamista varten syöpäsolun pitää myös kyetä kiinnittymään uuteen kohteeseensa ja jakautumaan ilman niitä ympäröivää samanlaisten solujen massaa, minkä mahdollistavat niiden tuottamat solukalvoproteiinit. Syöpäsolut ilmentävät usein suuria määriä soluväliainereseptoreja sekä soluväliaineen molekyylejä hajottavia entsyymejä.
Ilman omaa verisuonitusta kasvain voi kasvaa halkaisijaltaan vain noin 2 mm kokoiseksi. Angiogeneesiksi kutsutussa prosessissa syöpäsolut indusoivat verisuonet kasvamaan kasvaimen sisään. Angiogeneesissä kasvaimen lähellä olevan kapillaarin tyvikalvo hajotetaan ja kapillaarin endoteelisolut kulkevat kasvaimen sisään, jossa ne jakautuvat ja muodostavat uuden kapillaarin, jolle muodostuu oma tyvikalvo. Alkuperäinen kasvain myös usein erittää viestimolekyylejä, jotka estävät etäpesäkkeitä muodostamasta verisuonia. Tällaisessa tapauksessa alkuperäisen kasvaimen poistaminen saa etäpesäkkeet kasvamaan.
Telomeerit ovat kromosomien päissä olevia DNA-sekvenssejä, jotka normaalisti lyhenevät jokaisessa solunjakautumisessa rajoittaen solun jakautumiskertoja. Elimistön nopeasti jakautuvissa soluissa, esimerkiksi kantasoluissa, telomeraasi-entsyymi pidentää telomeerejä. Myös monet syöpäsolut tuottavat telomeraasia ja mahdollistavat siten loputtoman jakautumisen.
