not available fi se
not available 2 3
www.solunetti.fi
taso 2

Plasmidit

Plasmidit ovat bakteerisolujen kromosomista irrallaan olevia geneettisiä elementtejä, jotka replikoituvat itsenäisesti. Ne muodostuvat kaksijuosteisesta DNA:sta, joka on yleensä superkierteisessä muodossa. Rakenteeltaan plasmidit voivat olla sirkulaarisia tai lineaarisia. Luonnossa esiintyvät plasmidit vaihtelevat kooltaan yhdestä reiluun tuhanteen kiloemäspariin, ja niiden lukumäärä solussa (ns. kopioluku) vaihtelee yhdestä molekyylistä yli sataan. Yksi solu voi sisältää useita eri tyyppisiä plasmideja, mutta kahden samankaltaisen plasmidin läsnäolo samassa solussa johtaa toisen eliminointiin.

 

Plasmidit voidaan luokitella konjugatiivisiksi ja ei-konjugatiivisiksi sen perustella, pystyvätkö ne siirtymään isäntäsolusta toiseen. Konjugatiivisilla plasmideilla on ns. tra-alue, joka mahdollistaa konjugaation (mating) eli geneettisen materiaalin siirtymiseen yksisuuntaisesti luovuttajasolulta vastaanottajasolulle sytoplasmayhteyden välityksellä. Konjugaatio voi tapahtua vain eri pariutumistyyppiä olevien solujen kesken.

  

Plasmidit ovat molekyylibiologian perustyökaluja, joita käytetään mm. geeninsiirtovektoreina ja proteiinien tuotannossa. Molekyylikloonauksessa haluttu DNA-fragmentti eli insertti liitetään sopivaan vektorina toimivaan plasmidiin, joka transformoidaan soluihin. Positiiviset solukloonit valikoidaan vektorin sisältämän selektiomarkkerin perusteella, ja niitä voidaan kasvattaa soluviljelmässä suuria määriä. Plasmidi-DNA eristetään ja puhdistetaan soluista jatkokäyttöä varten.