Konjugaatio
E. coli, joka sisältää F-plasmidin (F+, male) voi toimia geneettisen materiaalin luovuttajana toiselle E. coli solulle, jolla ei ole F-plasmidia (F-, female). Konjugaatiota kontrolloivat geenit sijaitsevat F-plasmidin tra-alueella, joka pystyy indusoimaan sukupuolipiluksen muodostumisen luovuttajana toimivaan bakteerisoluun. Pilus sitoutuu vastaanottavan solun reseptoreihin, ja vetää solut lähekkäin, jolloin luovuttajasolun entsyymit tekevät reiän vastaanottavan solun solukalvoon. F-plasmidiin syntyy katkos, ja sen parentaalinen DNA-juoste siirtyy vastaanottavaan soluun. Luovuttajasolun plasmidijuoste replikoituu rolling circle -mekanismilla, ja vastaanottajaan siirtyneelle juosteelle syntetisoidaan komplementaarinen vastinjuoste. Näin vastaanottavasta solusta muodostuu F+-solu, joka voi siirtää plasmidia eteenpäin.
F-plasmidi tuo solulle tiettyjä ominaisuuksia, jotka mahdollistavat konjugaation. Ensinnäkin solu kykenee syntetisoimaan konjugaatiotapahtumassa tarvittavan F-piluksen. Lisäksi F-plasmidi aiheuttaa muutoksia solun pintareseptoreissa siten, ettei sama solu voi toimia uudestaan plasmidin vastaanottajana. F-plasmidin läsnäolo solussa saa aikaan myös DNA:n mobilisaatiota, jolloin geneettisen materiaalin siirto toiseen soluun on mahdollista.
Koska F-plasmidi on episomi, se saattaa joissain tapauksissa integroitua isäntäsolunsa kromosomiin, jolloin muodostuu Hrf-bakteerikantoja (Hrf, high frequency of recombination). F-plasmidi sisältää insertiosekvenssejä, joiden homologiset alueet vastaanottavan solun kromosomin kanssa mahdollistavat rekombinaation. Eri Hrf-kantoja käytetään geenien järjestyksen kartoittamiseen kromosomissa. Joskus integroitunut plasmidi voi irrota kromosomista ottaen mukaansa myös isäntäsolun kromosomaalisia geenejä. Tällaisia plasmideja kutsutaan F’-plasmideiksi (F prime plasmids), ja ne voivat siirtää tiettyjen kromosomialueiden DNA:ta solusta toiseen.
