not available fi se
not available 2 3
www.solunetti.fi
taso 2

Genomit

Virusgenomien koostumuksen ja rakenteen vaihtelevuus on huomattavasti suurempaa kuin bakteereilla, kasveilla tai eläimillä. Koska virukset ovat obligatorisia solun sisäisiä parasiitteja, isäntäsolun täytyy kyetä tunnistamaan ja lukemaan virusgenomin sisältämä informaatio.

 

Virusten nukleiinihappo voi olla yksi- tai kaksijuosteista, DNA:ta tai RNA:ta, Eläinviruksilla on tavattu kaikkia neljää mahdollista genomiyhdistelmää, kun taas kasvivirusten genomit ovat usein ssRNA:ta ja bakteriofagien dsDNA:ta.

 

Polaarisuudeltaan yksijuosteiset virusgenomit voivat olla positiivisia (+) (eli samaa polaarisuutta kuin mRNA), negatiivisia (-) tai ambisense-muotoisia (eli sekä positiivisessa että negatiivisessa orientaatiossa, mm. Bunyaviridae- ja Arenaviridae-heimot). Positiivisjuosteista RNA-genomia voidaan käyttää suoraan translaatiossa, kun taas negatiivisjuosteiselle RNA-genomille täytyy syntetoida ensin RNA-polymeraasin avulla positiivinen vastinjuoste, jota voidaan käyttää translaatiossa.

 

Muodoltaan virusgenomit voivat olla lineaarisia, sirkulaarisia tai segmentoituneita. Kaikki dsRNA-genomit ja osa ssRNA-genomeista on jakautunut erillisiksi segmenteiksi. Kooltaan virusten genomit vaihtelevat noin 3 500 nukleotidista (esim. Leviviridae-heimon bakteriofagit MS2 ja Qβ) noin 1,2 miljoonaan emäspariin (Mimivirus).