S

A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z Å Ä Ö kaikki

S-vaihe	Solusyklin interfaasivaihe, jossa DNA:n replikaatio ja kromosomien kahdentuminen tapahtuu.
Sarkolemma	Lihassolun solukalvo.
Sarkomeeri	Lihassolun myofibrillien toiminnallinen perusrakenneyksikkö. Sarkomeerit erottuvat peräkkäisinä jaokkeina myofibrillissä, joita erottavat toisistaan Z-levyt.
Sarkoplasma	Lihassolun solulima.
Sarkoplasmakalvosto	Lihassolun endoplasmakalvosto, joka toimii solunsisäisenä kalsiumvarastona. Lihaksen ärtyessä vapautuvat kalsiumionit saavat aikaan lihassolun supistumisen.
Sarveiskalvo	(Cornea) Silmämunan etuosaa peittävä läpinäkyvä ja verisuoniton sidekudoskalvo, joka taittaa voimakkaasti valoa.
Sauvasolu	Silmän verkkokalvon herkästi valoon reagoiva aistinsolutyyppi, joka sisältää runsaasti näköpigmenttiä eli rodopsiinia. Sauvasolut sijaitsevat hajallaan verkkokalvossa lukuun ottamatta verkkokalvon keskikuoppaa. Hämäränäkö perustuu sauvasolujen toimintaan niillä lajeilla, joiden silmässä on sekä sauva- että tappisoluja.
Schwannin solu	Ääreishermoston hermotukisolu, joka muodostaa hermosolujen aksonia ympäröivän myeliinitupen.
Sekundaarirakenne	Aminohappoketjun poimuttuminen sille ominaiseen kolmiulotteiseen muotoon (esim. alfaheliksi, beetakonformaatio), joka on riippuvainen polypeptidiketjun primaarirakenteesta.
SEM	Scanning- eli pyyhkäisyelektronimikroskopia. Tarkasteltava kohde asetetaan elektronimikroskoopissa elektronisäteilyn alaiseksi, jolloin kohteen pinnasta heijastuvien elektronien avulla muodostuu kuva näytteen pintarakenteesta.
Sementoblasti	Hammassementtiä tuottava solu.
Sementosyytti	Kypsä hammassementtisolu, joka sijaitsee hammassementin sisällä.
Sementti	Hampaan juurta päällystävä kovakudos, jota sementoblastit muodostavat.
Semikonservatiivinen DNA	Semikonservatiivisuudella tarkoitetaan DNA:n kahdentumiseen liittyvää ominaisuutta, jossa DNA:n replikoituessa kummankin muodostuvan kaksoiskierteisen DNA-molekyylin toinen juoste on parentaalinen eli peräisin kopioidusta DNA-molekyylistä.
Sentriolit	Syn. keskusjyväset. Tuman lähellä sentrosomin alueella esiintyvät lyhyet ja lieriömäiset soluliman partikkelit, jotka sijaitsevat toisiinsa nähden suorassa kulmassa. Sentriolit osallistuvat mm. sukkularihmaston mikrotubulusten ja solujen siimojen muodostumiseen.
Sentromeeri	Kromosomin alue, joka jakaa kromosomin kahteen käsivarteen, ja joka pitää sisarkromatidit yhdessä. Kinetokori sijatsee kromosomin sentromeerialueella.
Sentrosomi	Sytoplasman alue, jossa sentriolit eli keskusjyväset sijaitsevat. Sentrosomi toimii mikrotubulusten organisaatiokeskuksena.
sER	Sileä endoplasmakalvosto. Endoplasmakalvoston osa, jonka kalvoilla ei ole ribosomeja. Sileän endoplasmakalvoston toiminta liittyy mm. rasvahappojen ja lipidien muokkaukseen.
Serosa	Syn. Herakalvo. Elimistön onteloiden (mm. vatsakalvon- ja keuhkopussinontelon) sisäpintaa verhoava yksinkertaisen levyepiteelin ja sidekudoksen muodostama kalvo, joka verhoaa myös ruumiinonteloissa olevia sisäelimiä.
Sertolin solut	Kiveksen siementiehyiden sisällä olevia soluja, jotka huoltavat kypsyviä spermatosyyttejä ja osallistuvat veri-kivesesteen muodostamiseen.
Seröösirauhanen	Rauhanen, jonka solut erittävät hyvin proteiini- ja vesipitoista eritettä.
Sfingolipidit	Monimutkaisia rasva-aineita, joiden perusrakenteena on sfingosiini tai sen johdannainen ja lisäksi polaarinen sivuketju. Sfingolipidejä esiintyy eriyisesti aivoissa ja hermokudoksessa. Sfingolipidien pääryhmiä ovat mm. sfingomyeliinit, neutraalit glykosfingolipidit (mm. cerebrosidit) ja happamat glykosfingolipidit (gangliosidit).
Sinus	Nesteontelo tai -poukama, veriviemäri.
Sinusoidi	Hiussuonityyppi, joka esiintyy tyypillisesti maksassa, pernassa ja luuytimessä. Sinusoidien rakenteelliset piirteet vaihtelevat kudoksesta toiseen, ja niiden läpimitta on muita hiussuonia suurempi. Sinusoidien seinämän endoteelisolujen tyvikalvo on usein epäyhtenäinen ja solujen välissä voi olla aukkoja.
siRNAs	Pienet häiritsevät RNA:t (Short interfering RNAs). Pieniä (21-23 nt:n pituisia) kaksijuosteisia RNA-molekyylejä, jotka osallistuvat RNA:n hiljentämiseen.
Sisäkorva	Nisäkkäiden nesteen täyttämä korvan osa, joka sijaitsee ohimoluussa. Sisäkorvaan kuuluvat kuulosimpukka, soikea ja pyöreä rakkula sekä kaarikäytävät (3 kpl), joissa sijaitsevat tasapaino- ja liikeaistinten aistinsolut.
Sisäkorvan eteinen	(Vestibulum auris) Sisäkorvan ovaali tila, jossa pyöreä ja soikea rakkula sijaitsevat.
Sitruunahappokierto	Syn. Krebsin sykli, trikarboksyylihappokierto. Mitokondriossa tapahtuva soluhengitykseen kuuluva glykolyysin jälkeinen aerobinen reaktiosarja, jonka lähtötuotteena on glykolyysissä syntynyt pyruvaatti. Pyruvaatti yhtyy koentsyymi A:han, jolloin muodostuva asetyylikoentsyymi A hapettuu sitruunahappokierrossa. Kierrossa syntyy lukuisten väliyhdisteiden kautta reaktiotuloksina hiilidioksidia, NADH:ta ja FADH2:ta.
Sivusolu	Maharauhasen kaulaosassa sijaitseva solutyyppi, joka erittää limaa.
Sklereidit	Syn. kivisolut. Kasvien sklerenkyymisolukon solutyyppi.
Sklerenkyymi	Kasvien vahvikesolukko, jonka soluissa on paksu ja kova sekundaariseinä. Sklerenkyymisolukkoa ovat mm. sklereidit, niinisyyt ja puusyyt.
snoRNAs	(Small nucleolar RNAs). Pieniä RNA-molekyylejä, jotka toimivat tumajyväsessä esi-rRNA:n muokkauksessa ribosomien muodostuessa.
snoRNPs	(Small nucleolar ribonucleoproteins). Tumajyväsessä sijaitsevia snoRNA:n ja proteiinien muodostamia partikkeleita, jotka osallistuvat ribosomaalisen RNA:n maturaatioon.
snRNAs	(Small nuclear RNAs). 90-300 nt:n pituisia RNA-molekyylejä, jotka osallistuvat esi-mRNA:n muokkaukseen tumassa.
snRNPs	(Small nuclear ribonucleoproteins). Tumassa sijaitsevia spliseosomien rakenteellisia ja toiminnallisia ribonukleoproteiinipartikkeleita, jotka muodostuvat snRNA:sta ja proteiineista.
Solukanta	Primaarisoluviljelmästä lähtöisin olevat soluviljelyolosuhteissa kasvavat solut, joilla on rajallinen jakautumispotentiaali.
Solukuorikko	Periferaalisista ja integraalisista proteiineista muodostunut säiemäinen tukirakenne solukalvon sisäpinnalla.
Solulima	solulima eli sytosoli on se solun tila, joka ei muodosta tuman ja soluorganellien sisältöä; hyytelömäistä tai nestemäistä ainesta
Solulinja	Kromosomistoltaan muuntuneita viljeltyjä soluja, jotka ovat peräisin muuntuneista primaarisoluviljelmistä tai syöpäkasvaimista. Solulinjan solut ovat keskenään geneettisesti identtisiä ja ”kuolemattomia”.
Somaattinen solu	Solu, joka ei ole sukupuolisolu tai sen kantasolu.
Spermatogonio	Siittiökehityksen kantasolu, josta siittiöt muodostuvat spermatogeneesin aikana.
Spesifinen	termi, jolla tarkoitetaan tarkoin määriteltyä rakennetta tai toimintaa. Esimerkiksi entsyymi, joka voi katalysoida vain yhdenlaista kemiallista reaktioita, on toimintansa ja substraattinsa suhteen spesifinen
Steroidit	Polysyklisiä lipidiyhdisteitä, joihin kuuluvat kasvien ja eläinten erilaiset sterolit (kolesteroli, sukupuolihormonit, lisämunuaisen kortikosteroidit ja sappihapot).
Submukoosa	Sidekudoksinen limakalvonalaiskerros, joka esiintyy selkärankaisten ruuansulatuskanavan ja hengitysteiden seinämässä.
Substraatti	Lähtöaine, jota entsyymin toiminta muokkaa
Sukasauma	Synonyymi harjareunus. Suolen sisäpinnan epiteelisolujen mikrovillusten muodostama rakenne, joka vaikuttaa valomikroskoopilla tarkasteltuna sukasista muodostuneelta reunukselta.
Suonikalvo	(Choroid) Silmämunan etuosaa lukuun ottamatta silmämunaa kovakalvon sisäpuolella peittävä sidekudoksinen, runsaasti verisuonia ja melaniinipigmenttiä sisältävä kalvo.
Svedberg-yksikkö	Lyhenne S. Sedimentaatioyksikkö, jolla ilmaistaan sentrifugoinnin avulla määriteltyä soluelinten tai makromolekyylien kokoa.
Sykliiniriippuvaiset proteiinikinaasit	Cdk. Solusyklin säätelyyn osallistuvia proteiinikinaaseja, jotka aktivoituvat muodostettuaan kompleksin tiettyjen sykliinien kanssa. Fosforyloivat kohdeproteiiniensa seriini- ja treoniinitähteitä.
Sykliinit	Eukaryoottien solusykliä ja mitoosin aloitusta sääteleviä proteiineja, jotka sitoutuvat sykliineistä riippuvaisiin kinaaseihin (Cdk) aktivoiden niiden toimintaa. Sykliinien pitoisuus solussa vaihtelee solusyklin eri vaiheissa.
Synapsi	Hermosolujen välinen hermoimpulsseja välittävä liitos, jonka kautta hermoimpulssi siirtyy presynaptisesta hermosolusta postsynaptiseen hermosoluun. Synapsi voi olla myös aksonin ja sen hermottaman elimen (esim. luustolihaksen, sileän lihaksen, sydänlihaksen ja rauhasten liitoskohdat) välillä. Hermoimpulssin välitysmekanismin perusteella synapsit voidaan jakaa kemiallisiin tai sähköisiin synapseihin. Kemiallisissa synapseissa neurotransmissio tapahtuu välittäjäaineiden avulla. Sähköisissä synapseissa solujen väliset aukkoliitokset mahdollistavat impulssin kulun suoraan solusta toiseen. Ihmisellä sähköisiä synapseja esiintyy mm. sileän lihaksen ja sydänlihaksen soluissa.
Synapsirako	Hermosolun aksonin ja kohdesolun väliin jäävä tila, jonka yli hermoimpulssi siirtyy kemiallisten hermonvälittäjäaineiden avulla.
Synsytiotrofoblasti	Istukan nukkalisäkkeiden pintakerros.
Sytokineesi	Solunjakautumisessa soluaineksen jakautuminen tytärsolujen kesken niiden kuroutuessa erilleen.
Sytokromi c	Ohjelmoidussa solukuolemassa solun miotkondrioista vapautuva apoptoosikoneistoa aktivoiva viestimolekyyli
Sytotrofoblasti	Trofoblastin sisempi solukerros.
Syy	Kasvien sklerenkyymisolukon pitkä ja kapea solutyyppi. Syitä voi esiintyä sekä puusolukossa että nilassa.
Syyrusto	Syn. fibrillaarirusto. Tiiviin sidekudoksen ja lasiruston muodostama kudos, jota esiintyy paikoissa, joissa vaaditaan vetokestävyyttä (välilevyn ulkokehällä, häpyliitoksessa sekä ligamenttien ja jänteiden luuhun kiinnittymiskohdissa).
Syöjäsolu	Synonyymi fagosyytti. Veren ja muiden kudosten liikuntakykyisiä soluja (mm. kudosten makrofagit ja veren neutrofiiliset ja eosinofiiliset valkosolut), jotka ottavat sisäänsä ja tuhoavat esim. bakteereita tai muita kiinteitä partikkeleita sekä elimistön omia tuhoutuvia osia.
Syöttösolu	Selkärankaisten sidekudoksessa tietyillä elimistön alueilla esiintyviä sidekudossoluja, joiden sytoplasmassa on runsaasti hepariinia, histamiinia ja proteaaseja sisältäviä varastojyväsiä. Syöttösolut voivat vapauttaa varastojyviensä sisällön eksosytoosilla stimulaation seurauksena tulehdus- tai allergisissa reaktioissa kudosnesteeseen ja vereen. Syöttösolujen pinnalla on runsaasti reseptoreja IgE-luokan immunoglobuliineille.
Sädekehä	(Ciliary body) Silmämunan verkkokalvon etupuolella oleva sidekudoksinen rengasmainen paksuuntuma, johon linssin ripustimet ovat kiinnittyneet. Sädekehässä sijaitsee silmän sädelihas, jonka toiminta muuttaa linssin muotoa ja säätelee siten linssin akkomodaatiota eri etäisyyksille katsottaessa.