en fi se
not available not available not available
www.solunetti.fi
solunetti  sanasto
histologia
kehitysbiologia
patologia
solubiologia

S

A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z Å Ä Ö kaikki


S-vaiheSolusyklin interfaasivaihe, jossa DNA:n replikaatio ja kromosomien kahdentuminen tapahtuu.
SarkolemmaLihassolun solukalvo.
SarkomeeriLihassolun myofibrillien toiminnallinen perusrakenneyksikkö. Sarkomeerit erottuvat peräkkäisinä jaokkeina myofibrillissä, joita erottavat toisistaan Z-levyt.
SarkoplasmaLihassolun solulima.
SarkoplasmakalvostoLihassolun endoplasmakalvosto, joka toimii solunsisäisenä kalsiumvarastona. Lihaksen ärtyessä vapautuvat kalsiumionit saavat aikaan lihassolun supistumisen.
Sarveiskalvo(Cornea) Silmämunan etuosaa peittävä läpinäkyvä ja verisuoniton sidekudoskalvo, joka taittaa voimakkaasti valoa.
SauvasoluSilmän verkkokalvon herkästi valoon reagoiva aistinsolutyyppi, joka sisältää runsaasti näköpigmenttiä eli rodopsiinia. Sauvasolut sijaitsevat hajallaan verkkokalvossa lukuun ottamatta verkkokalvon keskikuoppaa. Hämäränäkö perustuu sauvasolujen toimintaan niillä lajeilla, joiden silmässä on sekä sauva- että tappisoluja.
Schwannin soluÄäreishermoston hermotukisolu, joka muodostaa hermosolujen aksonia ympäröivän myeliinitupen.
SekundaarirakenneAminohappoketjun poimuttuminen sille ominaiseen kolmiulotteiseen muotoon (esim. alfaheliksi, beetakonformaatio), joka on riippuvainen polypeptidiketjun primaarirakenteesta.
SEMScanning- eli pyyhkäisyelektronimikroskopia. Tarkasteltava kohde asetetaan elektronimikroskoopissa elektronisäteilyn alaiseksi, jolloin kohteen pinnasta heijastuvien elektronien avulla muodostuu kuva näytteen pintarakenteesta.
SementoblastiHammassementtiä tuottava solu.
SementosyyttiKypsä hammassementtisolu, joka sijaitsee hammassementin sisällä.
SementtiHampaan juurta päällystävä kovakudos, jota sementoblastit muodostavat.
Semikonservatiivinen DNASemikonservatiivisuudella tarkoitetaan DNA:n kahdentumiseen liittyvää ominaisuutta, jossa DNA:n replikoituessa kummankin muodostuvan kaksoiskierteisen DNA-molekyylin toinen juoste on parentaalinen eli peräisin kopioidusta DNA-molekyylistä.
SentriolitSyn. keskusjyväset. Tuman lähellä sentrosomin alueella esiintyvät lyhyet ja lieriömäiset soluliman partikkelit, jotka sijaitsevat toisiinsa nähden suorassa kulmassa. Sentriolit osallistuvat mm. sukkularihmaston mikrotubulusten ja solujen siimojen muodostumiseen.
SentromeeriKromosomin alue, joka jakaa kromosomin kahteen käsivarteen, ja joka pitää sisarkromatidit yhdessä. Kinetokori sijatsee kromosomin sentromeerialueella.
SentrosomiSytoplasman alue, jossa sentriolit eli keskusjyväset sijaitsevat. Sentrosomi toimii mikrotubulusten organisaatiokeskuksena.
sERSileä endoplasmakalvosto. Endoplasmakalvoston osa, jonka kalvoilla ei ole ribosomeja. Sileän endoplasmakalvoston toiminta liittyy mm. rasvahappojen ja lipidien muokkaukseen.
SerosaSyn. Herakalvo. Elimistön onteloiden (mm. vatsakalvon- ja keuhkopussinontelon) sisäpintaa verhoava yksinkertaisen levyepiteelin ja sidekudoksen muodostama kalvo, joka verhoaa myös ruumiinonteloissa olevia sisäelimiä.
Sertolin solutKiveksen siementiehyiden sisällä olevia soluja, jotka huoltavat kypsyviä spermatosyyttejä ja osallistuvat veri-kivesesteen muodostamiseen.
SeröösirauhanenRauhanen, jonka solut erittävät hyvin proteiini- ja vesipitoista eritettä.
SfingolipiditMonimutkaisia rasva-aineita, joiden perusrakenteena on sfingosiini tai sen johdannainen ja lisäksi polaarinen sivuketju. Sfingolipidejä esiintyy eriyisesti aivoissa ja hermokudoksessa. Sfingolipidien pääryhmiä ovat mm. sfingomyeliinit, neutraalit glykosfingolipidit (mm. cerebrosidit) ja happamat glykosfingolipidit (gangliosidit).
SinusNesteontelo tai –poukama, veriviemäri.
SinusoidiHiussuonityyppi, joka esiintyy tyypillisesti maksassa, pernassa ja luuytimessä. Sinusoidien rakenteelliset piirteet vaihtelevat kudoksesta toiseen, ja niiden läpimitta on muita hiussuonia suurempi. Sinusoidien seinämän endoteelisolujen tyvikalvo on usein epäyhtenäinen ja solujen välissä voi olla aukkoja.
siRNAsPienet häiritsevät RNA:t (Short interfering RNAs). Pieniä (21-23 nt:n pituisia) kaksijuosteisia RNA-molekyylejä, jotka osallistuvat RNA:n hiljentämiseen.
SisäkorvaNisäkkäiden nesteen täyttämä korvan osa, joka sijaitsee ohimoluussa. Sisäkorvaan kuuluvat kuulosimpukka, soikea ja pyöreä rakkula sekä kaarikäytävät (3 kpl), joissa sijaitsevat tasapaino- ja liikeaistinten aistinsolut.
Sisäkorvan eteinen(Vestibulum auris) Sisäkorvan ovaali tila, jossa pyöreä ja soikea rakkula sijaitsevat.
SitruunahappokiertoSyn. Krebsin sykli, trikarboksyylihappokierto. Mitokondriossa tapahtuva soluhengitykseen kuuluva glykolyysin jälkeinen aerobinen reaktiosarja, jonka lähtötuotteena on glykolyysissä syntynyt pyruvaatti. Pyruvaatti yhtyy koentsyymi A:han, jolloin muodostuva asetyylikoentsyymi A hapettuu sitruunahappokierrossa. Kierrossa syntyy lukuisten väliyhdisteiden kautta reaktiotuloksina hiilidioksidia, NADH:ta ja FADH2:ta.
SivusoluMaharauhasen kaulaosassa sijaitseva solutyyppi, joka erittää limaa.
SklereiditSyn. kivisolut. Kasvien sklerenkyymisolukon solutyyppi.
SklerenkyymiKasvien vahvikesolukko, jonka soluissa on paksu ja kova sekundaariseinä. Sklerenkyymisolukkoa ovat mm. sklereidit, niinisyyt ja puusyyt.
snoRNAs(Small nucleolar RNAs). Pieniä RNA-molekyylejä, jotka toimivat tumajyväsessä esi-rRNA:n muokkauksessa ribosomien muodostuessa.
snoRNPs(Small nucleolar ribonucleoproteins). Tumajyväsessä sijaitsevia snoRNA:n ja proteiinien muodostamia partikkeleita, jotka osallistuvat ribosomaalisen RNA:n maturaatioon.
snRNAs(Small nuclear RNAs). 90-300 nt:n pituisia RNA-molekyylejä, jotka osallistuvat esi-mRNA:n muokkaukseen tumassa.
snRNPs(Small nuclear ribonucleoproteins). Tumassa sijaitsevia spliseosomien rakenteellisia ja toiminnallisia ribonukleoproteiinipartikkeleita, jotka muodostuvat snRNA:sta ja proteiineista.
SolukantaPrimaarisoluviljelmästä lähtöisin olevat soluviljelyolosuhteissa kasvavat solut, joilla on rajallinen jakautumispotentiaali.
SolukuorikkoPeriferaalisista ja integraalisista proteiineista muodostunut säiemäinen tukirakenne solukalvon sisäpinnalla.
Solulimasolulima eli sytosoli on se solun tila, joka ei muodosta tuman ja soluorganellien sisältöä; hyytelömäistä tai nestemäistä ainesta
SolulinjaKromosomistoltaan muuntuneita viljeltyjä soluja, jotka ovat peräisin muuntuneista primaarisoluviljelmistä tai syöpäkasvaimista. Solulinjan solut ovat keskenään geneettisesti identtisiä ja ”kuolemattomia”.
Somaattinen soluSolu, joka ei ole sukupuolisolu tai sen kantasolu.
SpermatogonioSiittiökehityksen kantasolu, josta siittiöt muodostuvat spermatogeneesin aikana.
Spesifinentermi, jolla tarkoitetaan tarkoin määriteltyä rakennetta tai toimintaa. Esimerkiksi entsyymi, joka voi katalysoida vain yhdenlaista kemiallista reaktioita, on toimintansa ja substraattinsa suhteen spesifinen
SteroiditPolysyklisiä lipidiyhdisteitä, joihin kuuluvat kasvien ja eläinten erilaiset sterolit (kolesteroli, sukupuolihormonit, lisämunuaisen kortikosteroidit ja sappihapot).
SubmukoosaSidekudoksinen limakalvonalaiskerros, joka esiintyy selkärankaisten ruuansulatuskanavan ja hengitysteiden seinämässä.
SubstraattiLähtöaine, jota entsyymin toiminta muokkaa
SukasaumaSyn. harjareunus. Suolen sisäpinnan epiteelisolujen mikrovillusten muodostama rakenne, joka vaikuttaa valomikroskoopilla tarkasteltuna sukasista muodostuneelta reunukselta.
Suonikalvo(Choroid) Silmämunan etuosaa lukuun ottamatta silmämunaa kovakalvon sisäpuolella peittävä sidekudoksinen, runsaasti verisuonia ja melaniinipigmenttiä sisältävä kalvo.
Svedberg-yksikköLyhenne S. Sedimentaatioyksikkö, jolla ilmaistaan sentrifugoinnin avulla määriteltyä soluelinten tai makromolekyylien kokoa.
Sykliiniriippuvaiset proteiinikinaasitCdk. Solusyklin säätelyyn osallistuvia proteiinikinaaseja, jotka aktivoituvat muodostettuaan kompleksin tiettyjen sykliinien kanssa. Fosforyloivat kohdeproteiiniensa seriini- ja treoniinitähteitä.
SykliinitEukaryoottien solusykliä ja mitoosin aloitusta sääteleviä proteiineja, jotka sitoutuvat sykliineistä riippuvaisiin kinaaseihin (Cdk) aktivoiden niiden toimintaa. Sykliinien pitoisuus solussa vaihtelee solusyklin eri vaiheissa.
SynapsiHermosolujen välinen hermoimpulsseja välittävä liitos, jonka kautta hermoimpulssi siirtyy presynaptisesta hermosolusta postsynaptiseen hermosoluun. Synapsi voi olla myös aksonin ja sen hermottaman elimen (esim. luustolihaksen, sileän lihaksen, sydänlihaksen ja rauhasten liitoskohdat) välillä. Hermoimpulssin välitysmekanismin perusteella synapsit voidaan jakaa kemiallisiin tai sähköisiin synapseihin. Kemiallisissa synapseissa neurotransmissio tapahtuu välittäjäaineiden avulla. Sähköisissä synapseissa solujen väliset aukkoliitokset mahdollistavat impulssin kulun suoraan solusta toiseen. Ihmisellä sähköisiä synapseja esiintyy mm. sileän lihaksen ja sydänlihaksen soluissa.
SynapsirakoHermosolun aksonin ja kohdesolun väliin jäävä tila, jonka yli hermoimpulssi siirtyy kemiallisten hermonvälittäjäaineiden avulla.
SynsytiotrofoblastiIstukan nukkalisäkkeiden pintakerros.
SytokineesiSolunjakautumisessa soluaineksen jakautuminen tytärsolujen kesken niiden kuroutuessa erilleen.
Sytokromi cOhjelmoidussa solukuolemassa solun miotkondrioista vapautuva apoptoosikoneistoa aktivoiva viestimolekyyli
SytotrofoblastiTrofoblastin sisempi solukerros.
SyyKasvien sklerenkyymisolukon pitkä ja kapea solutyyppi. Syitä voi esiintyä sekä puusolukossa että nilassa.
SyyrustoSyn. fibrillaarirusto. Tiiviin sidekudoksen ja lasiruston muodostama kudos, jota esiintyy paikoissa, joissa vaaditaan vetokestävyyttä (välilevyn ulkokehällä, häpyliitoksessa sekä ligamenttien ja jänteiden luuhun kiinnittymiskohdissa).
SyöjäsoluSyn. fagosyytti. Veren ja muiden kudosten liikuntakykyisiä soluja (mm. kudosten makrofagit ja veren neutrofiiliset ja eosinofiiliset valkosolut), jotka ottavat sisäänsä ja tuhoavat esim. bakteereita tai muita kiinteitä partikkeleita sekä elimistön omia tuhoutuvia osia.
SyöttösoluSelkärankaisten sidekudoksessa tietyillä elimistön alueilla esiintyviä sidekudossoluja, joiden sytoplasmassa on runsaasti hepariinia, histamiinia ja proteaaseja sisältäviä varastojyväsiä. Syöttösolut voivat vapauttaa varastojyviensä sisällön eksosytoosilla stimulaation seurauksena tulehdus- tai allergisissa reaktioissa kudosnesteeseen ja vereen. Syöttösolujen pinnalla on runsaasti reseptoreja IgE-luokan immunoglobuliineille.
Sädekehä(Ciliary body) Silmämunan verkkokalvon etupuolella oleva sidekudoksinen rengasmainen paksuuntuma, johon linssin ripustimet ovat kiinnittyneet. Sädekehässä sijaitsee silmän sädelihas, jonka toiminta muuttaa linssin muotoa ja säätelee siten linssin akkomodaatiota eri etäisyyksille katsottaessa.