P

A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z Å Ä Ö kaikki

Pacinin kappale	Syvällä verinahassa tai ihonalaiskudoksessa, sisäelimissä ja jänteissä sijaisevia ihon hermopäätteitä, jotka aistivat painetta ja värinää. Pacinin kappale koostuu keskellä olevasta hermosäikeestä, jota ympäröivät ohuiden sidekudossälöjen muodostama kapseli.
Pakyteeni	Meioosin ensimmäisen profaasin kolmas vaihe, jossa synaptoneemakompleksi on muodostunut kokonaan. Pakyteenissä tapahtuu rekombinaatiota maternaalisen ja paternaalisen kromosomin välillä.
Panethin solu	Suolirauhasten pohjaosassa esiintyviä avoeritteisiä lieriöepiteelisoluja, jotka erittävät mm. peptidaasia ja lysotsyymiä.
Panspermia	elämän kylväytyminen maapallolle ulkoavaruudesta
Papilla	Nysty, nystermä, esim. kielinystyt.
Parakriininen viestinvälitys	Paikallinen soluviestintä
Parakriinirauhanen	Joissain epiteelikudoksissa esiintyviä yksittäisiä soluja, joiden eritteet eivät siirry verenkiertoon, vaan vaikuttavat paikallisesti saman epiteelikudoksen soluihin diffuusion kautta.
Parenkyymi	Elimen peruskudos erotuksena tukikudoksesta eli stroomasta.
Parenkyymi	Kasvien perussolukko eli tylppysolukko.
Parietaalisolu	Kts. katesolu
Peptidoglykaani	happamia (anionisia) teikko- ja muramiinihappoa sisältäviä polysakkarideja.
Perifeerinen kalvoproteiini	Perifeeriset kalvoproteiinit ovat kalvoon heikoilla elektrostaattisilla sidoksilla kiinnittyneitä proteiineja, jotka sijaitsevat joko kalvon sytoplasmisella tai ekstrasellulaarisella puolella. Eniten tutkitut perifeeriset kalvoproteiinit sijaitsevat kalvon sytosolisella puolella, jossa ne muodostavat säikeisen verkoston tarjoten samalla mekaanista tukea kalvolle ja toimien integraalisten kalvoproteiinien ankkureina. Ne voivat toimia myös entsyymeinä, transmembraanisten signaaleiden välittäjinä sekä erityisinä päällysteproteiineina kuljetusvesikkeleissä.
Perikaryon	Syn. sooma. Hermosolun solukeskus, jossa sijaitsee mm. tuma, rER (Nisslin aine), ribosomeja, mitokondrioita, Golgin laite, lysosomeja, mikrotubuluksia, neurofilamentteja sekä pigmenttijyväsiä. Lisäksi solulimassa voi olla erilaisia inkluusiokappaleita.
Perimysium	Lihassyykimppuja ympäröivä sidekudoskalvo.
Perintöaines	perintöaineksella voidaan laajasti ymmärtää koko DNA-määrää, joka koodittaa solulta sen jälkeläisille siirtyvää geeniainesta
Perisyytti	Sidekudoksessa hiussuonten loppupään tai pikkulaskimon seinämissä endoteelisolujen ulkopuolella esiintyviä suhteellisen erilaistumattomia ja supistumiskykyisiä soluja, jotka lukuisten verisuonia ympäröivien haarojensa avulla voivat säädellä veren virtausta suonessa. Perisyytit voivat erittää myös vasoaktiivisia aineita ja tuottaa soluväliainetta.
Peyerin levy	Ohutsuolen distaalisessa osassa (sykkyräsuolessa) sijaitseva T- ja B-lymfosyyttejä sisältävien imukerästen kasautuma.
Pikarisolut	Syn. goblet-solut. Epiteelikudoksen limaa tuottavia soluja.
Pilus	F-plasmidin koodaama, konjugaation aikana DNA:n siirtoon osallistuva ripsimäinen rakenne, joka voi esiintyä Hrf- ja F+ -bakteerikannoissa.
Pinealosyytti	Käpylisäkkeen erittävä solutyyppi.
Pinosytoosi	Nesteen ottaminen solun sisälle solukalvosta muodostuvien rakkuloiden sisällä. Pinosytoosi on ei-spesifistä endosytoosia, eli se ei ole reseptorivälitteinen tapahtuma.
Pistemutaatio	Yhden emäsparin suuruinen muutos DNA:n sekvenssissä. Yleensä yhden emäsparin muuttuminen toiseksi, mutta voi olla myös deleetio (yhden emäsparin puuttuminen) tai insertio (ylimääräinen emäspari).
Pituisyytti	Aivolisäkkeen takaosan hermotukikudoksen solutyyppi.
Plasmasolu	B-imusolun aktivoituessa syntyvä solutyyppi, joka vastaa humoraalisesta immuunivasteesta tuottamalla vereen liukoisia vasta-aineita.
Plasmidi	Mm. bakteereilla tavattava ja molekyylibiologiassa geenisiirtoihin käytettävä kromosomiin kuulumaton periytyvä geneettinen elementti, joka replikoituu itsenäisesti.
Pluripotentti solu	Useakykyinen solu, joka pysty erilaistumaan miksi tahansa aikuisen yksilön elimistön kudokseksi, paitsi ekstraembryonaaliseksi kudokseksi (sikiökalvosto).
Podosyytti	Runsashaarainen solutyyppi munuaisen glomeruluksen hiussuonten pinnalla ja keräsenkotelon sisäpinnalla. Podosyytit toimivat suodatusesteenä hiussuonen seinämässä.
Polaarinen molekyyli	Molekyyli,jonka varaus on asymmetrinen eli polaarinen, esim. vesimolekyylissä vedyn voimakas (+)-varaus ja hapen (-)-varaus. Biologisesti tärkeissä polaarisissa molekyyleissä on yleensä yksi tai useampi elektronegatiivinen atomi, kuten O, N tai S.
Polymerisaatio	kemiallisten perusyksiköiden rakentuminen suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Esimerkkeinä DNA:n, RNA:n, valkuaisaineiden, sokerien ja mm. solun tukirangan säikeiden rakentuminen
Polyploidia	Koko kromosomiston monistuminen esim. triploidia = kolme yksinkertaista kromosomistoa, tetraploidia = neljä yksinkertaista kromosomistoa jne. Yleistä kasveilla, mutta eläimillä johtaa yleensä vakaviin kehityshäiriöihin.
Polysakkaridi	suuri, lukuisista toisiinsa sitoutuneista sokeriosista koostuva rakenne, joka voi olla sitoutuneena mm. valkuaisaineisiin ja lipideihin tai olla vapaana kuten glykogeeni, tärkkelys ja hyaluronaani
Prebioottinen	soluevoluutioteoriassa käytetty termi, joka kuvaa aikaa ennen ensimmäisen solun rakentumista
Primaarirakenne	Peptidisidoksin toisiinsa liittyneiden aminohappojen järjestys polypeptidiketjussa.
Primaarisoluviljemä	Soluviljelyolosuhteissa aikaansaatu soluviljelmä, joka on lähtöisin suoraan eläimen kudoksesta. Primaarisoluviljelmillä on yleensä rajallinen elinikä.
Prioni	Todennäköisesti proteiinista muodostuva taudinaiheuttaja. Prionien uskotaan olevan eläimen oman genomin koodaamia ja normaalikudoksessa esiintyvän proteiinin väärin laskostuneita muotoja, jotka ovat erittäin kestäviä. Prionit aiheuttavat vakavia sairauksia eläimille ja ihmiselle.
Profaasi	Solunjakautumisen ensimmäinen vaihe.
Prokaryootti	alkeistumallinen solu, jolla ei ole tumaa (esim. bakteerit)
Proksimaalinen tubulus	Munuaistiehyen alkuosa, jossa tapahtuu alkuvirtsaan erittyneiden aineiden takaisinimeytymistä.
Promoottori	Syn. promootteri. Transkription aloituskohta DNA:ssa, johon RNA-polymeraasi kiinnittyy. Promoottoriin lukeutuvat myös geenin voimistajat ja vastaavat säätelyelementit.
Prostata	Syn. eturauhanen. Miehen suurin lisäsukupuolirauhanen, joka jakautuu useisiin morfologisiin ja toiminnallisiin alueisiin. Eturauhanen ympäröi virtsaputken alkua, ja avautuu tiehyiden kautta virtsaputkeen.
Prosteettinen ryhmä	Entsyymiin kovalenttisesti liittynyt metalli-ioni tai orgaaninen yhdiste (muu kuin proteiini), joka on välttämätön entsyymin toiminnalle.
Proteaasit	Proteiineja pilkkovia (proteolyyttisiä) entsyymejä.
Proteasomi	Suuri tynnyrimäinen proteiinikompleksi, joka hajottaa proteiineja sytoplasmassa. Hajotettavien proteiinien kohdentaminen proteasomille tapahtuu ubikitiiniä kiinnittävien entsyymien toimesta.
Proteiini (valkuaisaine)	koostuu ketjumaisesti toisiinsa peptidi-sidoksella liittyneistä aminohapoista (20 erilaista)
Proteoglykaanit	makromolekyyliperhe, jonka jäsenet määrittelyn mukaisesti koostuvat molekyyleistä, joissa proteiinirakenteeseen sitoutuu kovalentisti yksi tai useampia glykosaminoglykaaneja
Proto-onkogeenit	Esisyöpägeenit. Koodaavat proteiineja, joilla on monia tehtäviä solun normaaleissa toiminnoissa. Voivat muuntua onkogeeneiksi eri mekanismeilla.
Pseudounipolaarinen neuroni	Syn. valeyksinapainen. Hermosolu, jonka aksoni lähtee solukeskuksesta yhtenä haarana ja haarautuu myöhemmin kahdeksi aksoniksi.
Pulpa	Hammasydin.
Punasolu	Synonyymi erytrosyytti. Selkärankaisten veren hemoglobiinia sisältävä ja hengityskaasuja kuljettava punasolu.
Puolidesmosomi	Syn. Hemidesmosomi. Pistemäinen soluliitos epiteelisolun basaalipinnalla, joka kiinnittää epiteelisolun sen alla olevaan tyvikalvoon.
Pupilli	Syn. mustuainen. Kamerasilmän värikalvon keskellä oleva aukko, jonka kokoa värikalvon sileät lihakset säätelevät silmään kohdistuvan valon määrän mukaan.
Puriiniemäs	Kahdesta heterosyklisestä renkaasta muodostunut emäs, joka on osana nukleosidien ja nukleotidien sekä nukleiinihappojen rakennetta. Nukleiinihappojen puriiniemäksiä ovat adeniini ja guaniini.
Pyrimidiiniemäs	Yhden heterosyklisen 6-renkaan sisältävä emäs, joka on osana nukleotidien ja nukleosidien sekä nukleiinihappojen rakennetta. DNA:ssa esiintyviä pyrimidiiniemäksiä ovat sytosiini ja tymiini, RNA:ssa sytosiini ja urasiili.
Pyruvaatti	Palorypälehappo. Glykolyysin lopputuote, joka hapetetaan sitruunahappokierrossa aerobisessa energiantuotannossa. Anaerobisisessa energiantuotannossa pyruvaatti pelkistyy laktaatiksi (maitohappofermentaatiossa) tai etanoliksi (alkoholifermentaatiossa).
Pääsolu	Maharauhasen pepsinogeenia erittävä solu.