en fi se
not available not available not available
www.solunetti.fi
solunetti  sanasto
histologia
kehitysbiologia
patologia
solubiologia

KAIKKI

A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z Å Ä Ö kaikki


β-oksidaatioSoluaineenvaihdunnassa rasvahappojen oksidatiivisen hajotuksen ensimmäinen vaihe, jossa pitkäketjuiset rasvahapot hajotetaan kaksihiilisiksi asetyylikoentyymi-A -molekyyleiksi mitokondrion matriksissa.
A-juovaPolarisaatiomikroskoopilla erottuva myofibrillin sarkomeerin anisotrooppinen vyöhyke.
A-soluSyn. alfa-solu. Haiman Langerhasin saarekkeiden solutyyppi, joka erittää vereen glukagonia.
ABC-kuljettajatKalvokuljettajat, jotka käyttävät ATP:lta saatavaa energiaa pienten molekyylien kuljettamiseksi lipidikalvon läpi.
Aerobinen energiantuotantoHapellisissa olosuhteissa tapahtuva energiantuotanto, johon kuuluvat sitruunahappokierto ja oksidatiivinen fosforylaatio.
AffiniteettiEntsyymin ja substraatin, tai antigeenin ja vasta-aineen liittyminen toisiinsa. Affiniteettikromatografiassa affiniteetilla tarkoitetaan liikkumattoman faasin ja eroteltavan aineen välistä sitoutumista.
AgranulosyyttiYhteisnimitys selkärankaisten veren valkosoluille, jotka eivät sisällä jyväsiä eli eivät kuulu jyvässoluihin. Agranulosyyttejä ovat monosyytit ja imusolut.
Aitotumallinen soluSyn. eukaryootti. Yleisnimi soluille, joilla esiintyy tuma. Nisäkässolut ovat tyypillisiä eukaryootteja, mutta muita aitotumallisia soluja ovat esimerkiksi hiivat ja kasvisolut.
AivolisäkeSyn. Hypofyysi
AkrosomiSiittiön päässä oleva rakenne, joka sisältää munasolun peitteen pilkkomiseen tarvittavat hydrolyyttiset entsyymit.
AksoniHermosolun vievä haarake. Aksoni alkaa hermosolun soomasta ja päättyy hermopäätteinä joko toisen neuronin tai kohdesolun pinnalle. Voi olla jopa metrin mittainen.
AktiiniSupistumiskykyisiä filamenttirakenteita yhdessä myosiinin kanssa muodostava proteiini, joka on solun tukirangan tärkeä osa.
Aktiivinen kuljetusAineiden kuljetus solukalvon yli pienemmästä pitoisuudesta suurempaan. Vaatii energiaa.
AktiopotentiaaliDepolarisaation eteneminen hermosolun aksonia pitkin. Etenemisnopeus jopa 100 m/s.
Alasin(Incus) Välikorvan keskimmäinen kuuloluu, joka liittää vasaran jalustimeen.
Alfa-soluSyn. A-solu. Haiman Langerhasin saarekkeiden solutyyppi, joka erittää vereen glukagonia.
Alifaattinen aminohappoAminohappo, joka koostuu suorista hiiliketjuista (ei sisällä bentsyylirengasta).
AlkioEläinten kehitysvaihe hedelmöittyneestä munasolusta eliöksi, jolla eri elimet ovat jo kehittyneet. Embryo on alkion synonyymi.
AlkiokalvotAlkiota ympäröivät kalvot, joita ovat vesikalvo (amnion), suonikalvo (chorion) ja rakkokalvo (allantois).
AlkujaokeSelkärankaisalkion selkäjänteen kahdella puolella sijaitsevat jaokkeiset kudosnauhat. Jaokkeiden lukumäärä osoittaa alkionkehityksen vaihetta. Alkujaokkeen synonyymi on somiitti.
AlleeliAlleelit ovat saman geenin vaihtoehtoisia muotoja. Koska ihmisellä on kromosomistossaan kutakin geeniä kaksi kappaletta, voi yksilöllä olla tietystä geenistä joko kaksi samaa alleelia (homotsygootti) tai kaksi erilaista alleelia (heterotsygootti).
Alveoli1. Keuhkorakkula 2. Avorauhasen rauhastiehyen pussimainen pää, johon rauhastiehyen seinämän solut tuottavat eritteensä.
AmakriinisoluSilmän verkkokalvossa sijaitseva hermosolutyyppi, joka säätelee muiden hormosolujen toimintaa.
AmeloblastiKiillettä muodostava hammasaiheen solu.
AmfipaattinenMolekyyli, jolla on sekä vesiliukoinen että vettä hylkivä osa, tyypillisenä esimerkkinä fosfolipidit ja detergentit.
Aminoasyyli-tRNA (aa-tRNA)Aminoasyylisiirtäjä-RNA. Siirtäjä-RNA, johon on liittyneenä aminohappo.
AminohapotAminoryhmän ja karboksyyliryhmän sisältäviä orgaanisia yhdisteitä, jotka ovat mm. proteiinien rakenneosia. Kaikilla aminohapoilla on sama perusrakenne, mutta ne eroavat toisistaan sivuryhmän (R) perusteella, joka on alfa-aminohapoissa liittyneenä alfa-hiileen. Proteiinit muodostuvat 20 eri aminohaposta, jotka esiintyvät L-isomeereinä.
AnaboliaRakentava aineenvaihdunta. Metabolian osa, jossa solussa syntetoidaan monimutkaisempia yhdisteitä yksinkertaisista raaka-aineista. Anabolia vaatii kemiallista energiaa, jota saadaan eksergonisista katabolisista reaktioista.
Anaerobinen energiantuotantoHapettomissa olosuhteissa tapahtuva energiantuotanto, jossa glykolyysissä glukoosista syntynyt pyruvaatti joko pelkistetään laktaatiksi maitohappofermentaatiossa tai muutetaan alkoholiksi (etanoliksi) alkoholifermentaatiossa.
AnafaasiSolujakautumisen vaihe, jossa kromosomit liikkuvat kohti tumasukkulan vastakkaisia napoja.
AneuploidiaKromosomistomutaatio, joss yksi tai useampi yksittäinen kromosomi esiintyy ali- tai ylilukuisena esim. monosomia = tietty kromosomi esiintyy vain yhtenä kappaleena, trisomia = tietty kromosomi esiintyy kolmena kappaleena. Ihmisellä aneuploidia aiheuttaa yleensä vakavan kehityshäiriön. Downin syndrooma aiheutuu kromosomin 21 trisomiasta.
AngiogeneesiVerisuonten uudismuodostus.
ANP (Atrial natriuretic peptide)Sydämen eteisen korkean verenpaineen seurauksena tuottama signaalipeptidi, joka vaikuttaa kohdekudosten toimintaan guanylaattisyklaasireseptorin kautta. Lisää veden ja natriumin eritystä munuaisessa ja löystyttää verisuonten seinämän sileitä lihassoluja.
AntigeeniElimistölle vieras rakenne, jonka jokin tietty vasta-aine tunnistaa sitoutuen siihen.
AntikodoniSiirtäjä-RNA:n nukleotidijakso, joka on komplementaarinen lähetti-RNA:n kodonille. Tämä jakso määrää seuraavan juuri valmistettavaan valkuaisaineeseen liitettävän aminohapon.
AntiportKalvokuljettaja, joka kuljettaa kaksi eri ionia tai pientä molekyyliä lipidikalvon läpi eri suuntaan.
AntisenseRNA-jakso, joka on komplementaarinen jollekin tietylle solun RNA:lle estäen sen toiminnan muodostamalla kaksoisjuosteen sen kanssa.
ApikaalinenEpiteelisolun ontelon tai elimistön ulkopuolelle suuntautunut puoli on apikaalinen (apex=lat. kärki).
ApikaalinenApikaalinen (lat. apex, kärki) Kärkeen liittyvä, kärjessä tai kärkiosassa sijaitseva. Epiteelisolujen polaarisuudesta puhuttaessa apikaalisella pinnalla tarkoitetaan epiteelisolun ontelonpuoleista pintaa, jossa esiintyy usein mikrovilluksia (nesteen sisäänotto, metaboliittien absorbtio) ja värekarvoja (nesteen ja partikkelien poistaminen epiteelisolujen pinnalla).
ApoentsyymiSyn. apoproteiini. Entsyymin proteiiniosa.
ApoproteiiniSyn. apoentsyymi. Entsyymin proteiiniosa.
ApoptoosiGeneettisesti säädelty ja hallittu ns. ohjelmoitu solukuolema.
ApoptosomiSytokromi c:n, adaptoriproteiinin ja kaspaasin muodostama proteiinikompleksi, joka vastaa apoptoosikoneiston käynnistymisestä ohjelmoidun solukuoleman mitokondriaalisessa aktivaatiossa.
ArkkibakteeritSyn. arkit, arkkieliöt. Tavallisia bakteereja muistuttavia eliöitä (prokaryootteja), jotka muodostavat eliöiden fylogeneettisessä puussa oman haaran. Ribosomaalisen RNA:n sekvenssivertailun perusteella arkit jakautuvat Korarchaeota, Crenarchaeota ja Euryarchaeota –kuntiin. Monet arkkieliöt elävät tyypillisesti äärimmäisissä ympäristöoloissa, kuten kovassa kuumuudessa tai happamissa ympäristöissä.
ArkkieliötSyn. arkit, arkkibakteerit. Tavallisia bakteereja muistuttavia eliöitä (prokaryootteja), jotka muodostavat eliöiden fylogeneettisessä puussa oman haaran. Ribosomaalisen RNA:n sekvenssivertailun perusteella arkit jakautuvat Korarchaeota, Crenarchaeota ja Euryarchaeota –kuntiin. Monet arkkieliöt elävät tyypillisesti äärimmäisissä ympäristöoloissa, kuten kovassa kuumuudessa tai happamissa ympäristöissä.
Aromaattinen aminohappoAminohappo (phe, tyr, trp), jonka sivuketjussa on rengasrakenteinen hiilivety (bentsyylirengas).
Asetyyli-KoAAsetyylikoentsyymi A, joka toimii solun aineenvaihduntareaktioissa. Asetyylikoentsyymi A on glykolyysin tai beeta-oksidaation ja sitruunahappokierron yhdistävä metaboliitti.
AstrosyyttiKeskushermoston hermotukikudoksen solutyyppi, jossa on runsaasti haarakkeita.
AsyyliglyseroliNeutraali rasva-aine, jonka glyserolin hydroksyyliryhmään on sitoutunut yksi (mono-), kaksi (di-) tai kolme (triasyyliglyseroli) hiilivetyketjua esterisidoksella. Suurin osa eläinrasvoista on triasyyliglyseroleja, ja ne toimivat rasvojen varastomuotona.
ATPAdenosiinitrifosfaatti. Soluhengityksen eri vaiheissa syntyvä runsasenerginen fosfaattiyhdiste, jota solut käyttävät välittömänä energianlähteenään. Energian vapautuessa ATP hajoaa ADP:ksi (adenosiinidifosfaatiksi) ja epäorgaaniseksi fosfaatiksi (Pi).
AukkoliitosSoluliitos, jonka kohdalla vierekkäisten solujen solukalvot ovat 2-3 nm:n etäisyydellä toisistaan. Solukalvossa on aukkoliitoksen kohdalla integraalisia kalvoproteiineja, konneksiineja. Kun vierekkäiset solut liittyvät tiiviisti toisiinsa, niiden konneksiinit muodostavat konneksoniksi kutsutun, läpimitaltaan noin 1,5 nm:n kokoisen aukon. Konneksonien kautta ionit, monosakkaridit, aminohapot, nukleotidit, vitamiinit ja hormonit kulkevat solusta toiseen. Aukkoliitosten kautta myös sähköiset signaalit välittyvät solusta toiseen.
AutofagosytoosiTapahtuma, jossa solun omia rakenneosia, solulimaa ja soluorganelleja (esim. mitokondrioita) hajotetaan solun sisällä kalvon ympäröimissä autofagosomeiksi kutsutuissa rakenteissa lysosomaalisten entsyymien toimesta.
Autokriininen viestinvälitysSolu vapauttaa aineita, jotka vaikuttavat sen omaan toimintaan.
AutoradiografiaAnalyyttinen tekniikka, jossa kudos- tai muun näytteen sisältämä radioaktiivinen aine paikannetaan valokuvausfilmille.
AutotrofiOmavarainen eliö, joka ei tarvitse ulkopuolista valmista ravintoa, vaan saa biosynteettisiin reaktioihin tarvitsemansa hiilen hiilidioksidista.
B-lymfosyyttiElimistön puolustusjärjestelmään kuuluvat B-lymfosyytit tuottavat vasta-aineita.
B-soluSyn. beta-solu. Haiman Langerhansin saarekkeiden solutyyppi, joka erittää vereen insuliinia.
BakteeritAlkeistumallisia eliöitä, jotka ovat merkittäviä tautien aiheuttajia.
BakteriofagiVirus, joka infektoi bakteerisoluja. Bakteriofagit voidaan jakaa elinkiertojensa perusteella virulentteihin tai maltillisiin fageihin.
BalbouretraalirauhasetMiehen lisäsukupuolirauhasiin kuuluvat herneen muotoiset parilliset rauhaset, joiden tiehyet aukeavat virtsaputkeen. Bulbouretraalirauhaset erittävät seksuaalisen kiihotuksen aikana kirkasta, viskoosista ja limamaista eritettä.
BALTBronchus-associated lymphatic tissue. Hengitysteiden limakalvon alainen koteloitumaton imukudos.
Bartholinin rauhanenEmättimen parillinen eteisrauhanen.
BasaalinenEpiteelin kudoksen puolella solut ovat kiinni tyvikalvossa, tämä tyvipuoli solusta on ns. basaalinen puoli. Solun tyviosa ja solun viereiset reunat muodostavat kokonaisuuden, jota termi basolateraalinen kuvastaa.
Basaalinen(lat. basis, pohja) Tyvi-, pohja-, tyvenpuoleinen. Epiteelisolujen basaalipinta kiinnittyy fokaaliadheesioiden ja hemidesmosomien avulla tyvikalvoon. Erityisesti nesteen kuljettamiseen osallistuvien epiteelisolujen (esim. munuainen, sylkirauhanen) basaalipinta on usein voimakkaasti poimuttunut.
BasofiiliVeren valkosolutyyppi. Emäksisillä väriaineilla värjäytyvä jyvässolu, joka vapauttaa histamiinia tulehduksen yhteydessä.
Beta-soluSyn. B-solu. Haiman Langerhansin saarekkeiden solutyyppi, joka erittää vereen insuliinia.
BinaarijakautuminenUseiden mikro-organismien käyttämä suvuttoman lisääntymisen muoto, jossa yksoluinen eliö jakautuu kahteen suunnilleen yhtä suureen osaan muodostaen kaksi jälkeläisyksilöä.
Bipolaarinen neuroniHermosolu, jossa on yksi aksoni ja yksi dendriitti.
BlastulaAlkion rakkula-aste, joka syntyy, kun alkionkehityksen alkuvaiheessa munasolun jakautumisten tuloksena muodostuneen solurykelmän sisään syntyy ontelotila.
Bowmanin koteloMunuaiskeräsen kotelo, jonka sisällä sijaitsee verisuonikeränen, glomerulus.
BronkusKeuhkoputki
Cajalin kappaleetSyn. kierteiskappaleet (coiled bodies). Ne osallistuvat tumassa tapahtuvaan RNA:n silmukoitumiseen.
Calvinin kiertoAnabolinen reaktioreitti, jossa CO2:sta syntetoidaan hiilihydraattia. Calvinin kierto toimii syanobakteereissa sekä kaikissa fotosynteettisissä eukaryoottisoluissa.
CD proteiinitVeren lymfosyyttien solukalvolla ilmentyviä spesifisiä tunnistevalkuaisaineita (cluster of differentiation proteins), joiden perusteella lymfosyytit voidaan luokitella kolmeen toiminnalliseen ryhmään.
Cdk-proteiinitSykliineistä riippuvaiset kinaasit, jotka säätelevät solusyklin etenemistä.
CFTRKloridin kuljetusta säätelevä ABC-kuljettaja, jonka toimintavirhe johtaa kystiseen fibroosiin.
CortexKuori(kerros), esim. elimen kuorikerros. Esim. cortex renis, munuaisen kuorikerros.
Cortin elinSyn. kierteiselin. Simpukkatiehyen sisällä simpukan tyvilevyllä sijaitseva sisäkorvan kuuloelin, joka muodostuu kuuloaistinsoluista sekä erilaisista tukisoluista.
D-soluSyn. delta-solu. Haiman Langerhansin saarekkeiden solutyyppi, joka erittää vereen somatostatiinia.
DaltonDalton (Da) on molekyylien kokoon liittyvä yksikkö, joka vastaa melko tarkkaan molekyylimassan yksikköä (atomimassaa).
DeleetioKromosomimutaatio, jossa tietty kromosomisegmentti ja sen sisältämät geenit ovat hävinneet genomista esim. kromosomin katkeamisen seurauksena. Deleetion seurauksena vastinkromosomissa olevat resessiiviset alleelit tulevat fenotyypissä näkyviin jo yksinkertaisina (hemitsygotia).
Delta-soluSyn. D-solu. Haiman Langerhansin saarekkeiden solutyyppi, joka erittää vereen somatostatiinia.
DendriittiHermosolun tuojahaarake. Dendriitit ovat hermoimpulsseja vastaanottavia rakenteita, jotka ovat yleensä lyhyitä ja runsaasti haarottuneita. Yhdessä hermosolussa dendriittejä voi olla yhdestä useisiin kymmeniin.
DendriittisoluFagosytoiva solu, joka siirtyy mm. imusolmukkeisiin ja toimii antigeenin esittelyssä aktivoiden T-soluja.
DentiiniHammasluu, joka muodostaa hampaan rungon.
DepolarisaatioSolun sisäpuolen ja ulkopuolen välisen jännite-eron pienentyminen ionikanavien toiminnan seurauksena.
DesmosomiMacula adherens. Useissa mekaaniselle stressille altistuvissa kudoksissa esiintyvä vyömäinen tai kiekkomainen soluliitos, jossa vierekkäisten solujen solukalvot ovat paksuuntuneet ja solujen välinen tila on noin 30 nm. Solujen solukalvoja liittävät yhteen kadheriinit (desmogleiini ja desmokolliini), jotka ovat muiden adheesioproteiinien välityksellä yhteydessä solutukirangan välikokoisiin säikeisiin.
DiafyysiPitkän luun varsiosa.
DiakineesiMeioosin ensimmäisen profaasin viides ja viimeinen vaihe, jossa kromosomit saavuttavat täyden pakkautumisasteensa. Tumakotelo häviää ja tumasukkula muodostuu.
DiasyyliglyseroliLipidi, joka muodostuu fosfolipidien pilkkoutuessa vasteena solunulkoisiin ärsykkeisiin ja toimii siten solun toisiolähettinä.
DifferentiaalisentrifugointiJaottelusentrifugointimenetelmä, jossa erilaisin g-arvoin sedimentoituvat hiukkaset erotellaan toisistaan peräkkäisillä ajoilla.
DiffuusioMolekyylien liike matalamman pitoisuuden suuntaan.
DimeeriKahdesta rakenneyksiköstä koostuva rakenne. Homodimeerissä rakenneyksiköt ovat samanlaiset, heterodimeerissä erilaiset.
DiploidinenKaksinkertainen sarja kromosomeja, jonka seurauksena kutakin geeniä on kaksi kopiota.
DiploteeniMeioosin ensimmäisen profaasin neljäs vaihe. Diploteenissa kromosomit pakkautuvat edelleen, ja homologisten kromosomien muodostamissa pareissa kiasmat näkyvät ristimäisinä muodostumina.
DisakkaridiKahden kemiallisesti yhteensitoutuneen sokeriyksikön muodostama rakenne.
DISCDeath Inducing Signaling Complex. Kuolonreseptorien, adaptoriproteiinien ja kaspaasien yhdessä muodostama apoptoosikoneiston käynnistävä proteiinikompleksi.
Distaalinen tubulusMunuaistiehyen Henlen lingon jälkeinen osa, joka kuljettaa virtsan kokoojaputkeen. Distaalinen tubulus säätelee virtsan vesi- ja elektrolyyttitasapainoa sekä happo-emästasapainoa.
DNADNA koostuu peräkkäin ketjumaisesti sitoutuneista ns. deoksiribonukleotideista, DNA-molekyylien koko voi vaihdella esim. kymmenistä nukleotideista miljooniin.
DomeeniMakromolekyylien (esim. polypeptidien, proteiinien) kiinteä, rakenteellisesti erottuva alue, jolla on usein jokin toiminnallinen erikoistehtävä.
DyneiiniMoottori-valkuaisaine, joka ATP:sta saatavan energian avulla kuljettaa lastia mikrotubuluksia pitkin solun ääreisosista kohti tumaa.
EksokriinirauhanenRauhastyyppi, jonka eritteet siirtyvät suoraan rauhasen pinnalle tiehyiden kautta. Eksokriinisen rauhasen solutyypit voivat vapauttaa eritteensä merokriinisen (erite siirtyy kalvon ympäröimissä rakkuloissa apikaalipinnalle ja vapautuu eksosytoosin kautta), apokriinisen (erite vapautuu apikaalipinnalta ohuen sytoplasmakerroksen ja solukalvon ympäröimänä) tai holokriinisen (erite keräytyy kypsyvään soluun, josta se vapautuu solukuoleman seurauksena) erityksen kautta.
EksoniGeenissä oleva DNA-aines, joka toimii ohjeena valkuaisaineen valmistukselle.
EksosytoosiAineiden kuljettaminen aktiivisesti ulos solusta kalvorakkuloissa. Golgin laitteesta peräisin olevat eriterakkulat kulkeutuvat solukalvolle, johon ne fuusioituvat, ja rakkulan sisältö vapautuu solun ulkopuolelle. Eksosytoosi voi olla jatkuvaa tai esim. hormonaalisesti säädeltyä.
EktodermiMonisoluisen eläinalkion uloin solukerros kolmesta alkiokerroksesta.
ElektroforeesiSähkökentässä tapahtuva aineiden erottelu, jota käytetään mm. proteiinien ja nukleiinihappojen analytiikassa.
EndodermiMonisoluisen eläinalkion sisin solukerros kolmesta alkiokerroksesta.
Endokriininen viestinvälitysSoluviestien kulkeutuminen verenkierron kautta.
EndokriinirauhanenRauhastyyppi, jonka eritteet imeytyvät suoraan sidekudokseen ja sitä kautta verenkiertoon sekä kohdesoluihin. Endokriinisten rauhasten tuotteet ovat hormoneja.
EndometriumKohdun limakalvo.
EndomysiumLihassyytä ympäröivä sidekudoskalvo.
EndoplasmakalvostoSolunsisäinen kalvosto, jossa tapahtuu mm. erittyvien ja solukalvon valkuaisaineiden valmistus ja muokkaus.
EndosytoosiAineiden (nesteen ja siihen liuenneiden molekyylien) aktiivinen kuljettaminen solun ulkopuolelta solun sisäpuolelle solukalvolta muodostuvien kalvorakkuloiden sisällä. Endosytoosi voidaan jakaa pinosytoosiin ja reseptorivälitteiseen endosytoosiin.
EndoteeliYksilönkehityksen aikana mesodermistä kehittyvä epiteelikudos, joka verhoaa veri- ja imusuonia.
Enteroendokriininen soluYleisnimitys eripuolilla ruoansulatuskanavaa sijaitseville erilaisille solutyypeille, jotka tuottavat hormoneja.
EnterosyyttiOhutsuolen lieriöepiteelin solu.
EntsyymiValkuaisaine, joka pystyy katalysoimaan kemiallista reaktiota.
Entsyymi-immunosytokemiaTutkittavan antigeenin paikantaminen solusta tai kudoksesta vasta-aineen avulla, johon on liitetty entsyymi. Reaktioon lisätään entsyymin substraattia ja kromogeenia, joka tuottaa mikroskoopissa näkyvän sakan.
EntsyymihistokemiaEntsyymin katalysoimaan väri- tai muuhun reaktioon perustuva kudosnäytteen mikroskooppinen tutkiminen. Entsyymiaktiivisuuden osoittaminen kudoksesta siten, että entsyymin toimintapaikalle saostetaan mikroskoopissa näkyvä sakka.
EosinofiiliVeren valkosolutyyppi. Jyvässolu, joka värjäytyy happamalla eosiinivärillä. Eosinofiilien soluliman rakkulat sisältävät runsaasti hydrolyyttisiä entsyymejä. Eosinofiilit osallistuvat mm. antigeeni-vasta-ainekompleksien fagosytointiin.
EpendyymasoluMorfologialtaan lieriömäisiä keskushermoston hermotukikudoksen soluja, joita esiintyy etenkin aivokammioissa ja selkäydinkanavassa.
EpifyysiKäpylisäke
EpifyysilevyPitkän luun päässä sijaitseva pituuskasvulevy.
EpimysiumKoko lihasta uloimpana ympäröivä sidekudoskalvo.
EpiteeliEpiteeli on nimike erilaisia pintoja verhoaville solukoille. Iho on kooltaan suurin epiteelipinta (samoin kuin se on suurin elin), mutta epiteelejä on mm. suoliston, hengitysteiden ja verisuonten sisäpinnoilla.
EpitooppiRakenne, jonka vasta-aine tunnistaa.
ErytroblastiPunasolun esiaste luuytimessä.
ErytrosyyttiSyn. punasolu. Selkärankaisten veren hemoglobiinia sisältävä ja hengityskaasuja kuljettava punasolu.
EturauhanenSyn. prostata. Miehen suurin lisäsukupuolirauhanen, joka jakautuu useisiin morfologisiin ja toiminnallisiin alueisiin. Eturauhanen ympäröi virtsaputken alkua, ja avautuu tiehyiden kautta virtsaputkeen.
EukaryoottiSyn. aitotumallinen solu. Yleisnimi soluille, joilla esiintyy tuma. Nisäkässolut ovat tyypillisiä eukaryootteja, mutta muita aitotumallisia soluja ovat esimerkiksi hiivat ja kasvisolut.
EukromatiiniKromatiinin osa, joka noudattaa normaalia kromosomien kondensoitumissykliä solusyklin aikana.
F-aktiiniValkuaisaine, jonka polymeroituminen muodostaa solun tukirankaan kuuluvia mikrofilamentteja. Lihastyyppinen aktiini saa yhdessä myosiinin kanssa aikaan lihasten supistumisen. F-kirjain viittaa mikrofilamenteissa säie-muodossa olevaan aktiiniin (filamentous actin).
FAD, FADH2Flaviniadeniininukleotidi, joka muodostuu riboflaviinista ja adenosiinidifosfaatista. Flaviiniadeniininukleotidi toimii prosteettisena ryhmänä mm. aerobisissa dehydrogenaaseissa.
Fagosytoosi”Solusyönti”. Endosytoosin osa, jolla tarkoitetaan suhteellisen isokokoisten (halkaisijaltaan > 0,5 μm) kiinteiden hiukkasten spesifistä kuljettamista solun sisälle solukalvosta muodostuvan kalvorakkulan sisällä. Fagosytoosia tapahtuu vain tietyissä solutyypeissä, ja se toimii yksisoluisilla protisteilla ravinnonhakumenetelmänä, ylemmillä eliöillä puolustusmekanismina.
FagosyyttiSyn. syöjäsolu. Veren ja muiden kudosten liikuntakykyisiä soluja (mm. kudosten makrofagit ja veren neutrofiiliset ja eosinofiiliset valkosolut), jotka ottavat sisäänsä ja tuhoavat esim. bakteereita tai muita kiinteitä partikkeleita sekä elimistön omia tuhoutuvia osia.
Fas-reseptoriOhjelmoidussa solukuolemassa toimiva ns. kuolonreseptori, joka vastaanottaa apoptoosia edistäviä viestejä solun ulkopuolelta ja osaltaan vastaa apoptoosikoneiston käynnistymisestä aktivoimalla solun rakenteita hajottavia entsyymejä.
FibroblastiSidekudosta tuottava sidekudossolu. Fibroblastit tuottavat soluväliaineen liukoisia proteiineja, jotka polymerisoituvat sidekudossäikeiksi. Fibroblastit voivat myös erilaistua rustoa tuottaviksi kondroblasteiksi tai luuta tuottaviksi osteoblasteiksi.
FloeemiSyn. nila. Johtosolukkoihin kuuluva kasvisolukko, joka kuljettaa yhteyttämistuotteita. Nila muodostuu useista erilaisista solutyypeistä.
FluoresenssiEräs luminensenssin muoto, jossa fluoresoivia molekyylejä sisältävän aineen valottaminen heräte- eli eksitaatiovalolla (usein UV-valo) saa sen lähettämään pidempiaaltoista lähete- eli emissiovaloa.
FluorokromiFluoresenssimikroskopiassa käytettävä väriaine, joka emittoi ominaisväriään, kun sitä valotetaan tietyn pituisilla valoaalloilla eli herätevalolla.
FokaaliadheesioSolun paikallinen kiinnittymiskohta, jolla solu kiinnittyy alustaansa (myös in vitro-olosuhteissa). Fokaaliadheesiokohdissa solukalvon integriinit kiinnittyvät välittäjäproteiinien avulla aktiinisäikeisiin ja soluväliaineen puolella mm. fibronektiiniin ja kollageeniin.
FollikkeliMunasarjassa sijaitseva granuloosasolukon ympäröimä rakenne, jonka sisällä munasolu kypsyy. Ovulaatiossa follikkelin puhkeaminen vapauttaa kypsän munasolun munanjohtimeen.
FosfataasiEntsyymi, joka poistaa fosfaattiryhmän toiselta molekyyliltä. Fosfataasit liittyvät keskeisesti solujen viestinvälitysjärjestelmien toimintaan.
FosfolipidiYleisnimi fosfaatteja sisältäville lipideille (mm. fosfatidyylikoliini, -etanoliamiini, -isositoli, -seriini, kardiolipiini), joissa glyserolin yhteen hydroksyyliryhmään on sitoutunut fosfaattiryhmä. Ovat solukalvon päärakenneosia.
FosforylaatioTapahtuma, jossa fosfaattiryhmä siirtyy molekyyliltä toiselle. Suuri osa solun viestinvälitykseen liittyvästä viestinnästä perustuu valkuaisaineiden hetkelliseen aktivaatioon fosforylaation avulla.
FototrofiOrganismi, joka saa tarvitsemansa energian valosta.
G-aktiiniSolulimassa oleva aktiini-molekyyli, joka ei ole sitoutuneena solun tukirankaan kuuluvissa mikrofilamenteissa (globular actin).
G-proteiiniAktiivisessa muodossaan GTP:tä sitova trimeerinen säätelyproteiini, joka sijaitsee yleensä solukalvon sisäpinnalla ja osallistuu solunsisäiseen viestinvälitykseen.
G0-vaiheSolun elinkierron vaihe, jossa solu on poistunut solukierrosta. Solu voi palata tietyissä olosuhteissa G0-vaiheesta takaisin G1-vaiheeseen.
G1-vaiheSolusyklin esisynteettinen interfaasivaihe, jossa solu kasvaa, ja sen normaalit aineenvaihduntatoiminnot ovat käynnissä. Soluelimet kahdentuvat tässä vaiheessa.
G2-vaiheSolusyklin postsynteettinen interfaasivaihe, jossa solu kasvaa ja valmistautuu mitoosiin.
GALTGut-Associated Lymphatic Tissue. Ruoansulatuskanavan limakalvon alainen koteloitumaton imukudos.
GeeniPääsääntöisesti DNAn koodittaman yhden valkuaisainemolekyylin rakennusohje (joskus myös RNAn rakennusohje). Yhden DNA-kaksoisjuosteen muodostamassa kromosomissa on runsaasti geenejä, mutta vielä enemmän geenittömiä alueita, joita solu ei käytä lukuohjeena.
GemGem:t (gemini of Cajal bodies) sijaitsevat, solutyypistä riippuen, yhdessä Cajalin kappaleiden kanssa tai aivan niiden vieressä, ja osallistuvat tumassa RNA:n silmukoimiseen.
Geneettinen rekombinaatioKahdesta (tai useammasta) eri genotyypistä peräisin olevan geneettisen materiaalin yhdistyminen joko suvullisen lisääntymisen kautta tai bakteereilla ja viruksilla erilaisten geneettisten järjestelmien mukaan.
GeneraatioaikaPopulaation kaksinkertaistumiseen tarvittava aika.
GliasoluSyn. Neuroglia. Keskushermoston tukisolut, jotka muodostavat hermotukikudoksen. Gliasoluihin kuuluvat oligodendrosyytit, astrosyytit, mikrogliasolut sekä ependyymasolut.
GlomerulusMunuaiskeräsen kotelossa (Bowmanin kotelossa) sijaitseva valtimosuonen verisuonikeränen, josta alkuvirtsa suodattuu munuaiskeräsen koteloon.
GlukoneogeneesiHiilihydraatin uudismuodostus esim. oksaloasetaatista tai pyruvaatista. Myös aminohapot voivat toimia glukoneogeneesin hiililähteenä sitruunahappokierron kautta. Glukoneogeneesi tapahtuu selkärankaisilla pääasiassa maksassa, kasvisoluissa glyoksisomeissa.
GlykogeeniYlimääräisen glukoosin varastomuoto, jota esiintyy tyypillisesti selkärankaisilla ja mikrobeilla. Glykogeenin synteesiä tapahtuu lähes kaikissa eläinsoluissa, erityisen runsaasti maksa- ja lihassoluissa. Maksasoluista glykogeeniä hajotetaan glukoosiksi vereen, lihassoluissa se käytetään solun omaksi energianlähteeksi.
GlykokalyksiUseiden aitotumallisten solujen (mm. ruoansulatuskanavan epiteelisolujen) solukalvon ulkopintaa verhoava huntumaisen ohut kerros, joka muodostuu pääasiassa glykoproteiineista ja glykosaminoglykaaneista, jotka ankkuroituvat solukalvon läpi solutukirankaan. Glykokalyksin avulla solut voivat tunnistaa toisiaan ja muita solun ulkopuolisia rakenteita ja aineita. Glykokalyksi antaa soluille mekaanista suojaa, ja sitoo solun pinnalla toimivia säätelytekijöitä.
GlykolyysiGlukoosin vaiheittainen pilkkoutuminen pyruvaatiksi (palorypälehapoksi) soluhengityksen ensimmäisessä reaktiosarjassa, jonka nettotuotteena syntyy yhtä glukoosimolekyyliä kohti kaksi pyruvaattia, kaksi ATP- ja kaksi NADH-molekyyliä. Glykolyysi tapahtuu solun sytoplasmassa ilman happea.
GlykosaminoglykaanitPitkiä, suoria sokeriketjuja, joiden rakenteessa toistuu useimmiten N-asetyyliheksosamiinista ja uronihaposta koostuva disakkaridi. Glykosaminoglykaaneja ovat mm. kondroitiinisulfaatti, heparaanisulfaatti, hepariini ja hyaluronaani, jotka ovat osana proteoglykaanien rakennetta mm. soluväliaineessa.
GlykosylaatioProteiinien muokkautuminen synteesin jälkeen siten, että niihin lisätään hiilihydraattiosia endoplasmakalvostossa ja Golgin laitteessa.
Golgin laiteSoluelin, jossa tapahtuu proteiinien ja lipidien muokkausta mukaan lukien glykosylaatio, fosforylaatio ja sulfaatio.
Graafin follikkeliKypsä munarakkula.
GraanaViherhiukkasen sisällä yhteyttävästä tylakoidikalvostosta muodostunut litteiden kalvosäkkien pino.
GradienttisentrifugointiSoluelinten ja molekyylien erottelussa käytettävä tekniikka, jossa analysoitava aine kerrostetaan sentrifugiputkeen valmistetun liuosgradientin pinnalle. Aineet erottuvat ajon aikana tiheyttään vastaaviin kohtiin putkessa.
Gram-värjäysBakteereiden tunnistamiseen käytetty värjäysmenetelmä, jossa gram-positiiviset bakteerit värjäytyvät soluseinänsä rakenteen vuoksi violeteiksi.
GranuloosasoluMunarakkulan solutyyppi, joka verhoaa myös munasolua. Granuloosasolut tuottavat mm. estrogeenia.
GranulosyyttiJyvässolu, selkärankaisten veren valkosolutyyppi. Granulosyytit voidaan jakaa niiden solulimassa olevien jyvästen värjäytyvyyden mukaan neutrofiileihin, eosinofiileihin ja basofiileihin.
GRB2Soviteproteiini, joka kykenee sitoutumaan reseptoriin SH2-alayksikkönsä avulla ja sitomaan edelleen viestiproteiineja SH3-alayksikköjensä avulla. Liittyy mm. kasvutekijäreseptoreiden kautta tapahtuvaan soluviestintään.
GuanylaattisyklaasiEntsyymi, joka kykenee tuottamaan syklistä guanosiinimonofosfaattia (cGMP) guanosiinitrifosfaatista (GTP).
HarjareunusSyn. sukasauma. Suolen sisäpinnan epiteelisolujen mikrovillusten muodostama rakenne, joka vaikuttaa valomikroskoopilla tarkasteltuna sukasista muodostuneelta reunukselta.
HemidesmosomiSyn. Puolidesmosomi. Pistemäinen soluliitos epiteelisolun basaalipinnalla, joka kiinnittää epiteelisolun sen alla olevaan tyvikalvoon.
Henlen linkoMunuaistiehyen ohuin proksimaalisen ja distaalisen tubuluksen välinen osa, jossa tapahtuu primaarivirtsan väkevöitymistä.
HerakalvoSyn. Serosa. Elimistön onteloiden (mm. vatsakalvon- ja keuhkopussinontelon) sisäpintaa verhoava yksinkertaisen levyepiteelin ja sidekudoksen muodostama kalvo, joka verhoaa myös ruumiinonteloissa olevia sisäelimiä.
HerkkyysImmunologiaan perustuvissa värjäysmenetelmissä herkkyydellä tarkoitetaan antigeeniin sitoutuneen merkkiaineen määrää alkuperäiseen antigeenimäärään verrattuna. Herkkyys kuvastaa värien negatiivisten tulosten puuttumista.
HeterodimeeriKahdesta rakenneyksiköstä koostuva rakenne, jonka molemmat yksiköt ovat rakenteeltaan erilaisia.
HeterokromatiiniKromatiinin osa, jolla on tiukka, kompakti rakenne interfaasivaiheessa. Heterokromatiini sijaitsee tuman reuna-alueilla.
HeterotrofiToisenvarainen eliö, joka saa biosynteettisiin reaktioihin tarvitsemansa hiilen orgaanisista yhdisteistä.
HiilihydraatitOrgaanisia molekyylejä, joihin lukeutuvat yksinkertaiset sokerit (monosakkaridit) ja multisakkaridipolymeerit. Hiilihydraatit toimivat energiavarastoina ja solun rakenteellisina komponentteina.
HistonitHistonit ovat eukaryoottien konservoituneita DNA:ta sitovia emäksisiä proteiineja, joita on viisi: H1, H2A, H2B, H3 ja H4. Histonit H2A, H2B, H3 ja H4 muodostavat kahdeksan molekyylin ytimen, jonka ympärille DNA kiertyy muodostaen nukleosomin. Histoni H1 sijaitsee nukleosomin ulkopuolella.
hnRNAHeterogeeninen tuman RNA. Ainoastaan tumassa esiintyviä lähetti-RNA:n esimuotoja, jotka ovat kooltaan noin 80S tai 50 000 nukleotidia. Edustavat eri (heterogeenisia) nukleotidisekvenssejä.
HohkaluuTiiviin luun alla sijaitseva luun sienimäinen sisäosa.
HoloentsyymiRakenteellisesti täydellinen ja katalyyttisesti aktiivinen entsyymi, johon on liittyneenä koentsyymi ja/tai yksi tai useampi metalli-ioni.
HomodimeeriKahdesta rakenneyksiköstä koostuva rakenne, jonka molemmat yksiköt ovat rakenteeltaan samanlaisia.
HorisontaalisoluSilmän verkkokalvossa sijaitseva hermosolutyyppi, joka säätelee valoaistin- ja bipolaarisolujen toimintaa.
HybridoomaKasvainsolun ja vasta-ainetta tuottavan imusolun somaattinen fuusio. Hybridoomasoluja käytetään monoklonaalisten vasta-aineiden tuottamiseen soluviljelmässä.
HydrofiilinenVesihakuinen, vettä suosiva eliö tai aine.
HydrofobinenVettä karttava eliö tai aine.
HypofyysiSyn. Aivolisäke
I-juovaPolarisaatiomikroskopilla erottuva myofibrillin sarkomeerin isotrooppinen vyöhyke.
IhonalaiskudosSyn. ihonalaiskerros, subkutis. Löyhästä sidekudoksesta ja rasvakudoksesta muodostuva verinahan alla oleva ihon alainen kudos, jonka paksuus vaihtelee elimistön eri osissa ja myös yksilöllisesti.
ImmunofluoresenssiValomikroskooppitekniikka, jossa halutut antigeenit paikannetaan tutkittavista soluista tai kudoksista käyttäen vasta-aineita, joihin on liitetty fluoresoiva merkkiaine. Tällöin antigeeni-vasta-ainereaktio saadaan näkyväksi fluoresenssimikroskoopissa.
ImmunosytokemiaJoukko immunologiaan perustuvia erikoistekniikoita, joiden avulla paikannetaan haluttuja aineita tutkittavista solunäytteistä valo- tai elektronimikroskooppisesti.
ImunesteSyn. Lymfa. Imusuonissa virtaava neste, joka koostuu soluvälinesteestä, veren valkuaisaineista ja imusoluista.
ImusoluSyn. lymfosyytti. Yksitumainen veressä ja imukudoksessa esiintyvä valkosolu, joka ei fagosytoi. Imusolut jaetaan kypsymispaikan mukaan joko T-imusoluiksi tai B-imusoluiksi, joista T-imusolut vastaavat soluvälitteisestä immuunivasteesta ja B-imusolut humoraalisesta immuunivasteesta. Näiden lisäksi esiintyy vielä ns. luonnollisia tappajasoluja (NK-solut), jotka tappavat tiettyjä virusten infektoimia soluja tai kasvainsoluja sytotoksisesti.
In situ –hybridisaatioDNA:n tai RNA:n osoittaminen soluista tai kudoksista käyttäen yksijuosteista DNA- tai RNA-koetinta, joka pariutuu spesifiseen kohdenukleiinihappoon. Reaktio voidaan paikantaa värireaktion tai autoradiografian avulla.
In vitroElimistön ulkopuolella, lasissa, pullossa tai koeputkessa tapahtuva. Esimerkkinä in vitro -tutkimuksesta on solujen, solukkojen tai kudosten kasvattaminen maljoilla, pulloissa tai koeputkissa.
In vivoElävässä eliössä / elimistössä tapahtuva. Esimerkiksi elävällä eliöllä tehdyt tutkimukset ovat in vivo –tutkimuksia.
Integraalinen kalvoproteiiniSolun kalvorakenteessa oleva tiukasti kiinnittynyt proteiini, joka on vaikeasti irrotettavissa kalvosta. Integraalinen kalvoproteiini voi läpäistä kalvon (transmembraaninen proteiini), jolloin se ulottuu kalvon kummallekin puolelle. Hormonireseptorit, ionikanavat ja muut kuljetusproteiinit ovat solukalvon tärkeimpiä integraalisia proteiineja.
IntegriinitSoluadheesioreseptorit. Solupinnan heterodimeerisiä (α- ja β-alayksiköistä koostuvia) proteiineja, joihin soluväliaineen proteiinit voivat spesifisesti tarttua, ja joiden välityksellä solut voivat sitoutua myös toisten solujen pinnalla oleviin proteiineihin.
InterfaasiSolun jakaantumiskierrossa kahden peräkkäisen solujakaantumisen välinen vaihe, jonka aikana solu kasvaa, tuottaa aktiivisesti proteiineja, kahdentaa genominsa ja valmistautuu uuteen jakautumiseen. Interfaasi voidaan edelleen jakaa G1, S ja G2 -vaiheisiin.
Intronieukaryooteilla geeneissä alueet, jotka eivät koodaa mRNA:ssa valkuaisaineita, vaan silmukoituvat RNA:n valmistuksen jälkeen pois
InversioKromosomimutaatio, jossa tietty kromosomin osa on kääntynyt 180°.
Jalustin(Stapes) Yksi välikorvan kolmesta kuuloluusta, joka nojaa väli- ja sisäkorvan väliseen soikeaan ikkunaan (syn. eteisikkuna).
JukstaglomerulaarikompleksiJukstaglomerulaarisolujen ja maculan densan muodostama solurykelmä, joka aistii ja säätelee nefronin tuottaman virtsan koostumusta.
JukstaglomerulaarisoluMunuaiskeräsen tuojasuonen seinämässä sijaitseva reniiniä erittävä solu.
Jukstakriininen viestinvälitysKontaktiin perustuva soluviestintä
Juosteperäkkäin liittyneiden molekyylien muodostama ketju, esimerkiksi DNA-juoste on deoksiribonukleotidien muodostama ketju
JyväiskerrosIhon orvaskedessä okasolukerroksen päällä oleva solukerros, jonka soluissa on runsaasti keratohyaliinijyväsiä.
JäädytysetsausKts. jäädytyslohkaisutekniikka. Periaate on sama kuin jäädytyslohkaisutekniikassa, mutta kalvopintojen paremman tarkasteltavuuden vuoksi lohkaisupintojen jäätä haihdutetaan tyhjiössä ennen mikroskopointia.
JäädytyslohkaisutekniikkaErityisesti solun kalvojen tutkimuksessa käytetty elektronimikroskooppinen menetelmä, joka tehdään jäädytetylle näytteelle ilman kemiallista fiksaatiota. Jäädytetty näyte lohkaistaan mikrotomilla, jolloin biologiset kalvot lohkeavat hydrofobista keskiosaansa pitkin, ja sisemmät ja ulommat lohkeamapinnat paljastuvat.
Kaarikäytävät(Semicircular canals) Sisäkorvan luunsisäiset käytävät ohimoluussa, jotka kulkevat kolmeen eri suuntaan. Kaarikäytävät muodostavat sisäkorvan soikean ja pyöreän rakkulan kanssa liike- ja tasapainoaistin.
KaperonitJoukko proteiineja, jotka sitoutuvat epätäydellisesti laskostuneisiin proteiineihin, ja avustavat niitä laskostumisessa. Kaperonit ehkäisevät myös proteiinien aggrekoitumista.
KarsinogeeniSyöpää aiheuttava fysikaalinen tai kemiallinen tekijä.
KarvasoluSisäkorvan kunkin kaarikäytävän tyven laajentuman pohjalla tukisolujen väleissä sijaitsevia mekanoreseptorisoluja. Karvasoluja esiintyy myös soikean ja pyöreän rakkulan pohjaosissa, jossa ne aistivat pään asentoa.
KaryotyyppiYksilön tavallisesti mitoosin metafaasivaiheessa kuvattu kromosomisto järjestettynä kromosomien koon ja morfologian mukaiseen järjestykseen.
KaspaasiOhjelmoidussa solukuolemassa toimiva, solun rakenteita hajottava entsyymi
KataboliaHajottava aineenvaihdunta. Metabolian osa, jossa solun yhdisteitä tai rakenteita pilkotaan yksinkertaisimmiksi tuotteiksi. Katabolia tuottaa materiaalia uusien yhdisteiden synteesiin ja vapauttaa kemiallista energiaa.
KatesoluSyn. parietaalisolu. Maharauhasen solutyyppi, joka erittää suolahappoa.
KcatReaktionopeusvakio. Ilmoittaa niiden substraattimolekyylien lukumäärän, jonka yksi entsyymimolekyyli pystyy muuntamaan reaktiotuotteeksi yhdessä sekunnissa.
Keltatäplä(Macula lutea) Silmän verkkokalvossa näköakselin kohdalla oleva alue, jonka keskellä sijaitsee tappisoluja sisältävä tarkimman näön alue eli verkkokalvon keskikuoppa.
KemokiinitPienikokoisia polypeptidejä, jotka sitoutuvat kemokiinireseptoreihin, ja saavat aikaan kemotaksiaan perustuvaa solun liikkumista.
KemotaksiaTaksian muoto, jossa solun tai eliön harjoittaman liikkeen ärsykkeenä toimii kemiallinen aine. Kemotaksia voi olla positiivista (liikettä kemiallista ainetta kohti) tai negatiivista (liikettä kemiallisesta aineesta poispäin).
KemotrofiOrganismi, joka saa tarvitsemansa energian kemiallisista yhdisteistä. Kemotrofit voivat olla kemo-organotrofeja (energia orgaanisista yhdisteistä) tai kemolitotrofeja (energia epäorgaanisista yhdisteistä).
KeratinosyyttiSyn. sarveissolu. Ihon orvaskeden runsain solutyyppi, joka tuottaa keratiinia.
KierteiselinSyn. Cortin elin. Simpukkatiehyen sisällä simpukan tyvilevyllä sijaitseva sisäkorvan kuuloelin, joka muodostuu kuuloaistinsoluista sekä erilaisista tukisoluista.
KierteiskappaleetSyn. Cajalin kappaleet (coiled bodies). Ne osallistuvat tumassa tapahtuvaan RNA:n silmukoitumiseen.
KimmorustoSyn. elastinen rusto. Runsaasti elastisia säikeitä ja kollageenisäikeitä sisältävä rustotyyppi, jota esiintyy mm. ulkokorvassa, korvatorvessa ja kurkunkannessa.
KinaasiEntsyymi, joka liittää fosfaattiryhmän toiseen molekyyliin, tyypillisimmin johonkin toiseen valkuaisaineeseen. Viestinvälitysjärjestelmät käyttävät tätä fosfaatin siirtämistä viestin siirrossa.
KinetokoriKromosomin sentromeerialueella sijaitseva proteiinirakenne, johon sukkularihmaston mikrotubulukset kiinnittyvät solunjakautumisen yhteydessä.
KirkassolukerrosPaksussa ihossa marraskeden alla sijaitseva osittain keratinisoituneiden solujen muodostama kerros.
KlorofyllitYhteisnimi lehtivihreää tarkoittaville molekyyleille. Klorofyllit ovat kasvien viherhiukkasissa esiintyviä rengasrakenteisia pigmenttimolekyylejä, jotka absorboivat yhteyttämisessä valon fotoneja ja toimivat fotonien energian siirtäjinä. Klorofyllimolekyylejä on erilaisia, joiden spesifiset valon absorptiospektrit johtuvat niiden kemiallisen rakenteen pienistä eroista.
KloroplastiViherhiukkanen. Kasvisolujen kiekkomainen kaksoiskalvon ympäröimä soluelin, joka toimii fotosynteesin eli yhteyttämisen tapahtumapaikkana. Yhdessä kasvisolussa voi olla useita viherhiukkasia.
Kodonilähetti-RNA:ssa kolmen emäksen jakso, joka määrää kukin vuorollaan kasvavaan aminohappoketjuun liitettävän aminohapon
KoentsyymiEntsyymin kofaktorina toimiva orgaaninen rakenne.
KofaktoriEntsyymin aktiivisuudelle välttämätön muu kuin proteiinista muodostuva molekyyliosa (esim. metalli-ioni tai orgaaninen rakenne).
KokoojaputkiDistaalisen munuaistiehyen jatke, jossa tapahtuu virtsan koostumuksen säätelyä. Kokoojaputken kautta suodattunut virtsa siirtyy munuaisaltaaseen ja sieltä virtsanjohtimen kautta virtsarakkoon.
KollenkyymiKasvien tukisolukko, jonka solujen seinämissä esiintyy paksunnoksia. Kollenkyymiä on erityisesti varsien kuoriosissa ja lehdissä.
Komplementaarisuusnukleiinihappojen emäkset voivat muodostaa keskenään vetysiltoja siten, että sytosiini ja guaniini muodostavat toisiinsa sitoutuvan parin, ja adeniini ja tymidiini (urasiili RNA:ssa) muodostavat toisen parin
KomplementtijärjestelmäSelkärankaisten veriplasman yleisen immunologisen puolustusjärjestelmän osa, joka koostuu toinen toistaan aktivoivista proteiineista. Komplementtijärjestelmä tuhoaa elimistöön tunkeutuneita mikro-organismeja joko suoraan (aiheuttamalla reikiä solukalvoon) tai epäsuoraan (mm. tehostamalla fagosytoosia).
KondrosyyttiValmiissa rustossa esiintyviä rustosoluja, jotka tuottavat ja ylläpitävät rustokudosta.
KonformaatioMakromolekyylien (esim. DNA:n ja proteiinien) kolmiulotteinen rakenne.
KonjugaatioYleisesti ottaen yhteenliittyminen, jolla tarkoitetaan biologiassa useita eri ilmiöitä. Bakteerien konjugaatiolla tarkoitetaan geneettisen materiaalin siirtymistä yksisuuntaisesti luovuttajasolulta vastaanottajasolulle sytoplasmasillan välityksellä.
KorvatorviVälikorvasta nenänieluun johtava putki, jonka kautta välikorvan ilmanpaine tasoittuu.
Kovakalvo1. Selkärankaisten aivoja ja selkäydintä peittävä uloin ja paksuin sidekudoskalvo. 2. Silmämunan etuosaa lukuun ottamatta silmämunaa peittävä uloin kalvo (sclera).
Kovalenttinen sidosVahvin kemiallinen sidostyyppi. Molekyylissä atomien välille syntyvä sidos, jossa molemmat atomit jakavat yhden yhteisen elektroniparin (yksinkertainen sidos), kaksi (kaksoissidos) tai kolme elektroniparia (kolmoissidos). Kovalenttisen sidoksen muodostuminen perustuu periaatteeseen, jonka mukaan atomi on vakain, kun sen uloin elektronikuori on täynnä.
Krausen kappaleIhossa ja limakalvoissa esiintyvä hermopääte, joka on ilmeisesti kosketustunnon nopeasti adaptoituva reseptori.
KristaMitokondrion sisäkalvosta matriksiin eli ydinosaan työntyvä poimu, jolla oksidatiivinen fosforylaatio tapahtuu.
KromaffiinisoluSyn. medullaarisolu. Lisämunuaisen ydinkerroksen soluja, jotka erittävät adrenaliinia ja noradrenaliinia.
KromatiditKahdentuneen kromosomin valomikroskooppisesti erottuvat pitkittäiset alayksikkörakenteet, jotka tulevat näkyviin varhaisessa profaasissa. Sisarkromatideilla tarkoitetaan yhden ja saman kromosomin kahdentuessa muodostuvia kromatideja, jotka ovat kiinni toisissaan sentromeerin välityksellä.
KromatiiniTuman DNA ja siihen liittyneet proteiinit solusyklin interfaasivaiheessa.
KromatografiaKemiassa ja biokemiassa käytettävä menetelmä yhdisteiden eristämiseksi, puhdistamiseksi ja määrittämiseksi. Kromatografia perustuu aineiden erilaiseen kokoon, sähkövaraukseen sekä erilaisiin kemiallisiin ominaisuuksiin. Kromatografiamenetelmiä on useita erilaisia, joissa kaikissa erotukseen tarvitaan liikkumaton ja liikkuva faasi.
KromosomiPitkästä, kaksijuosteisesta DNA-molekyylistä ja proteiinista koostuva kappale, jossa geenit sijaitsevat. Kromosomien lukumäärä eri eliöissä vaihtelee. Kromosomit eivät esiinny interfaasisolussa erillisinä morfologisina yksikköinä, mutta solunjakautumisen aikana ne voidaan havaita valomikroskoopilla sauvamaisina tai rihmamaisina rakenteina.
KsyleemiJohtosolukkoihin kuuluva kasvin puusolukko, joka kuljettaa vettä.
Kuulosimpukka(Cochlea) Sisäkorvan kierteinen kuuloelin, joka muodostuu eteis- ja kuulokäytävästä sekä simpukkatiehyestä.
KuutioepiteeliNeliömäisistä epiteelisoluista muodostunut yhdenkertainen tai kerrostunut epiteeli.
KvaternaarirakenneMonialayksikköproteiinien kolmiulotteinen rakenne, jossa eri polypeptidiketjut eli proteiinialayksiköt (subunits) ovat liittyneet toisiinsa toimivaksi proteiiniksi.
KytkylevySyn. interkalaarilevy. Selkärankaisissa perättäisten sydänlihassolujen päiden välinen levymäinen liittymä, joka muodostuu kahden solun vastakkain asettuneista solukalvoista. Solukalvot liittyvät toisiinsa soluliitosten (aukkoliitokset, desmosomit) välityksellä. Aktiopotentiaali kulkee solusta toiseen kytkylevyn läpi sähköisesti ilman välittäjäainetta, jolloin koko sydänlihas muodostaa toiminnallisen synsytiumin.
LamiinitVälikokoisia (halkaisijaltaan noin 10 nm) filamentteja, jotka muodostavat säikeisen tukirakenteen tumakotelon sisäpinnalle.
Lamina propriaNs. tukikalvo, epiteelisolukon alainen löyhä sidekudoskerros limakalvossa (esim. hengitystiet, ruoansulatuskanava).
Laminiinisoluväliaineen valkuaisaine, joka esiintyy lähinnä tyvikalvoissa, tänään ihimiseltä tunnetaan useita eri laminiini-geenejä
Langerhansin soluIhon orvaskeden tyvi- ja okasolukerroksessa harvalukuisena esiintyviä runsashaaraisia soluja, jotka toimivat immuunipuolustuksessa fagosytoimalla ihoon tunkeutuneita antigeeneja ja esittelemällä niitä T-lymfosyyteille.
Langerhasin saarekkeetHaimakudoksessa hajallaan eksokriinisen kudoksen ympäröiminä sijaitsevia soluryhmiä, jotka toimivat umpirauhasina erittäen vereen insuliinia, glukagonia ja somatostatiinia.
LasirustoSyn. hyaliinirusto. Rustotyyppi, jonka matriksi koostuu tyypin II kollageenisäikeistä, proteoglykaaneista ja muista proteiineista, jotka ylläpitävät ruston rakennetta. Lasirusto toimii sikiön kehityksen aikana kehittyvän luun mallina luutumisvaiheessa. Lasirustoa esiintyy myös kasvulevyissä, nivelrustossa, kylkirustossa sekä nenän, kurkunpään, henkitorven ja keuhkoputken seinämissä.
Lateraalinen(lat. latus, sivu) Sivulla sijaitseva, sivunpuoleinen, ulko-, sivu-. Vierekkäiset epiteelisolut kiinnittyvät toisiinsa lateraalipinnoilla esiintyvien soluliitosten avulla. Solun tyviosa ja solun viereiset reunat muodostavat kokonaisuuden, jota termi basolateraalinen kuvastaa.
LeptoteeniMeioosin ensimmäisen profaasin ensimmäinen vaihe, jossa kromosomit alkavat erottua itsenäisinä rihmoina.
LeukosyyttiSelkärankaisten veren valkosolu. Valkosolut ryhmitellään granulosyytteihin eli jyvässoluihin, lymfosyytteihin eli imusoluihin ja monosyytteihin.
LevyepiteeliElimen ontelon tai tiehyen sisäpintaa peittävä yhdestä tai useammasta (kerrostunut levyepiteeli) solukerroksesta muodostuva epiteeli, jonka solut ovat levymäisiä ja tiukasti toisiinsa kiinnittyneitä.
Leydigin solutSyn. välisolut, interstitiaalisolut. Kiveksessä siementiehyiden välitilassa olevan sidekudoksen pääasiallisia soluja, jotka erittävät mieshormoneja.
LieriöepiteeliLeveyttään korkeammista epiteelisoluista muodostunut yhdenkertainen tai kerrostunut epiteeli.
LigandiMolekyyli esim. hormoni, joka sitoutuu sille spesifiseen reseptoriin.
LihassyyLihassolu. Pitkänomainen ja supistumiskykyinen solu, joka sisältää aktiini- ja myosiinisäikeitä.
LimakalvoKts. mukoosa
Limakalvo (mucosa)Kalvo, joka peittää sisäelinten (mm. hengitystiet, ruuansulatuskanavan ontelot, tiehyet) sisäpintaa. Selkärankaisten limakalvo koostuu kolmesta kerroksesta: epiteelikudoksesta, sidekudoskerroksesta ja limakalvon lihaskerroksesta. Limakalvo on usein poimuinen ja siinä esiintyy rauhassoluja ja rauhasia. Limakalvon pintaa peittää lima.
LipidikaksoiskalvoSolun erilaisten kalvojen perusrakenne. Lipidikaksoiskalvolla tarkoitetaan lipidimolekyylien järjestäytymistä siten, että molekyylien hydrofobiset (vettä karttavat) ryhmät ovat kalvon sisäänpäin toisiaan vasten, ja hydrofiiliset (polaariset) ryhmät ovat kalvon kummallakin pinnalla ulospäin, eli kosketuksessa veden kanssa.
LuminesenssiValoemissio, joka syntyy, kun elektroneja hypähtää reagoivan atomin elektronikehältä toiselle ilman lämpöenergian vapautumista. Kemiluminesenssi syntyy kemiallisen reaktion seurauksena, kun taas bioluminesenssilla tarkoitetaan biologisessa systeemissä tapahtuvaa kemiluminesessia.
LuukalvoSyn. periosti. Säikeinen sidekudoskapseli, joka ympäröi luun pintaa muutoin paitsi nivelpinnoilla.
Luun pintasoluUusiutumattomassa tilassa olevan luun pinnassa olevia litteitä ja ulokkeellisia soluja, jotka ovat aukkoliitoksin yhteydessä osteosyytteihin.
LymfaSyn. Imuneste. Imusuonissa virtaava neste, joka koostuu soluvälinesteestä, veren valkuaisaineista ja imusoluista.
LymfosyyttiKts. imusolu
M-vaiheSolusyklin vaihe, jossa mitoosi ja sytokineesi tapahtuvat.
Macula densaMunuaistiehyen loppuosan seinämässä sijaitsevat morfologialtaan korkeat ja kapeat kemoreseptorisolut, jotka reagoivat munuaistiehyessä virtaavan virtsan koostumukseen.
MakrofagiVeren monosyyteistä erilaistumisen seurauksena syntyviä fagosyyttisoluja, joita esiintyy sidekudoksessa.
MaligniPahanlaatuinen.
Malpighin keränenKts. munuaiskeränen.
MALTmucus-associated (diffuse) lymphatic tissue. Yleisnimitys limakalvojen alaiselle koteloitumattomalle imukudokselle.
MarraskesiIhon orvaskeden kuollut pintakerros, jonka solut ovat keratinisoituneet.
MedullaYdin(kerros), esim. elimen ydinosa. Esim. medulla renis, munuaisen ydinosa.
MeioosiSuvulliseen lisääntymiseen liittyvä solunjakautuminen, jossa kromosomi luku puoliintuu solun läpikäydessä kaksi tumanjakautumista mutta vain yhden kromosomien kahdentumisen eli replikaation.
Meissnerin kappaleVerinahan nystyissä sijaitseva nopeasti adaptoituva kosketustunnon reseptori, joita esiintyy huulissa, kämmen- ja jalkapohjissa sekä etenkin sormissa ja varpaissa. Meissnerin kappale muodostuu yhdestä tai kahdesta myelinisoitumattomasta hermopäätteestä, jotka kulkevat spiraalimaisesti litteiden Schwannin solujen väleissä. Rakennetta ympäröi sidekudoskapseli.
MelanosomiMelaniinia sisältävä soluliman jyvänen, joita esiintyy ihon melanosyyteissä tai keratinosyytteissä, joihin melanosomit ovat siirtyneet melanosyyteistä.
MelanosyyttiPääasiassa orvaskeden tyvisolukerroksessa esiintyvä solutyyppi, joka tuottaa melaniinipigmenttiä.
MeristeemiKasvien jakautumiskykynsä säilyttävää kasvusolukkoa.
Merkelin kiekkoIhon orvaskeden tyvisolukerroksessa esiintyvä herkkä mekanoreseptori, joka muodostuu Merkelin solusta sekä siihen liittyvästä hermosyyn päätelevystä.
Merkelin soluIhon orvaskeden tyvisolukerroksessa sijaitsevia hitaasti adaptoituvia kosketustunnon reseptorisoluja, joiden sytoplasmassa esiintyy neuroendokriinisia rakkuloita. Merkelin soluja esiintyy etenkin alueilla, joilla ihon tuntoaisti on herkkä, kuten sormien, varpaiden, nenän ja silmäluomien alueella.
MesangiosyyttiMunuaisen verisuonikeräsen tähtimäinen ja supistumiskykyinen solutyyppi. Mesangiosyytit sijaitsevat hiussuonen endoteelisolujen ja Bowmanin kotelon epiteelisolujen välissä. Niiden tehtävänä on säädellä hiussuonikeräsen seinämän läpi tapahtuvaa suodattumista ja toimia fagosyytteinä.
MesenkyymiAlkion alkeissidekudos, joka on peräisin mesodermistä. Mesenkyymin solujen maturaation ja proliferaation seurauksena muodostuvat aikuisen yksilön side- ja lihaskudos, vaskulaari- ja urogenitaalijärjestelmät sekä ruumiinontelon herakalvot.
MesodermiMonisoluisen eläinalkion keskimmäinen solukerros kolmesta alkiokerroksesta.
Mesosomilähes kaikissa alkeistumallisissa esiintyvä solukalvon muodostama, kierremäinen solun sisään kääntyvä poimu
MesoteeliYksilönkehityksen aikana mesodermistä kehittyvä epiteelikudos, joka verhoaa sydänpussia, keuhkopussia ja vatsaonteloa.
MetafaasiMitoottisen ja meioottisen solunjakautumisen se vaihe, jossa kromosomit ovat asettuneet jakotasoon sukkalarihmojen ohjaamina. Meioosin ensimmäisessä metafaasissa kromosomit asettuvat jakotasoon pareittain, meioosin toisessa jaossa ja mitoosissa kromosomit asettuvat jakotasoon yksittäin.
MetafaasiSolunjakautumisen keskivaihe, jossa kromosomit ovat asettuneet jakotasoon.
MHC-molekyyliSelkärankaisten solujen solupinnalla esiintyviä glykoproteiineja, jotka toimivat kudosantigeeneinä sekä antigeenien esittelyssä immunologisissa reaktioissa.
Michaelis-Mentenin vakioKm. Vastaa entsyymireaktion substraattipitoisuutta, jolla entsyymin katalysoiman reaktion reaktionopeus on puolet maksimaalisesta nopeudesta.
Michaelis-Mentenin yhtälöEntsyymikinetiikkaan liittyvä matemaattinen yhtälö, joka kuvaa entsyymin toimintanopeuden suhdetta substraatin pitoisuuteen Michaelis-Mentenin kinetiikkaa noudattavien entsyymien katalysoimissa reaktioissa.
MikrogliasoluKeskushermoston hermotukikudoksen solutyyppi, joka kykenee fagosytoosiin.
MikrovillusSolukalvon erilaistuma, pituudeltaan noin 0,5-5 μm:n kokoinen sormimainen lisäke, joita esiintyy etenkin absorptioon erilaistuneiden epiteelisolujen vapaalla pinnalla. Mikrovilluksia esiintyy mm. suolen ja munuaistiehyen epiteelisoluissa (yhdessä solussa usein tuhansia), joissa ne lisäävät imeytymispinta-alaa moninkertaisesti.
miRNAs(MicroRNAs). Pieniä (21-23 nt:n pituisia) RNA-molekyylejä, joita koodataan useilta genomin alueilta, ja joiden tehtäviä ei vielä täysin tunneta. miRNA:t toimivat mm. mRNA:n hiljentämisessä.
MitoosiSolunjakautuminen, jossa tumanjakautumisen ja sytokineesin kautta syntyy kaksi geneettisesti identtistä solua.
Monoklonaalinen vasta-aineHybridoomasolukannan tai B-imusolukloonin tuotama vasta-aine, joka tunnistaa antigeenista yhden epitoopin.
MonosyyttiSelkärankaisten veren suurikokoisin, yksitumainen valkosolutyyppi. Monosyytit kypsyvät luuytimessä, josta ne siirtyvät verenkierron kautta kudoksiin ja erilaistuvat kudosmakrofageiksi (Kuppferin soluiksi maksassa, valkoisen ytimen makrofageiksi pernassa, mikroglioiksi keskushermostossa, osteoklasteiksi luukudoksessa sekä makrofageiksi keuhkorakkuloissa). Kudosmakrofagit osallistuvat elimistön immuunipuolustukseen fagosytoimalla ja tuhoamalla elimistölle vieraita aineita, kuten mikrobeja ja muita vierasaineita. Monosyytti-makrofagit toimivat myös antigeeniä esittelevinä soluina T-imusoluille.
MoottoriproteiinitProteiineja, jotka liikkuvat solutukirangan komponentteja pitkin ATP:n energian avulla ja osallistuvat solun kuljetustapahtumiin kuljettaen mukanaan lastia (esim. ribonukleoproteiinipartikkeleita, vesikkeleitä, soluorganelleja). Kinesiinit, dyneiinit ja myosiinit muodostavat moottoriproteiinien kolme superperhettä, joista kinesiinit ja dyneiinit liikkuvat mikrotubuluksia pitkin, myosiinit mikrofilamentteja pitkin.
MorulaAlkion muurainaste. Hedelmöittyneen munasolun peräkkäisistä jakautumisista monisoluisten eläinten alkionkehityksen alkuvaiheessa syntyvä pyöreä ja umpinainen blastomeerisolujen ryhmä.
MPFMaturation-promoting factor. Sykliinistä riippuvaisen kinaasin ja sykliinin muodostama kompleksi, joka säätelee solusyklin M-vaiheeseen siirtymistä.
mRNALähetti-RNA. DNA:n transkriptiossa syntyvä yksinauhainen RNA, joka toimii proteiinisynteesissä muodostuvan polypeptidin mallina eli templaattina. Lähetti-RNA:n nukleotidijärjestys on komplementaarinen sitä vastaavan geenin DNA-juosteen kanssa, ja se transloituu proteiinisynteesissä polypeptidin aminohappojärjestykseksi.
MukoosaLimakalvo, joka peittää sisäelinten (esim. hengitystiet, ruoansulatuskanavan ontelot ja tiehyet) sisäpintaa. Limakalvo muodostuu epiteelistä sekä sen alla olevasta rauhasia ja imusoluja sisältävästä sidekudoksesta. Ruoansulatuskanavassa sidekudoksen alla on limakalvon alainen lihaskerros.
MukoosirauhanenRauhanen, jonka solut erittävät sekä hyvin hiilihydraattipitoista että koostumukseltaan viskoosia ja limaista eritettä.
Multipolaarinen neuroniHermosolu, jossa on yksi aksoni ja kaksi tai useampia dendriittejä.
Multipotentti soluMonikykyinen solu, joka voi erilaistua muutamaksi erilaiseksi solutyypiksi. Multipotentteja soluja ovat mm. hematopoieettiset kantasolut, jotka voivat erilaistua eri verisolutyypeiksi, mutta eivät yksilön muiksi solutyypeiksi.
MunuaiskeränenSyn. Malpighin keränen. Munuaisen kuorikerroksessa sijaitseva nefronin osa, joka muodostuu Bowmanin kotelosta ja sen sisällä olevasta valtimosuonen verisuonikeräsestä. Munuaiskeräsessä alkuvirtsa suodattuu veriplasmasta.
Muscularis externaRuuansulatuskanavan seinämän lihaskerros, joka rakentuu kahdesta sileiden lihassolujen muodostamasta paksusta poikittaisesta ja pitkittäisestä lihaskerroksesta.
Müllerin soluSilmän verkkokalvon tukisolutyyppi.
MyoblastiLihassolun esiaste, josta kehittyy lihassolu eli myosyytti.
MyoepiteeliasoluSyn. myoidisolu. Rauhasissa (esim. maitorauhasrakkuloissa) esiintyvä hitaasti supistuva ja sileää lihassolua muistuttava epiteeliperäinen solu.
MyofibrilliLihassäie. Poikkijuovaisessa lihassolussa sekä sydänlihassolussa rinnakkain sijaitsevia säikeitä, joissa on lukuisia myofilamentteja.
MyofibroblastiMuuntunut fibroblasti, joka esiintyy tyypillisesti haavan paranemisen yhteydessä sekä arpeutuvassa kudoksessa.
MyofilamenttiLihasfilamentti. Ohuista (aktiini-, troponiini- ja tropomyosiini) ja paksuista (myosiini II) proteiinisäikeistä muodostuva lihassolun supistuva rakenteellinen yksikkö. Myofilamentit muodostavat myofibrillejä.
NAD, NADHNikotiiniamidiadeniinidinukleotidi. Niasiinista saatava energiametaboliassa toimiva elektroneja vastaanottava ja luovuttava koentsyymi.
NefroniKuorikerroksen ja ytimen alueelle sijoittuva munuaisen rakenteellinen ja toiminnallinen perusyksikkö, johon kuuluu munuaiskeränen, proksimaalinen ja distaalinen munuaistiehyt, niitä yhdistävä Henlen linko sekä kokoojaputki.
NegatiivivärjäysValo- ja elektronimikroskopiassa käytettävä menetelmä, jossa tarkasteltavan kohteen tausta värjätään, ja näytettä tarkastellaan tätä taustaa vasten. Tuloksena on negatiivisesti värjäytynyt eli vaaleana erottuva näyte tummaa taustaa vasten. Menetelmä soveltuu erityisesti pienten partikkelimaisten kohteiden tarkasteluun.
NekroosiHallitsematon, tapaturmainen solukuolema
NeurogliaSyn. Gliasolu. Keskushermoston tukisolut, jotka muodostavat hermotukikudoksen. Gliasoluihin kuuluvat oligodendrosyytit, astrosyytit, mikrogliasolut sekä ependyymasolut.
NeuroniHermosolu. Hermoston rakenteellinen ja toiminnallinen perusyksikkö, joka muodostuu tyypillisesti tuman sisältävästä solukeskuksesta, yhdestä viejähaarakkeesta sekä useista tuojahaarakkeista.
NeutrofiiliValkosoluihin kuuluva, happamuudeltaan neutraaleilla väriaineilla värjäytyvä veren yleisin jyvässolutyyppi, joka toimii mm. fagosytoivana soluna kudostulehduksissa.
NiinisyySyn. nilasyy. Koppisiemenisten kasvien nilassa esiintyvä solutyyppi.
NilaSyn. floeemi. Johtosolukkoihin kuuluva kasvisolukko, joka kuljettaa yhteyttämistuotteita. Nila muodostuu useista erilaisista solutyypeistä.
NMRYdinmagneettinen resonanssi (nuclear magnetic resonance). Resonanssi-ilmiö, joka havaitaan magneettikentässä, kun atomiytimen magneettinen momentti eli spin on nollasta eroava.
NukleiinihappoRNA- tai DNA-molekyyli, joka koostuu fosfodiesterisidosten yhteenliittämien nukleotidien ketjusta
Nukleoli, Nukleolustumajyvänen, jossa tapahtuu ribosomien alayksiköiden kokoaminen
NukleosidiPentoosisokerista (RNA:ssa riboosi, DNA:ssa deoksiriboosi) ja puriini- tai pyrimidiiniemäksestä muodostuvia nukleiinihappojen ja nukleotidien rakenneosia. DNA:ssa emäksinä ovat adeniini, tymiini, guaniini ja sytosiini, joita vastaavat nukleosidit ovat adenosiini (tai deoksiadenosiini), tymidiini (deoksitymidiini), guanosiini (deoksiguanosiini) ja sytidiini (deoksisytidiini).
NukleosomiEukaryoottien kromosomien rakenteen perusyksikkö, jossa DNA on kietoutuneena histoniproteiinien muodostaman ytimen ympärille. Nukleosomi muodostuu noin 200 nukleotidiparista.
NukleotidiNukleosidin (pentoosisokeri ja puriini-/pyrimidiiniemäs) fosforihappoestereitä, joissa on 1-3 fosfaattiryhmää. Emäsosan perusteella nukleotidit ovat joko puriini- (emäksenä adeniini tai guaniini) tai pyrimidiininukleotideja (emäksenä sytosiini, urasiili tai tymiini). Nukleotidit ovat nukleiinihappojen ja joidenkin koentyymien (mm.FAD, NAD, NADP) rakenneosia. Lisäksi nukleotidit toimivat soluaineenvaihdunnassa (ATP) ja muissa solun toiminnoissa (GTP).
OdontoblastiHammasluuta tuottava emosolu. Odontoblastit sijaitsevat valmiissa hampaassa hammasluun ja hammasytimen välissä.
OkasolukerrosIhon orvaskedessä tyvikerroksen päällä oleva solukerros, jonka solut ovat ulokkeellisia ja kiinni toisissaan desmosomien välityksellä.
Okazakin fragmenttiDNA:n replikaatiossa ns. jälkimmäisen juosteen (lagging strand) synteesissä muodostuva yksinauhainen, noin 2000 nukleotidin mittainen DNA-fragmentti, joka liittyy kovalenttisesti toisiin Okazakin fragmentteihin replikaation edetessä.
Oksidatiivinen fosforylaatioMitokondrion sisäkalvolla tapahtuva soluhengityksen aerobinen vaihe, jossa elektronien siirtyminen NADH:lta ja FADH2:lta elektroninsiirtoketjuun (hengitysketjuun) tuottaa vettä ja ATP:tä. Oksidatiivinen fosforylaatio tuottaa aerobisissa soluissa noin 90 % ATP:stä.
OligodendrosyyttiKeskushermoston hermotukikudoksen solutyyppi, joka tuottaa myeliiniä.
Oligomeeriuseammasta kuin kahdesta rakenneyksiköstä koostuva rakenne
OligonukleotidiMuutaman (3-10) nukleotidin mittainen nukleiinihappoketju.
Oligosakkariditoisiinsa liittyneiden sokerimolekyylien muodostama rakenne. Oligosakkaridi voi periaatteessa pienimmillään olla kahden monosakkaridin muodostama disakkaridi, mutta useimmiten rakenne sisältää monia sokeriketjuja. Oligosakkaridit ovat yleensä haaroittuvia rakenteita
OnkogeenitSyöpägeenit. Koodaavat proteiineja, jotka aiheuttavat solujen normaalin kasvukontrollin menettämisen ja kiihdyttävät solujen proliferaatiota.
OosyyttiVarhaismunasolu, munasolun emosolu.
OrvaskesiIhon uloin verisuoneton epidermi, joka muodostuu kerrostuneesta levyepiteelistä. Orvaskedessä voidaan erottaa viisi kerrosta: tyvikerros, okasolukerros, jyväiskerros, kirkassolukerros (vain paksussa ihossa) ja marraskesi.
OsmoosiVeden diffuusio puoliläpäisevän kalvon lävitse.
OsteoblastiLuun kasvuvaiheessa luuta muodostava jakautumiskykyinen solu, joka osallistuu myös luun kalsifikaatioon.
OsteoklastiSuuri, monitumainen luuta hajottava solu.
OsteoniLuun rakenneosa, joka muodostuu verisuonikanavasta (Haversin kanava) sekä sitä ympäröivistä luulamelleista.
OsteosyyttiLuulamelleissa sijaitseva luun uudistamiseen osallistuva kypsä luusolu, joka on muodostunut osteoblasteista ja joka on kokonaan luumatriksin ympäröimä. Osteosyytit ovat yhteydessä toisiinsa pitkien ja ohuiden haarakkeiden välityksellä.
OvulaatioKypsän munasolun vapautuminen munasarjasta munarakkulan puhjettua
Pacinin kappaleSyvällä verinahassa tai ihonalaiskudoksessa, sisäelimissä ja jänteissä sijaisevia ihon hermopäätteitä, jotka aistivat painetta ja värinää. Pacinin kappale koostuu keskellä olevasta hermosäikeestä, jota ympäröivät ohuiden sidekudossälöjen muodostama kapseli.
PakyteeniMeioosin ensimmäisen profaasin kolmas vaihe, jossa synaptoneemakompleksi on muodostunut kokonaan. Pakyteenissä tapahtuu rekombinaatiota maternaalisen ja paternaalisen kromosomin välillä.
Panethin soluSuolirauhasten pohjaosassa esiintyviä avoeritteisiä lieriöepiteelisoluja, jotka erittävät mm. peptidaasia ja lysotsyymiä.
Panspermiaelämän kylväytyminen maapallolle ulkoavaruudesta
PapillaNysty, nystermä, esim. kielinystyt.
Parakriininen viestinvälitysPaikallinen soluviestintä
ParakriinirauhanenJoissain epiteelikudoksissa esiintyviä yksittäisiä soluja, joiden eritteet eivät siirry verenkiertoon, vaan vaikuttavat paikallisesti saman epiteelikudoksen soluihin diffuusion kautta.
ParenkyymiElimen peruskudos erotuksena tukikudoksesta eli stroomasta.
ParenkyymiKasvien perussolukko eli tylppysolukko.
ParietaalisoluKts. katesolu
Peptidoglykaanihappamia (anionisia) teikko- ja muramiinihappoa sisältäviä polysakkarideja.
Perifeerinen kalvoproteiiniPerifeeriset kalvoproteiinit ovat kalvoon heikoilla elektrostaattisilla sidoksilla kiinnittyneitä proteiineja, jotka sijaitsevat joko kalvon sytoplasmisella tai ekstrasellulaarisella puolella. Eniten tutkitut perifeeriset kalvoproteiinit sijaitsevat kalvon sytosolisella puolella, jossa ne muodostavat säikeisen verkoston tarjoten samalla mekaanista tukea kalvolle ja toimien integraalisten kalvoproteiinien ankkureina. Ne voivat toimia myös entsyymeinä, transmembraanisten signaaleiden välittäjinä sekä erityisinä päällysteproteiineina kuljetusvesikkeleissä.
PerikaryonSyn. sooma. Hermosolun solukeskus, jossa sijaitsee mm. tuma, rER (Nisslin aine), ribosomeja, mitokondrioita, Golgin laite, lysosomeja, mikrotubuluksia, neurofilamentteja sekä pigmenttijyväsiä. Lisäksi solulimassa voi olla erilaisia inkluusiokappaleita.
PerimysiumLihassyykimppuja ympäröivä sidekudoskalvo.
Perintöainesperintöaineksella voidaan laajasti ymmärtää koko DNA-määrää, joka koodittaa solulta sen jälkeläisille siirtyvää geeniainesta
PerisyyttiSidekudoksessa hiussuonten loppupään tai pikkulaskimon seinämissä endoteelisolujen ulkopuolella esiintyviä suhteellisen erilaistumattomia ja supistumiskykyisiä soluja, jotka lukuisten verisuonia ympäröivien haarojensa avulla voivat säädellä veren virtausta suonessa. Perisyytit voivat erittää myös vasoaktiivisia aineita ja tuottaa soluväliainetta.
Peyerin levyOhutsuolen distaalisessa osassa (sykkyräsuolessa) sijaitseva T- ja B-lymfosyyttejä sisältävien imukerästen kasautuma.
PikarisolutSyn. goblet-solut. Epiteelikudoksen limaa tuottavia soluja.
PilusF-plasmidin koodaama, konjugaation aikana DNA:n siirtoon osallistuva ripsimäinen rakenne, joka voi esiintyä Hrf- ja F+ -bakteerikannoissa.
PinealosyyttiKäpylisäkkeen erittävä solutyyppi.
PinosytoosiNesteen ottaminen solun sisälle solukalvosta muodostuvien rakkuloiden sisällä. Pinosytoosi on ei-spesifistä endosytoosia, eli se ei ole reseptorivälitteinen tapahtuma.
PistemutaatioYhden emäsparin suuruinen muutos DNA:n sekvenssissä. Yleensä yhden emäsparin muuttuminen toiseksi, mutta voi olla myös deleetio (yhden emäsparin puuttuminen) tai insertio (ylimääräinen emäspari).
PituisyyttiAivolisäkkeen takaosan hermotukikudoksen solutyyppi.
PlasmasoluB-imusolun aktivoituessa syntyvä solutyyppi, joka vastaa humoraalisesta immuunivasteesta tuottamalla vereen liukoisia vasta-aineita.
PlasmidiMm. bakteereilla tavattava ja molekyylibiologiassa geenisiirtoihin käytettävä kromosomiin kuulumaton periytyvä geneettinen elementti, joka replikoituu itsenäisesti.
Pluripotentti soluUseakykyinen solu, joka pysty erilaistumaan miksi tahansa aikuisen yksilön elimistön kudokseksi, paitsi ekstraembryonaaliseksi kudokseksi (sikiökalvosto).
PodosyyttiRunsashaarainen solutyyppi munuaisen glomeruluksen hiussuonten pinnalla ja keräsenkotelon sisäpinnalla. Podosyytit toimivat suodatusesteenä hiussuonen seinämässä.
Polaarinen molekyyliMolekyyli,jonka varaus on asymmetrinen eli polaarinen, esim. vesimolekyylissä vedyn voimakas (+)-varaus ja hapen (-)-varaus. Biologisesti tärkeissä polaarisissa molekyyleissä on yleensä yksi tai useampi elektronegatiivinen atomi, kuten O, N tai S.
Polymerisaatiokemiallisten perusyksiköiden rakentuminen suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Esimerkkeinä DNA:n, RNA:n, valkuaisaineiden, sokerien ja mm. solun tukirangan säikeiden rakentuminen
PolyploidiaKoko kromosomiston monistuminen esim. triploidia = kolme yksinkertaista kromosomistoa, tetraploidia = neljä yksinkertaista kromosomistoa jne. Yleistä kasveilla, mutta eläimillä johtaa yleensä vakaviin kehityshäiriöihin.
Polysakkaridisuuri, lukuisista toisiinsa sitoutuneista sokeriosista koostuva rakenne, joka voi olla sitoutuneena mm. valkuaisaineisiin ja lipideihin tai olla vapaana kuten glykogeeni, tärkkelys ja hyaluronaani
Prebioottinensoluevoluutioteoriassa käytetty termi, joka kuvaa aikaa ennen ensimmäisen solun rakentumista
PrimaarirakennePeptidisidoksin toisiinsa liittyneiden aminohappojen järjestys polypeptidiketjussa.
PrimaarisoluviljemäSoluviljelyolosuhteissa aikaansaatu soluviljelmä, joka on lähtöisin suoraan eläimen kudoksesta. Primaarisoluviljelmillä on yleensä rajallinen elinikä.
PrioniTodennäköisesti proteiinista muodostuva taudinaiheuttaja. Prionien uskotaan olevan eläimen oman genomin koodaamia ja normaalikudoksessa esiintyvän proteiinin väärin laskostuneita muotoja, jotka ovat erittäin kestäviä. Prionit aiheuttavat vakavia sairauksia eläimille ja ihmiselle.
ProfaasiSolunjakautumisen ensimmäinen vaihe.
Prokaryoottialkeistumallinen solu, jolla ei ole tumaa (esim. bakteerit)
Proksimaalinen tubulusMunuaistiehyen alkuosa, jossa tapahtuu alkuvirtsaan erittyneiden aineiden takaisinimeytymistä.
PromoottoriSyn. promootteri. Transkription aloituskohta DNA:ssa, johon RNA-polymeraasi kiinnittyy. Promoottoriin lukeutuvat myös geenin voimistajat ja vastaavat säätelyelementit.
ProstataSyn. eturauhanen. Miehen suurin lisäsukupuolirauhanen, joka jakautuu useisiin morfologisiin ja toiminnallisiin alueisiin. Eturauhanen ympäröi virtsaputken alkua, ja avautuu tiehyiden kautta virtsaputkeen.
Prosteettinen ryhmäEntsyymiin kovalenttisesti liittynyt metalli-ioni tai orgaaninen yhdiste (muu kuin proteiini), joka on välttämätön entsyymin toiminnalle.
ProteaasitProteiineja pilkkovia (proteolyyttisiä) entsyymejä.
ProteasomiSuuri tynnyrimäinen proteiinikompleksi, joka hajottaa proteiineja sytoplasmassa. Hajotettavien proteiinien kohdentaminen proteasomille tapahtuu ubikitiiniä kiinnittävien entsyymien toimesta.
Proteiini (valkuaisaine)koostuu ketjumaisesti toisiinsa peptidi-sidoksella liittyneistä aminohapoista (20 erilaista)
Proteoglykaanitmakromolekyyliperhe, jonka jäsenet määrittelyn mukaisesti koostuvat molekyyleistä, joissa proteiinirakenteeseen sitoutuu kovalentisti yksi tai useampia glykosaminoglykaaneja
Proto-onkogeenitEsisyöpägeenit. Koodaavat proteiineja, joilla on monia tehtäviä solun normaaleissa toiminnoissa. Voivat muuntua onkogeeneiksi eri mekanismeilla.
Pseudounipolaarinen neuroniSyn. valeyksinapainen. Hermosolu, jonka aksoni lähtee solukeskuksesta yhtenä haarana ja haarautuu myöhemmin kahdeksi aksoniksi.
PulpaHammasydin.
PunasoluSyn. erytrosyytti. Selkärankaisten veren hemoglobiinia sisältävä ja hengityskaasuja kuljettava punasolu.
PuolidesmosomiSyn. Hemidesmosomi. Pistemäinen soluliitos epiteelisolun basaalipinnalla, joka kiinnittää epiteelisolun sen alla olevaan tyvikalvoon.
PupilliSyn. mustuainen. Kamerasilmän värikalvon keskellä oleva aukko, jonka kokoa värikalvon sileät lihakset säätelevät silmään kohdistuvan valon määrän mukaan.
PuriiniemäsKahdesta heterosyklisestä renkaasta muodostunut emäs, joka on osana nukleosidien ja nukleotidien sekä nukleiinihappojen rakennetta. Nukleiinihappojen puriiniemäksiä ovat adeniini ja guaniini.
PyrimidiiniemäsYhden heterosyklisen 6-renkaan sisältävä emäs, joka on osana nukleotidien ja nukleosidien sekä nukleiinihappojen rakennetta. DNA:ssa esiintyviä pyrimidiiniemäksiä ovat sytosiini ja tymiini, RNA:ssa sytosiini ja urasiili.
PyruvaattiPalorypälehappo. Glykolyysin lopputuote, joka hapetetaan sitruunahappokierrossa aerobisessa energiantuotannossa. Anaerobisisessa energiantuotannossa pyruvaatti pelkistyy laktaatiksi (maitohappofermentaatiossa) tai etanoliksi (alkoholifermentaatiossa).
PääsoluMaharauhasen pepsinogeenia erittävä solu.
Q-värjäyskinakriinilla tehtävä värjäys, joka saa aikaan kromosomien raidallisen värjäytymisen. Värjäystä käytetään kromosomien tunnistamiseen
RakkularauhanenMiehen lisäsukupuolirauhasiin kuuluvat parilliset pussimaiset rauhaset virtsarakon ja peräsuolen välissä, jotka avautuvat lyhyiden tiehyiden kautta siemenjohtimeen. Rakkularauhaset tuottavat suurimman osan siemennesteen tilavuudesta.
Ranvierin kuroumaÄäreishermoston hermosolujen aksoneissa oleva myeliinitupen kurouma, joka on Schwannin solujen rajakohta. Kurouman kohdalla ravintoaineet, ionit ja hengityskaasut vaihtuvat hermosyyssä. Hermoimpulssi kulkee aksoneissa hyppäämällä Ranvier’n kuroumasta toiseen.
RASSolukalvossa kiinni oleva viestiproteiini, joka on aktiivinen sitoessaan GTP:n ja inaktiivinen sitoessaan GDP:n.
RasvasoluSyn. Adiposyytti. Rasvakudoksen neutraalirasvoja varastoiva solutyyppi. Aikuisessa yksilössä vallitsevan valkoisen rasvakudoksen adiposyyttien solulimassa on yksi suuri lipidirakkula, joka muodostuu useiden lipidirakkuloiden fuusioituessa solun kypsymisen seurauksena. Tuma, sytoplasma ja soluorganellit on litistyneenä solukalvon alla. Vastasyntyneillä ja lapsilla vallitsevan ruskean rasvakudoksen adiposyyteissä lipidirakkulat ovat erillisinä sytoplasmassa.
ReplikaatioDNA:n kahdentuminen ennen solunjakautumista. Replikaation tuloksena muodostuu kustakin kromosomista kaksi identtistä kromatidia
RepolarisaatioSolun sisäpuolen ja ulkopuolen välisen jännite-eron palautuminen ionikanavien toiminnan seurauksena.
rERKarkea endoplasmakalvosto. Endoplasmakalvoston osa, jonka kalvoille on kiinnittyneenä ribosomeja. Karkean endoplasmakalvoston toiminta liittyy proteiinien muokkaukseen.
ReseptoriSolukalvolla tai solulimassa sijaitseva proteiini, joka sitoo hyvin valikoivasti vain tietynlaista viestimolekyyliä (ligandia) ja käynnistää tarvittaessa solunsisäisen viestinvälitysketjun.
Reseptorivälitteinen endosytoosiEndosytoosi, joka tapahtuu reseptorivälitteisesti spesifisiltä solukalvon alueilta. Reseptorivälitteisen endosytoosin edellytyksenä on ligandin sitoutuminen solupinnan reseptoriin. Reseptorivälitteinen endosytoosi tapahtuu yleisimmin klatriinivuorattujen rakkuloiden kautta.
RetrovirusYksijuosteinen RNA-virus, joka replikoituu käänteiskopioimalla RNA:nsa kaksijuosteiseksi DNA:ksi, provirukseksi, joka integroituu isäntäsolunsa genomiin. Retrovirukset ovat usein syöpää aiheuttavia viruksia.
Ribosomivalkuaisaineiden valmistusta tapahtuu ribosomien avulla solulimassa, karkeapintaisen endoplasmakalvoston pinnalla ja mitokondrioissa
RibotsyymiRNA-molekyyli, jolla on katalyyttistä aktiivisuutta.
RNARNA koostuu peräkkäin ketjumaisesti sitoutuneista ns. ribonukleotideista, RNA-molekyylien koko voi vaihdella esim. kymmenistä nukleotideista tuhansiin
RNAi(RNA interference). RNA interferenssi. Ilmiö, jossa dsRNA johtaa sekvenssiltään identtisen mRNA:n hajoamiseen.
rRNARibosomaalinen RNA. Ribosomien rakenteeseen kuuluva RNA. Ribosomaalinen RNA koostuu erikokoisista molekyyleistä, joiden koot bakteereilla ovat 23S ja 16S RNA sekä aitotumallisilla eliöillä 28S, 18S ja 5S RNA. Solun koko RNA:sta noin 80 % on ribosomaalista RNA:ta.
RubiscoRibuloosi-1,5-bisfosfaattikarboksylaasi-oksygenaasi. Calvinin kierrossa toimiva entsyymi, joka katalysoi hiilidioksidin liittymistä ribuloosi-1,5-bisfosfaattiin. Entsyymi sijaitsee viherhiukkasen stroomassa tylakoidikalvoston pinnalla, ja on ilmeisesti runsain maapallon yksittäinen proteiini.
Ruffinin pääteSidekudoskapselin ympäröimä rakenteeltaan yksinkertainen ihon mekanoreseptori, joka reagoi mekaanisen stressin aiheuttamaan kollageenisäikeiden siirtymiin.
RöntgensädekristallografiaRöntgensäteiden avulla tehtävä kidetutkimus, jolla voidaan tutkia aineen rakennetta ja sen atomien välisiä etäisyyksiä.
S-vaiheSolusyklin interfaasivaihe, jossa DNA:n replikaatio ja kromosomien kahdentuminen tapahtuu.
SarkolemmaLihassolun solukalvo.
SarkomeeriLihassolun myofibrillien toiminnallinen perusrakenneyksikkö. Sarkomeerit erottuvat peräkkäisinä jaokkeina myofibrillissä, joita erottavat toisistaan Z-levyt.
SarkoplasmaLihassolun solulima.
SarkoplasmakalvostoLihassolun endoplasmakalvosto, joka toimii solunsisäisenä kalsiumvarastona. Lihaksen ärtyessä vapautuvat kalsiumionit saavat aikaan lihassolun supistumisen.
Sarveiskalvo(Cornea) Silmämunan etuosaa peittävä läpinäkyvä ja verisuoniton sidekudoskalvo, joka taittaa voimakkaasti valoa.
SauvasoluSilmän verkkokalvon herkästi valoon reagoiva aistinsolutyyppi, joka sisältää runsaasti näköpigmenttiä eli rodopsiinia. Sauvasolut sijaitsevat hajallaan verkkokalvossa lukuun ottamatta verkkokalvon keskikuoppaa. Hämäränäkö perustuu sauvasolujen toimintaan niillä lajeilla, joiden silmässä on sekä sauva- että tappisoluja.
Schwannin soluÄäreishermoston hermotukisolu, joka muodostaa hermosolujen aksonia ympäröivän myeliinitupen.
SekundaarirakenneAminohappoketjun poimuttuminen sille ominaiseen kolmiulotteiseen muotoon (esim. alfaheliksi, beetakonformaatio), joka on riippuvainen polypeptidiketjun primaarirakenteesta.
SEMScanning- eli pyyhkäisyelektronimikroskopia. Tarkasteltava kohde asetetaan elektronimikroskoopissa elektronisäteilyn alaiseksi, jolloin kohteen pinnasta heijastuvien elektronien avulla muodostuu kuva näytteen pintarakenteesta.
SementoblastiHammassementtiä tuottava solu.
SementosyyttiKypsä hammassementtisolu, joka sijaitsee hammassementin sisällä.
SementtiHampaan juurta päällystävä kovakudos, jota sementoblastit muodostavat.
Semikonservatiivinen DNASemikonservatiivisuudella tarkoitetaan DNA:n kahdentumiseen liittyvää ominaisuutta, jossa DNA:n replikoituessa kummankin muodostuvan kaksoiskierteisen DNA-molekyylin toinen juoste on parentaalinen eli peräisin kopioidusta DNA-molekyylistä.
SentriolitSyn. keskusjyväset. Tuman lähellä sentrosomin alueella esiintyvät lyhyet ja lieriömäiset soluliman partikkelit, jotka sijaitsevat toisiinsa nähden suorassa kulmassa. Sentriolit osallistuvat mm. sukkularihmaston mikrotubulusten ja solujen siimojen muodostumiseen.
SentromeeriKromosomin alue, joka jakaa kromosomin kahteen käsivarteen, ja joka pitää sisarkromatidit yhdessä. Kinetokori sijatsee kromosomin sentromeerialueella.
SentrosomiSytoplasman alue, jossa sentriolit eli keskusjyväset sijaitsevat. Sentrosomi toimii mikrotubulusten organisaatiokeskuksena.
sERSileä endoplasmakalvosto. Endoplasmakalvoston osa, jonka kalvoilla ei ole ribosomeja. Sileän endoplasmakalvoston toiminta liittyy mm. rasvahappojen ja lipidien muokkaukseen.
SerosaSyn. Herakalvo. Elimistön onteloiden (mm. vatsakalvon- ja keuhkopussinontelon) sisäpintaa verhoava yksinkertaisen levyepiteelin ja sidekudoksen muodostama kalvo, joka verhoaa myös ruumiinonteloissa olevia sisäelimiä.
Sertolin solutKiveksen siementiehyiden sisällä olevia soluja, jotka huoltavat kypsyviä spermatosyyttejä ja osallistuvat veri-kivesesteen muodostamiseen.
SeröösirauhanenRauhanen, jonka solut erittävät hyvin proteiini- ja vesipitoista eritettä.
SfingolipiditMonimutkaisia rasva-aineita, joiden perusrakenteena on sfingosiini tai sen johdannainen ja lisäksi polaarinen sivuketju. Sfingolipidejä esiintyy eriyisesti aivoissa ja hermokudoksessa. Sfingolipidien pääryhmiä ovat mm. sfingomyeliinit, neutraalit glykosfingolipidit (mm. cerebrosidit) ja happamat glykosfingolipidit (gangliosidit).
SinusNesteontelo tai –poukama, veriviemäri.
SinusoidiHiussuonityyppi, joka esiintyy tyypillisesti maksassa, pernassa ja luuytimessä. Sinusoidien rakenteelliset piirteet vaihtelevat kudoksesta toiseen, ja niiden läpimitta on muita hiussuonia suurempi. Sinusoidien seinämän endoteelisolujen tyvikalvo on usein epäyhtenäinen ja solujen välissä voi olla aukkoja.
siRNAsPienet häiritsevät RNA:t (Short interfering RNAs). Pieniä (21-23 nt:n pituisia) kaksijuosteisia RNA-molekyylejä, jotka osallistuvat RNA:n hiljentämiseen.
SisäkorvaNisäkkäiden nesteen täyttämä korvan osa, joka sijaitsee ohimoluussa. Sisäkorvaan kuuluvat kuulosimpukka, soikea ja pyöreä rakkula sekä kaarikäytävät (3 kpl), joissa sijaitsevat tasapaino- ja liikeaistinten aistinsolut.
Sisäkorvan eteinen(Vestibulum auris) Sisäkorvan ovaali tila, jossa pyöreä ja soikea rakkula sijaitsevat.
SitruunahappokiertoSyn. Krebsin sykli, trikarboksyylihappokierto. Mitokondriossa tapahtuva soluhengitykseen kuuluva glykolyysin jälkeinen aerobinen reaktiosarja, jonka lähtötuotteena on glykolyysissä syntynyt pyruvaatti. Pyruvaatti yhtyy koentsyymi A:han, jolloin muodostuva asetyylikoentsyymi A hapettuu sitruunahappokierrossa. Kierrossa syntyy lukuisten väliyhdisteiden kautta reaktiotuloksina hiilidioksidia, NADH:ta ja FADH2:ta.
SivusoluMaharauhasen kaulaosassa sijaitseva solutyyppi, joka erittää limaa.
SklereiditSyn. kivisolut. Kasvien sklerenkyymisolukon solutyyppi.
SklerenkyymiKasvien vahvikesolukko, jonka soluissa on paksu ja kova sekundaariseinä. Sklerenkyymisolukkoa ovat mm. sklereidit, niinisyyt ja puusyyt.
snoRNAs(Small nucleolar RNAs). Pieniä RNA-molekyylejä, jotka toimivat tumajyväsessä esi-rRNA:n muokkauksessa ribosomien muodostuessa.
snoRNPs(Small nucleolar ribonucleoproteins). Tumajyväsessä sijaitsevia snoRNA:n ja proteiinien muodostamia partikkeleita, jotka osallistuvat ribosomaalisen RNA:n maturaatioon.
snRNAs(Small nuclear RNAs). 90-300 nt:n pituisia RNA-molekyylejä, jotka osallistuvat esi-mRNA:n muokkaukseen tumassa.
snRNPs(Small nuclear ribonucleoproteins). Tumassa sijaitsevia spliseosomien rakenteellisia ja toiminnallisia ribonukleoproteiinipartikkeleita, jotka muodostuvat snRNA:sta ja proteiineista.
SolukantaPrimaarisoluviljelmästä lähtöisin olevat soluviljelyolosuhteissa kasvavat solut, joilla on rajallinen jakautumispotentiaali.
SolukuorikkoPeriferaalisista ja integraalisista proteiineista muodostunut säiemäinen tukirakenne solukalvon sisäpinnalla.
Solulimasolulima eli sytosoli on se solun tila, joka ei muodosta tuman ja soluorganellien sisältöä; hyytelömäistä tai nestemäistä ainesta
SolulinjaKromosomistoltaan muuntuneita viljeltyjä soluja, jotka ovat peräisin muuntuneista primaarisoluviljelmistä tai syöpäkasvaimista. Solulinjan solut ovat keskenään geneettisesti identtisiä ja ”kuolemattomia”.
Somaattinen soluSolu, joka ei ole sukupuolisolu tai sen kantasolu.
SpermatogonioSiittiökehityksen kantasolu, josta siittiöt muodostuvat spermatogeneesin aikana.
Spesifinentermi, jolla tarkoitetaan tarkoin määriteltyä rakennetta tai toimintaa. Esimerkiksi entsyymi, joka voi katalysoida vain yhdenlaista kemiallista reaktioita, on toimintansa ja substraattinsa suhteen spesifinen
SteroiditPolysyklisiä lipidiyhdisteitä, joihin kuuluvat kasvien ja eläinten erilaiset sterolit (kolesteroli, sukupuolihormonit, lisämunuaisen kortikosteroidit ja sappihapot).
SubmukoosaSidekudoksinen limakalvonalaiskerros, joka esiintyy selkärankaisten ruuansulatuskanavan ja hengitysteiden seinämässä.
SubstraattiLähtöaine, jota entsyymin toiminta muokkaa
SukasaumaSyn. harjareunus. Suolen sisäpinnan epiteelisolujen mikrovillusten muodostama rakenne, joka vaikuttaa valomikroskoopilla tarkasteltuna sukasista muodostuneelta reunukselta.
Suonikalvo(Choroid) Silmämunan etuosaa lukuun ottamatta silmämunaa kovakalvon sisäpuolella peittävä sidekudoksinen, runsaasti verisuonia ja melaniinipigmenttiä sisältävä kalvo.
Svedberg-yksikköLyhenne S. Sedimentaatioyksikkö, jolla ilmaistaan sentrifugoinnin avulla määriteltyä soluelinten tai makromolekyylien kokoa.
Sykliiniriippuvaiset proteiinikinaasitCdk. Solusyklin säätelyyn osallistuvia proteiinikinaaseja, jotka aktivoituvat muodostettuaan kompleksin tiettyjen sykliinien kanssa. Fosforyloivat kohdeproteiiniensa seriini- ja treoniinitähteitä.
SykliinitEukaryoottien solusykliä ja mitoosin aloitusta sääteleviä proteiineja, jotka sitoutuvat sykliineistä riippuvaisiin kinaaseihin (Cdk) aktivoiden niiden toimintaa. Sykliinien pitoisuus solussa vaihtelee solusyklin eri vaiheissa.
SynapsiHermosolujen välinen hermoimpulsseja välittävä liitos, jonka kautta hermoimpulssi siirtyy presynaptisesta hermosolusta postsynaptiseen hermosoluun. Synapsi voi olla myös aksonin ja sen hermottaman elimen (esim. luustolihaksen, sileän lihaksen, sydänlihaksen ja rauhasten liitoskohdat) välillä. Hermoimpulssin välitysmekanismin perusteella synapsit voidaan jakaa kemiallisiin tai sähköisiin synapseihin. Kemiallisissa synapseissa neurotransmissio tapahtuu välittäjäaineiden avulla. Sähköisissä synapseissa solujen väliset aukkoliitokset mahdollistavat impulssin kulun suoraan solusta toiseen. Ihmisellä sähköisiä synapseja esiintyy mm. sileän lihaksen ja sydänlihaksen soluissa.
SynapsirakoHermosolun aksonin ja kohdesolun väliin jäävä tila, jonka yli hermoimpulssi siirtyy kemiallisten hermonvälittäjäaineiden avulla.
SynsytiotrofoblastiIstukan nukkalisäkkeiden pintakerros.
SytokineesiSolunjakautumisessa soluaineksen jakautuminen tytärsolujen kesken niiden kuroutuessa erilleen.
Sytokromi cOhjelmoidussa solukuolemassa solun miotkondrioista vapautuva apoptoosikoneistoa aktivoiva viestimolekyyli
SytotrofoblastiTrofoblastin sisempi solukerros.
SyyKasvien sklerenkyymisolukon pitkä ja kapea solutyyppi. Syitä voi esiintyä sekä puusolukossa että nilassa.
SyyrustoSyn. fibrillaarirusto. Tiiviin sidekudoksen ja lasiruston muodostama kudos, jota esiintyy paikoissa, joissa vaaditaan vetokestävyyttä (välilevyn ulkokehällä, häpyliitoksessa sekä ligamenttien ja jänteiden luuhun kiinnittymiskohdissa).
SyöjäsoluSyn. fagosyytti. Veren ja muiden kudosten liikuntakykyisiä soluja (mm. kudosten makrofagit ja veren neutrofiiliset ja eosinofiiliset valkosolut), jotka ottavat sisäänsä ja tuhoavat esim. bakteereita tai muita kiinteitä partikkeleita sekä elimistön omia tuhoutuvia osia.
SyöttösoluSelkärankaisten sidekudoksessa tietyillä elimistön alueilla esiintyviä sidekudossoluja, joiden sytoplasmassa on runsaasti hepariinia, histamiinia ja proteaaseja sisältäviä varastojyväsiä. Syöttösolut voivat vapauttaa varastojyviensä sisällön eksosytoosilla stimulaation seurauksena tulehdus- tai allergisissa reaktioissa kudosnesteeseen ja vereen. Syöttösolujen pinnalla on runsaasti reseptoreja IgE-luokan immunoglobuliineille.
Sädekehä(Ciliary body) Silmämunan verkkokalvon etupuolella oleva sidekudoksinen rengasmainen paksuuntuma, johon linssin ripustimet ovat kiinnittyneet. Sädekehässä sijaitsee silmän sädelihas, jonka toiminta muuttaa linssin muotoa ja säätelee siten linssin akkomodaatiota eri etäisyyksille katsottaessa.
T-putkijärjestelmäLuustolihas- ja sydänlihassolujen solukalvosta lähtevä ja solun sisään poikittain työntyvien putkien järjestelmä, jonka kautta aktiopotentiaali pääsee leviämään lähelle sarkoplasmakalvostoa ja indusoimaan sieltä tapahtuvan kalsiunionien vapautumisen.
TaksiaEläinten tai liikkuvien solujen harjoittama suuntausliike ärsykettä kohti (positiivinen taksia) tai siitä poispäin (negatiivinen taksia).
TappisoluSilmän verkkokalvon valoaistinsolu, joiden toimintaan värien näkeminen perustuu. Tappisolut ovat valolle epäherkempiä kuin sauvasolut.
TeekasoluMunarakkulan kaksiosaisen pintakerroksen muodostavia soluja, jotka osallistuvat munarakkulan tuottamien hormonien synteesiin.
TelofaasiTumanjakautumisen viimeinen vaihe, jossa kromosomit saavuttavat tumasukkulan vastakkaiset poolit ja alkavat dekondensoitua.
TelomeeritEukaryoottien kromosomien päissä sijaitsevat lyhyet, toistuvat DNA-segmentit, jotka suojaavat kromosomia pilkkoutumiselta. Telomeerit lyhenevät jokaisen solunjakautumisten yhteydessä rajoittaen solun jakautumiskertoja.
TEMTransmissio- eli läpäisyelektronimikroskopia. Suurennettu kuva tarkasteltavasta kohteesta muodostetaan näytteen läpi kulkevien elektronien avulla.
TertiäärirakennePolypeptidiketjun osien laskostuminen suhteessa toisiinsa siten, että ne muodostavat proteiinin kokonaisrakenteen. Proteiinin tertiäärirakenteessa aminohappoketjussa kaukana toisistaan olevat aminohapot sekä erilaiset sekundaarirakenteet ovat vuorovaikutuksessa toisiinsa.
Tiivis liitosZonulae occludens. Viereisten epiteelisolujen apikaalisissa osissa esiintyvä soluliitos, jonka kohdalla vierekkäisten solujen solukalvot ovat tiiviisti kiinni toisissaan nauhamaisten transmembraaniproteiinien (okkludiini, klaudiinit) avulla. Tiiviit liitokset muodostavat hyvän läpäisyesteen soluvälitilan aineille vesi mukaan lukien.
Tiivis luuLuun tiivis pintaosa.
ToisiolähettiSolun toimintaa säätelevien aineiden vaikutusta solun sisällä välittävä yhdiste kuten kalsiumioni (Ca2+).
Totipotentti soluKaikkikykyinen solu, joka pystyy jakautumaan ja erilaistumaan elimistön jokaiseksi solutyypiksi, mukaan lukien ekstraembryonaaliset kudokset. Eläimillä totipotentteja soluja ovat hedelmöittyneet munasolut ja niiden varhaiset jakautumisasteet. Totipotentti solu pystyy muodostamaan uuden yksilön.
TrakeidiSyn. putkisolu. Vettä kuljettava solutyyppi paljassiemenisten kasvien puusolukossa eli ksyleemissä.
TransduktioBakteriofagien välityksellä tapahtuva DNA:n siirtyminen bakteerisolusta toiseen.
Transformaatio1. Bakteereilla geneettisen informaation siirtyminen paljaiden DNA-molekyylien välityksellä solusta toiseen lajinsisäisesti tai lajien välisesti. 2. Eliön genomin keinotekoinen muokkaaminen siirtämällä siihen vierasta DNA:ta kokeellisesti. 3. Normaalin solun muuntuminen syöpäsoluksi.
Transkriptiotarkoittaa DNA:n emäsjärjestyksen muuntamista komplementaariseksi RNA-jaksoksi, transkriptio tapahtuu tumassa
Translaatiotarkoittaa RNA:n emäsjärjestyksen muuntamista vastaavaksi proteiinin aminohappojärjestykseksi. Aminohappojärjestyksen määrää ns. universaalinen koodi, jossa kolmen emäksen jakso määrää yhden aminohapon paikan. Translaatiota tapahtuu tuman ulkopuolella ribosomien avulla
TranslokaatioRakenteellinen kromosomipoikkeavuus, jossa perintöainesta siirtyy tai vaihtuu kahden, joskus kolmen kromosomin kesken.
Transmembraaninen kalvoproteiiniTransmembraaniset kalvoproteiinit ovat integraalisia kalvoproteiineja, jotka läpäisevät kalvon kokonaan, ja joilla on domeeneja sekä kalvon sytosolisella että ekstrasellulaarisella puolella. Joillain integraalisilla kalvoproteiineilla on vain yksi kalvon lävistävä segmentti, joillain niitä on useita.
TranssytoosiTapahtuma, jossa solun sisälle endosytoottisesti otetut rakkulat kulkevat suoraan soluliman läpi, ja vapauttavat sisältönsä solun eri pinnalle (esim. endoteelisoluissa).
tRNASiirtäjä-RNA. Lyhytjuosteinen ribonukleiinihappo, joka kuljettaa proteiinisynteesissä aminohapon ribosomille. tRNA kiinnittyy antikodoninsa avulla vastaavaan lähetti-RNA:ssa olevaan kodoniin, ja vastaa näin kuljettamansa aminohapon liittymisestä oikeaan kohtaan muodostuvassa polypeptidiketjussa.
TrofoblastiBlastokystivaiheessa olevan alkion ekstraembryonaalinen solukerros, josta muodostuu istukan sikiönpuoleinen osa sekä osa alkiokalvoista.
TrombosyyttiLuuytimessä megakaryosyyteistä kuroutumalla syntyvä verihiutale. Verihiutaleet osallistuvat verisuonten seinämien vaurioiden korjaamiseen ja veren hyytymiseen.
TsygoteeniMeioosin ensimmäisen profaasin toinen vaihe, jossa homologiset kromosomit alkavat pariutua.
TumahuokonenTumakotelon tynnyrimäinen huokoskompleksi, jonka läpi makromolekyylien siirtyminen tumakotelon läpi on mahdollista. Tumahuokosen seinämät muodostuvat proteiinialayksiköistä, joiden välityksellä tumakotelon ulko- ja sisäkalvot ovat liittyneet toisiinsa.
TumajyvänenRunsaasti ribosomaalista RNA:ta sisältävä pallomainen, tuman sisällä sijaitseva jyväinen rakenne, jossa ribosomit kootaan.
TumakoteloTumaa rajaava kahdesta lipidikaksoiskalvosta muodostunut rakenne.
TumalevyLevymäinen rakenne, jonka muodostavat tumakotelon sisemmän kalvon sisäpintaan kiinnittyneet lamiiniproteiinit A, B ja C. Tumalevy antaa mekaanista tukea tumakotelolle ja toimii kromatiinin kiinnittymisalustana.
TumasukkulaSyn. Sukkularihmasto. Eukaryoottisoluissa solunjakautumisen aikana esiintyvä mikrotubulusten muodostama kaksinapainen säiekimppu, joka ohjaa kromosomien liikettä ja soluliman jakautumista.
Tunica adventitiaVerisuonen seinämän sidekudoksinen ulkokalvo, joka koostuu pääasiassa kollageenista ja elastisista säikeistä.
Tunica intimaVerisuonen seinämän sisäkalvo, joka koostuu endoteelista, tyvikalvosta ja endoteelin alaisesta sidekudoskerroksesta.
Tunica mediaVerisuonen seinämän keskikalvo, joka koostuu sidekudoksesta ja sileistä lihassoluista.
TylakoidikalvostoViherhiukkasen sisällä oleva kalvojärjestelmä, joissa yhteyttäminen tapahtuu.
TyrosiinikinaasiProteiini, jolla on kyky fosforyloida toisten proteiinien tyrosiineja ja siten vaikuttaa niiden aktiivisuuteen.
TyvikalvoLaminiinista, muista proteoglykaaneista sekä kollageeneista muodostunut epiteelisolujen tyvessä oleva solukalvon ulkopuolinen kalvo, joka toimii epiteelisolujen kiinnittymisalustana, ja rajaa epiteelin ja sidekudoksen. Tyvikalvon muodostumiseen osallistuvat sekä epiteelisolut että sidekudossolut. Tyvikalvo toimii tärkeänä aineiden ja solujen kulkeutumista säätelevänä rakenteena erilaisten ontelo- ja putkirakenteiden (mm. verisuonten) seinämissä.
TyvikerrosIhon orvaskeden lähinnä verinahkaa oleva solukerros, jossa ihon kantasolut jakautuvat.
Tyydyttymätön yhdisteOrgaaninen yhdiste, jonka jotkut hiili-hiilisidokset ovat kaksois- tai kolmoissidoksia. Jos yhdisteessä on useita kaksois- tai kolmoissidoksia, sitä kutsutaan monityydyttymättömäksi.
Tyydyttynyt yhdisteYhdiste, jonka kaikki hiili-hiilisidokset ovat yksinkertaisia.
UlkokalvoGram-negatiivisten bakteerien peptidoglykaanikerroksen ulkopuolella sijaitseva ylimääräinen kalvo
UlkokalvoSilmän korneoskleraalinen kerros, jonka muodostavat sarveiskalvo ja kovakalvo.
UlkokorvaNisäkkäiden korvan osa, joka muodostuu korvanlehdestä, korvakäytävästä ja tärykalvosta.
Unipotentti soluSolutyyppi, jolla on kyky erilaistua ainoastaan yhdeksi kudos- tai solutyypiksi. Esimerkkinä unipotenteista soluista ovat ihon epidermaaliset kantasolut.
Universaalinen koodiValkuaisaineiden valmistuksessa lähetti-RNA:n kolme peräkkäistä emästä (kodoni) määrää vuorollaan sen, mikä aminohappo liitetään seuraavaksi kasvavaan aminohappoketjuun. Kutakin kodonia vastaa vain yksi tietty aminohappo
ValejalkaSyn. pseudopodi. Joillain yksisoluisilla eliöillä esiintyvä sekä monisoluisten eliöiden fagosytoivien solujen pinnasta ajoittain työntyvä uloke, jonka avulla solu voi liikkua. Valejalkoja ovat mm. levymäiset lamellipodit ja rihmamaiset filopodit. Valejalkojen toiminta perustuu mikrofilamenttien toimintaan.
Valekerrostunut epiteeliYhdenkertainen epiteeli, jonka solujen tumat esiintyvät eri tasoissa, ja epiteeli näyttää sen vuoksi kerrostuneelta. Valekerrostunutta epiteeliä esiintyy vain tietyissä kudoksissa.
ValkosoluKts. leukosyytti.
Valkuaisaine (proteiini)koostuu ketjumaisesti toisiinsa peptidi-sidoksella liittyneistä aminohapoista (20 erilaista)
Vasara(Malleus) Yksi välikorvan kolmesta kuuloluusta, joka on kiinni tärykalvossa.
Vasta-aineUsein syn. immunoglobuliini. Imusolujen tuottamia proteiineja, jotka ovat spesifisesti muodostuneet tiettyä elimistölle vierasta ainetta eli antigeeniä vastaan. Vasta-aineet voivat olla reseptorivasta-aineita (imusolujen solukalvolle kiinnittyneitä antigeenien reseptoreita) tai liukoisia (veriplasmassa sijaitsevia plasmasolujen tuottamia) vasta-aineita.
VerihiutaleKts. trombosyytti.
VerinahkaIhossa orvaskeden alla sijaitseva runsaasti verisuonia ja hermopäätteitä sisältävä sidekudoskerros, josta ihon karvatupet sekä hiki- ja talirauhaset ovat lähtöisin.
VerkkokalvoKamerasilmän takaseinämän sisin kerros, jossa on useita solukerroksia. Verkkokalvossa näköakselin kohdalla on keltatäplä (macula lutea), jonka keskikuopassa sijaitsee tarkan näön alue.
VetysidosEi-kovalenttinen sidos, jossa vetyatomin ja voimakkaasti elektronegatiivisen atomin (kuten F, Cl, O ja N) välille muodostuu vetovoima. Vetysidokset stabiloivat mm. biologisten makromolekyylien avaruusrakenteita. Yksittäinen vetysidos on heikko, mutta niiden voima on additiivinen.
VitrifikaatioNesteen muuttuminen lasijääksi kiteitä muodostamatta.
VmaxEntsyymin katalysoiman reaktion suurin mahdollinen reaktionopeus, kun entsyymi on saturoitunut substraatilla.
VyöliitosZonulae adherens. Erityisesti epiteelisoluissa esiintyvä vyömäinen soluliitos. Vyöliitokset ympäröivät epiteelisoluja vapaan pinnan läheisyydessä heti tiiviin liitoksen alla. Solut kiinnittyvät toisiinsa kadheriinien välityksellä, joiden sytoplasmiset osat ovat yhteydessä solutukirangan proteiineihin (mm. aktiiniin) α- ja β-kateniinien välityksellä.
VälikorvaNisäkkäiden korvan tärykalvon jälkeinen osa (täryontelo), joka on ilman täyttämä ontelo, ja josta on korvatorven kautta yhteys nenänieluun. Kuuloluut (vasara, alasin ja jalustin) sijaitsevat välikorvassa.
Välimuotoinen epiteeliVirtsanjohtimessa, virtsarakossa ja virtsaputken alkuosassa esiintyvä epiteeli, jonka rakenne vaihtelee riippuen siitä, onko elin lepo- vai venytystilassa.
VärekarvaSolun pinnan suhteellisen lyhyt ripsimäinen muodostelma, joka liikkuu aktiivisesti. Värekarvat peittävät solupintaa usein laajasti, jolloin ne saavat aikaan aaltomaisen liikkeen. Värekarvoja esiintyy erityisesti erilaisten tiehyiden seinämien soluissa (hengitysteissä, munanjohtimessa). Värekarvojen rakenne muodostuu mikrotubuluksista (ns. 9 + 2 rakenne).
VärikalvoSyn. iiris. Kamerasilmässä linssin edessä toimiva himmennin, jonka pigmenttisolut antavat silmälle sen ominaisen värin. Värikalvon keskellä on silmän mustuainen eli pupilli, joka laajenee tai pienenee värikalvon sileiden lihasten toimesta ympäristön valaistuksesta riippuen.
X-kromosomiSukupuolikromosomi, joita naisella on normaalisti kaksi ja miehellä yksi kappale perimässään.
Y-kromosomiMiessukupuolikromosomi, jota miehellä normaalisti on yksi kappale perimässään.
Z-levyPolarisaatiomikroskoopilla myofibrillissä erottuvat ja säännöllisesti toistuvat vyöhykkeet, joiden väliin jäävä alue muodostaa sarkomeerin.
Z-muotoDNA:n kaksoiskierteen harvinaisin muoto, joka muista muodoista poiketen kiertää vasenkätisesti.
ZoonoosiEläimestä ihmiseen tarttuva tauti.
ÅngströmMittayksikkö, joka vastaa 0.1 nanometriä.