K

A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z Å Ä Ö kaikki

Kaarikäytävät	(Semicircular canals) Sisäkorvan luunsisäiset käytävät ohimoluussa, jotka kulkevat kolmeen eri suuntaan. Kaarikäytävät muodostavat sisäkorvan soikean ja pyöreän rakkulan kanssa liike- ja tasapainoaistin.
Kaperonit	Joukko proteiineja, jotka sitoutuvat epätäydellisesti laskostuneisiin proteiineihin, ja avustavat niitä laskostumisessa. Kaperonit ehkäisevät myös proteiinien aggrekoitumista.
Karsinogeeni	Syöpää aiheuttava fysikaalinen tai kemiallinen tekijä.
Karvasolu	Sisäkorvan kunkin kaarikäytävän tyven laajentuman pohjalla tukisolujen väleissä sijaitsevia mekanoreseptorisoluja. Karvasoluja esiintyy myös soikean ja pyöreän rakkulan pohjaosissa, jossa ne aistivat pään asentoa.
Karyotyyppi	Yksilön tavallisesti mitoosin metafaasivaiheessa kuvattu kromosomisto järjestettynä kromosomien koon ja morfologian mukaiseen järjestykseen.
Kaspaasi	Ohjelmoidussa solukuolemassa toimiva, solun rakenteita hajottava entsyymi
Katabolia	Hajottava aineenvaihdunta. Metabolian osa, jossa solun yhdisteitä tai rakenteita pilkotaan yksinkertaisimmiksi tuotteiksi. Katabolia tuottaa materiaalia uusien yhdisteiden synteesiin ja vapauttaa kemiallista energiaa.
Katesolu	Synonyymi parietaalisolu. Maharauhasen solutyyppi, joka erittää suolahappoa.
Kcat	Reaktionopeusvakio. Ilmoittaa niiden substraattimolekyylien lukumäärän, jonka yksi entsyymimolekyyli pystyy muuntamaan reaktiotuotteeksi yhdessä sekunnissa.
Keltatäplä	(Macula lutea) Silmän verkkokalvossa näköakselin kohdalla oleva alue, jonka keskellä sijaitsee tappisoluja sisältävä tarkimman näön alue eli verkkokalvon keskikuoppa.
Kemokiinit	Pienikokoisia polypeptidejä, jotka sitoutuvat kemokiinireseptoreihin, ja saavat aikaan kemotaksiaan perustuvaa solun liikkumista.
Kemotaksia	Taksian muoto, jossa solun tai eliön harjoittaman liikkeen ärsykkeenä toimii kemiallinen aine. Kemotaksia voi olla positiivista (liikettä kemiallista ainetta kohti) tai negatiivista (liikettä kemiallisesta aineesta poispäin).
Kemotrofi	Organismi, joka saa tarvitsemansa energian kemiallisista yhdisteistä. Kemotrofit voivat olla kemo-organotrofeja (energia orgaanisista yhdisteistä) tai kemolitotrofeja (energia epäorgaanisista yhdisteistä).
Keratinosyytti	Syn. sarveissolu. Ihon orvaskeden runsain solutyyppi, joka tuottaa keratiinia.
Kierteiselin	Syn. Cortin elin. Simpukkatiehyen sisällä simpukan tyvilevyllä sijaitseva sisäkorvan kuuloelin, joka muodostuu kuuloaistinsoluista sekä erilaisista tukisoluista.
Kierteiskappaleet	Syn. Cajalin kappaleet (coiled bodies). Ne osallistuvat tumassa tapahtuvaan RNA:n silmukoitumiseen.
Kimmorusto	Syn. elastinen rusto. Runsaasti elastisia säikeitä ja kollageenisäikeitä sisältävä rustotyyppi, jota esiintyy mm. ulkokorvassa, korvatorvessa ja kurkunkannessa.
Kinaasi	Entsyymi, joka liittää fosfaattiryhmän toiseen molekyyliin, tyypillisimmin johonkin toiseen valkuaisaineeseen. Viestinvälitysjärjestelmät käyttävät tätä fosfaatin siirtämistä viestin siirrossa.
Kinetokori	Kromosomin sentromeerialueella sijaitseva proteiinirakenne, johon sukkularihmaston mikrotubulukset kiinnittyvät solunjakautumisen yhteydessä.
Kirkassolukerros	Paksussa ihossa marraskeden alla sijaitseva osittain keratinisoituneiden solujen muodostama kerros.
Klorofyllit	Yhteisnimi lehtivihreää tarkoittaville molekyyleille. Klorofyllit ovat kasvien viherhiukkasissa esiintyviä rengasrakenteisia pigmenttimolekyylejä, jotka absorboivat yhteyttämisessä valon fotoneja ja toimivat fotonien energian siirtäjinä. Klorofyllimolekyylejä on erilaisia, joiden spesifiset valon absorptiospektrit johtuvat niiden kemiallisen rakenteen pienistä eroista.
Kloroplasti	Viherhiukkanen. Kasvisolujen kiekkomainen kaksoiskalvon ympäröimä soluelin, joka toimii fotosynteesin eli yhteyttämisen tapahtumapaikkana. Yhdessä kasvisolussa voi olla useita viherhiukkasia.
Kodoni	lähetti-RNA:ssa kolmen emäksen jakso, joka määrää kukin vuorollaan kasvavaan aminohappoketjuun liitettävän aminohapon
Koentsyymi	Entsyymin kofaktorina toimiva orgaaninen rakenne.
Kofaktori	Entsyymin aktiivisuudelle välttämätön muu kuin proteiinista muodostuva molekyyliosa (esim. metalli-ioni tai orgaaninen rakenne).
Kokoojaputki	Distaalisen munuaistiehyen jatke, jossa tapahtuu virtsan koostumuksen säätelyä. Kokoojaputken kautta suodattunut virtsa siirtyy munuaisaltaaseen ja sieltä virtsanjohtimen kautta virtsarakkoon.
Kollenkyymi	Kasvien tukisolukko, jonka solujen seinämissä esiintyy paksunnoksia. Kollenkyymiä on erityisesti varsien kuoriosissa ja lehdissä.
Komplementaarisuus	nukleiinihappojen emäkset voivat muodostaa keskenään vetysiltoja siten, että sytosiini ja guaniini muodostavat toisiinsa sitoutuvan parin, ja adeniini ja tymidiini (urasiili RNA:ssa) muodostavat toisen parin
Komplementtijärjestelmä	Selkärankaisten veriplasman yleisen immunologisen puolustusjärjestelmän osa, joka koostuu toinen toistaan aktivoivista proteiineista. Komplementtijärjestelmä tuhoaa elimistöön tunkeutuneita mikro-organismeja joko suoraan (aiheuttamalla reikiä solukalvoon) tai epäsuoraan (mm. tehostamalla fagosytoosia).
Kondrosyytti	Valmiissa rustossa esiintyviä rustosoluja, jotka tuottavat ja ylläpitävät rustokudosta.
Konformaatio	Makromolekyylien (esim. DNA:n ja proteiinien) kolmiulotteinen rakenne.
Konjugaatio	Yleisesti ottaen yhteenliittyminen, jolla tarkoitetaan biologiassa useita eri ilmiöitä. Bakteerien konjugaatiolla tarkoitetaan geneettisen materiaalin siirtymistä yksisuuntaisesti luovuttajasolulta vastaanottajasolulle sytoplasmasillan välityksellä.
Korvatorvi	Välikorvasta nenänieluun johtava putki, jonka kautta välikorvan ilmanpaine tasoittuu.
Kovakalvo	1. Selkärankaisten aivoja ja selkäydintä peittävä uloin ja paksuin sidekudoskalvo. 2. Silmämunan etuosaa lukuun ottamatta silmämunaa peittävä uloin kalvo (sclera).
Kovalenttinen sidos	Vahvin kemiallinen sidostyyppi. Molekyylissä atomien välille syntyvä sidos, jossa molemmat atomit jakavat yhden yhteisen elektroniparin (yksinkertainen sidos), kaksi (kaksoissidos) tai kolme elektroniparia (kolmoissidos). Kovalenttisen sidoksen muodostuminen perustuu periaatteeseen, jonka mukaan atomi on vakain, kun sen uloin elektronikuori on täynnä.
Krausen kappale	Ihossa ja limakalvoissa esiintyvä hermopääte, joka on ilmeisesti kosketustunnon nopeasti adaptoituva reseptori.
Krista	Mitokondrion sisäkalvosta matriksiin eli ydinosaan työntyvä poimu, jolla oksidatiivinen fosforylaatio tapahtuu.
Kromaffiinisolu	Syn. medullaarisolu. Lisämunuaisen ydinkerroksen soluja, jotka erittävät adrenaliinia ja noradrenaliinia.
Kromatidit	Kahdentuneen kromosomin valomikroskooppisesti erottuvat pitkittäiset alayksikkörakenteet, jotka tulevat näkyviin varhaisessa profaasissa. Sisarkromatideilla tarkoitetaan yhden ja saman kromosomin kahdentuessa muodostuvia kromatideja, jotka ovat kiinni toisissaan sentromeerin välityksellä.
Kromatiini	Tuman DNA ja siihen liittyneet proteiinit solusyklin interfaasivaiheessa.
Kromatografia	Kemiassa ja biokemiassa käytettävä menetelmä yhdisteiden eristämiseksi, puhdistamiseksi ja määrittämiseksi. Kromatografia perustuu aineiden erilaiseen kokoon, sähkövaraukseen sekä erilaisiin kemiallisiin ominaisuuksiin. Kromatografiamenetelmiä on useita erilaisia, joissa kaikissa erotukseen tarvitaan liikkumaton ja liikkuva faasi.
Kromosomi	Pitkästä, kaksijuosteisesta DNA-molekyylistä ja proteiinista koostuva kappale, jossa geenit sijaitsevat. Kromosomien lukumäärä eri eliöissä vaihtelee. Kromosomit eivät esiinny interfaasisolussa erillisinä morfologisina yksikköinä, mutta solunjakautumisen aikana ne voidaan havaita valomikroskoopilla sauvamaisina tai rihmamaisina rakenteina.
Ksyleemi	Johtosolukkoihin kuuluva kasvin puusolukko, joka kuljettaa vettä.
Kuulosimpukka	(Cochlea) Sisäkorvan kierteinen kuuloelin, joka muodostuu eteis- ja kuulokäytävästä sekä simpukkatiehyestä.
Kuutioepiteeli	Neliömäisistä epiteelisoluista muodostunut yhdenkertainen tai kerrostunut epiteeli.
Kvaternaarirakenne	Monialayksikköproteiinien kolmiulotteinen rakenne, jossa eri polypeptidiketjut eli proteiinialayksiköt (subunits) ovat liittyneet toisiinsa toimivaksi proteiiniksi.
Kytkylevy	Syn. interkalaarilevy. Selkärankaisissa perättäisten sydänlihassolujen päiden välinen levymäinen liittymä, joka muodostuu kahden solun vastakkain asettuneista solukalvoista. Solukalvot liittyvät toisiinsa soluliitosten (aukkoliitokset, desmosomit) välityksellä. Aktiopotentiaali kulkee solusta toiseen kytkylevyn läpi sähköisesti ilman välittäjäainetta, jolloin koko sydänlihas muodostaa toiminnallisen synsytiumin.