en fi se
not available not available not available
www.solunetti.fi
solunetti  sanasto
histologia
kehitysbiologia
patologia
solubiologia

K

A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z Å Ä Ö kaikki


Kaarikäytävät(Semicircular canals) Sisäkorvan luunsisäiset käytävät ohimoluussa, jotka kulkevat kolmeen eri suuntaan. Kaarikäytävät muodostavat sisäkorvan soikean ja pyöreän rakkulan kanssa liike- ja tasapainoaistin.
KaperonitJoukko proteiineja, jotka sitoutuvat epätäydellisesti laskostuneisiin proteiineihin, ja avustavat niitä laskostumisessa. Kaperonit ehkäisevät myös proteiinien aggrekoitumista.
KarsinogeeniSyöpää aiheuttava fysikaalinen tai kemiallinen tekijä.
KarvasoluSisäkorvan kunkin kaarikäytävän tyven laajentuman pohjalla tukisolujen väleissä sijaitsevia mekanoreseptorisoluja. Karvasoluja esiintyy myös soikean ja pyöreän rakkulan pohjaosissa, jossa ne aistivat pään asentoa.
KaryotyyppiYksilön tavallisesti mitoosin metafaasivaiheessa kuvattu kromosomisto järjestettynä kromosomien koon ja morfologian mukaiseen järjestykseen.
KaspaasiOhjelmoidussa solukuolemassa toimiva, solun rakenteita hajottava entsyymi
KataboliaHajottava aineenvaihdunta. Metabolian osa, jossa solun yhdisteitä tai rakenteita pilkotaan yksinkertaisimmiksi tuotteiksi. Katabolia tuottaa materiaalia uusien yhdisteiden synteesiin ja vapauttaa kemiallista energiaa.
KatesoluSyn. parietaalisolu. Maharauhasen solutyyppi, joka erittää suolahappoa.
KcatReaktionopeusvakio. Ilmoittaa niiden substraattimolekyylien lukumäärän, jonka yksi entsyymimolekyyli pystyy muuntamaan reaktiotuotteeksi yhdessä sekunnissa.
Keltatäplä(Macula lutea) Silmän verkkokalvossa näköakselin kohdalla oleva alue, jonka keskellä sijaitsee tappisoluja sisältävä tarkimman näön alue eli verkkokalvon keskikuoppa.
KemokiinitPienikokoisia polypeptidejä, jotka sitoutuvat kemokiinireseptoreihin, ja saavat aikaan kemotaksiaan perustuvaa solun liikkumista.
KemotaksiaTaksian muoto, jossa solun tai eliön harjoittaman liikkeen ärsykkeenä toimii kemiallinen aine. Kemotaksia voi olla positiivista (liikettä kemiallista ainetta kohti) tai negatiivista (liikettä kemiallisesta aineesta poispäin).
KemotrofiOrganismi, joka saa tarvitsemansa energian kemiallisista yhdisteistä. Kemotrofit voivat olla kemo-organotrofeja (energia orgaanisista yhdisteistä) tai kemolitotrofeja (energia epäorgaanisista yhdisteistä).
KeratinosyyttiSyn. sarveissolu. Ihon orvaskeden runsain solutyyppi, joka tuottaa keratiinia.
KierteiselinSyn. Cortin elin. Simpukkatiehyen sisällä simpukan tyvilevyllä sijaitseva sisäkorvan kuuloelin, joka muodostuu kuuloaistinsoluista sekä erilaisista tukisoluista.
KierteiskappaleetSyn. Cajalin kappaleet (coiled bodies). Ne osallistuvat tumassa tapahtuvaan RNA:n silmukoitumiseen.
KimmorustoSyn. elastinen rusto. Runsaasti elastisia säikeitä ja kollageenisäikeitä sisältävä rustotyyppi, jota esiintyy mm. ulkokorvassa, korvatorvessa ja kurkunkannessa.
KinaasiEntsyymi, joka liittää fosfaattiryhmän toiseen molekyyliin, tyypillisimmin johonkin toiseen valkuaisaineeseen. Viestinvälitysjärjestelmät käyttävät tätä fosfaatin siirtämistä viestin siirrossa.
KinetokoriKromosomin sentromeerialueella sijaitseva proteiinirakenne, johon sukkularihmaston mikrotubulukset kiinnittyvät solunjakautumisen yhteydessä.
KirkassolukerrosPaksussa ihossa marraskeden alla sijaitseva osittain keratinisoituneiden solujen muodostama kerros.
KlorofyllitYhteisnimi lehtivihreää tarkoittaville molekyyleille. Klorofyllit ovat kasvien viherhiukkasissa esiintyviä rengasrakenteisia pigmenttimolekyylejä, jotka absorboivat yhteyttämisessä valon fotoneja ja toimivat fotonien energian siirtäjinä. Klorofyllimolekyylejä on erilaisia, joiden spesifiset valon absorptiospektrit johtuvat niiden kemiallisen rakenteen pienistä eroista.
KloroplastiViherhiukkanen. Kasvisolujen kiekkomainen kaksoiskalvon ympäröimä soluelin, joka toimii fotosynteesin eli yhteyttämisen tapahtumapaikkana. Yhdessä kasvisolussa voi olla useita viherhiukkasia.
Kodonilähetti-RNA:ssa kolmen emäksen jakso, joka määrää kukin vuorollaan kasvavaan aminohappoketjuun liitettävän aminohapon
KoentsyymiEntsyymin kofaktorina toimiva orgaaninen rakenne.
KofaktoriEntsyymin aktiivisuudelle välttämätön muu kuin proteiinista muodostuva molekyyliosa (esim. metalli-ioni tai orgaaninen rakenne).
KokoojaputkiDistaalisen munuaistiehyen jatke, jossa tapahtuu virtsan koostumuksen säätelyä. Kokoojaputken kautta suodattunut virtsa siirtyy munuaisaltaaseen ja sieltä virtsanjohtimen kautta virtsarakkoon.
KollenkyymiKasvien tukisolukko, jonka solujen seinämissä esiintyy paksunnoksia. Kollenkyymiä on erityisesti varsien kuoriosissa ja lehdissä.
Komplementaarisuusnukleiinihappojen emäkset voivat muodostaa keskenään vetysiltoja siten, että sytosiini ja guaniini muodostavat toisiinsa sitoutuvan parin, ja adeniini ja tymidiini (urasiili RNA:ssa) muodostavat toisen parin
KomplementtijärjestelmäSelkärankaisten veriplasman yleisen immunologisen puolustusjärjestelmän osa, joka koostuu toinen toistaan aktivoivista proteiineista. Komplementtijärjestelmä tuhoaa elimistöön tunkeutuneita mikro-organismeja joko suoraan (aiheuttamalla reikiä solukalvoon) tai epäsuoraan (mm. tehostamalla fagosytoosia).
KondrosyyttiValmiissa rustossa esiintyviä rustosoluja, jotka tuottavat ja ylläpitävät rustokudosta.
KonformaatioMakromolekyylien (esim. DNA:n ja proteiinien) kolmiulotteinen rakenne.
KonjugaatioYleisesti ottaen yhteenliittyminen, jolla tarkoitetaan biologiassa useita eri ilmiöitä. Bakteerien konjugaatiolla tarkoitetaan geneettisen materiaalin siirtymistä yksisuuntaisesti luovuttajasolulta vastaanottajasolulle sytoplasmasillan välityksellä.
KorvatorviVälikorvasta nenänieluun johtava putki, jonka kautta välikorvan ilmanpaine tasoittuu.
Kovakalvo1. Selkärankaisten aivoja ja selkäydintä peittävä uloin ja paksuin sidekudoskalvo. 2. Silmämunan etuosaa lukuun ottamatta silmämunaa peittävä uloin kalvo (sclera).
Kovalenttinen sidosVahvin kemiallinen sidostyyppi. Molekyylissä atomien välille syntyvä sidos, jossa molemmat atomit jakavat yhden yhteisen elektroniparin (yksinkertainen sidos), kaksi (kaksoissidos) tai kolme elektroniparia (kolmoissidos). Kovalenttisen sidoksen muodostuminen perustuu periaatteeseen, jonka mukaan atomi on vakain, kun sen uloin elektronikuori on täynnä.
Krausen kappaleIhossa ja limakalvoissa esiintyvä hermopääte, joka on ilmeisesti kosketustunnon nopeasti adaptoituva reseptori.
KristaMitokondrion sisäkalvosta matriksiin eli ydinosaan työntyvä poimu, jolla oksidatiivinen fosforylaatio tapahtuu.
KromaffiinisoluSyn. medullaarisolu. Lisämunuaisen ydinkerroksen soluja, jotka erittävät adrenaliinia ja noradrenaliinia.
KromatiditKahdentuneen kromosomin valomikroskooppisesti erottuvat pitkittäiset alayksikkörakenteet, jotka tulevat näkyviin varhaisessa profaasissa. Sisarkromatideilla tarkoitetaan yhden ja saman kromosomin kahdentuessa muodostuvia kromatideja, jotka ovat kiinni toisissaan sentromeerin välityksellä.
KromatiiniTuman DNA ja siihen liittyneet proteiinit solusyklin interfaasivaiheessa.
KromatografiaKemiassa ja biokemiassa käytettävä menetelmä yhdisteiden eristämiseksi, puhdistamiseksi ja määrittämiseksi. Kromatografia perustuu aineiden erilaiseen kokoon, sähkövaraukseen sekä erilaisiin kemiallisiin ominaisuuksiin. Kromatografiamenetelmiä on useita erilaisia, joissa kaikissa erotukseen tarvitaan liikkumaton ja liikkuva faasi.
KromosomiPitkästä, kaksijuosteisesta DNA-molekyylistä ja proteiinista koostuva kappale, jossa geenit sijaitsevat. Kromosomien lukumäärä eri eliöissä vaihtelee. Kromosomit eivät esiinny interfaasisolussa erillisinä morfologisina yksikköinä, mutta solunjakautumisen aikana ne voidaan havaita valomikroskoopilla sauvamaisina tai rihmamaisina rakenteina.
KsyleemiJohtosolukkoihin kuuluva kasvin puusolukko, joka kuljettaa vettä.
Kuulosimpukka(Cochlea) Sisäkorvan kierteinen kuuloelin, joka muodostuu eteis- ja kuulokäytävästä sekä simpukkatiehyestä.
KuutioepiteeliNeliömäisistä epiteelisoluista muodostunut yhdenkertainen tai kerrostunut epiteeli.
KvaternaarirakenneMonialayksikköproteiinien kolmiulotteinen rakenne, jossa eri polypeptidiketjut eli proteiinialayksiköt (subunits) ovat liittyneet toisiinsa toimivaksi proteiiniksi.
KytkylevySyn. interkalaarilevy. Selkärankaisissa perättäisten sydänlihassolujen päiden välinen levymäinen liittymä, joka muodostuu kahden solun vastakkain asettuneista solukalvoista. Solukalvot liittyvät toisiinsa soluliitosten (aukkoliitokset, desmosomit) välityksellä. Aktiopotentiaali kulkee solusta toiseen kytkylevyn läpi sähköisesti ilman välittäjäainetta, jolloin koko sydänlihas muodostaa toiminnallisen synsytiumin.