en fi se
not available not available not available
www.solunetti.fi
solunetti  sanasto
histologia
kehitysbiologia
patologia
solubiologia

I

A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z Å Ä Ö kaikki


I-juovaPolarisaatiomikroskopilla erottuva myofibrillin sarkomeerin isotrooppinen vyöhyke.
IhonalaiskudosSyn. ihonalaiskerros, subkutis. Löyhästä sidekudoksesta ja rasvakudoksesta muodostuva verinahan alla oleva ihon alainen kudos, jonka paksuus vaihtelee elimistön eri osissa ja myös yksilöllisesti.
ImmunofluoresenssiValomikroskooppitekniikka, jossa halutut antigeenit paikannetaan tutkittavista soluista tai kudoksista käyttäen vasta-aineita, joihin on liitetty fluoresoiva merkkiaine. Tällöin antigeeni-vasta-ainereaktio saadaan näkyväksi fluoresenssimikroskoopissa.
ImmunosytokemiaJoukko immunologiaan perustuvia erikoistekniikoita, joiden avulla paikannetaan haluttuja aineita tutkittavista solunäytteistä valo- tai elektronimikroskooppisesti.
ImunesteSyn. Lymfa. Imusuonissa virtaava neste, joka koostuu soluvälinesteestä, veren valkuaisaineista ja imusoluista.
ImusoluSyn. lymfosyytti. Yksitumainen veressä ja imukudoksessa esiintyvä valkosolu, joka ei fagosytoi. Imusolut jaetaan kypsymispaikan mukaan joko T-imusoluiksi tai B-imusoluiksi, joista T-imusolut vastaavat soluvälitteisestä immuunivasteesta ja B-imusolut humoraalisesta immuunivasteesta. Näiden lisäksi esiintyy vielä ns. luonnollisia tappajasoluja (NK-solut), jotka tappavat tiettyjä virusten infektoimia soluja tai kasvainsoluja sytotoksisesti.
In situ –hybridisaatioDNA:n tai RNA:n osoittaminen soluista tai kudoksista käyttäen yksijuosteista DNA- tai RNA-koetinta, joka pariutuu spesifiseen kohdenukleiinihappoon. Reaktio voidaan paikantaa värireaktion tai autoradiografian avulla.
In vitroElimistön ulkopuolella, lasissa, pullossa tai koeputkessa tapahtuva. Esimerkkinä in vitro -tutkimuksesta on solujen, solukkojen tai kudosten kasvattaminen maljoilla, pulloissa tai koeputkissa.
In vivoElävässä eliössä / elimistössä tapahtuva. Esimerkiksi elävällä eliöllä tehdyt tutkimukset ovat in vivo –tutkimuksia.
Integraalinen kalvoproteiiniSolun kalvorakenteessa oleva tiukasti kiinnittynyt proteiini, joka on vaikeasti irrotettavissa kalvosta. Integraalinen kalvoproteiini voi läpäistä kalvon (transmembraaninen proteiini), jolloin se ulottuu kalvon kummallekin puolelle. Hormonireseptorit, ionikanavat ja muut kuljetusproteiinit ovat solukalvon tärkeimpiä integraalisia proteiineja.
IntegriinitSoluadheesioreseptorit. Solupinnan heterodimeerisiä (α- ja β-alayksiköistä koostuvia) proteiineja, joihin soluväliaineen proteiinit voivat spesifisesti tarttua, ja joiden välityksellä solut voivat sitoutua myös toisten solujen pinnalla oleviin proteiineihin.
InterfaasiSolun jakaantumiskierrossa kahden peräkkäisen solujakaantumisen välinen vaihe, jonka aikana solu kasvaa, tuottaa aktiivisesti proteiineja, kahdentaa genominsa ja valmistautuu uuteen jakautumiseen. Interfaasi voidaan edelleen jakaa G1, S ja G2 -vaiheisiin.
Intronieukaryooteilla geeneissä alueet, jotka eivät koodaa mRNA:ssa valkuaisaineita, vaan silmukoituvat RNA:n valmistuksen jälkeen pois
InversioKromosomimutaatio, jossa tietty kromosomin osa on kääntynyt 180°.