I

A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z Å Ä Ö kaikki

I-juova	Polarisaatiomikroskopilla erottuva myofibrillin sarkomeerin isotrooppinen vyöhyke.
Ihonalaiskudos	Syn. ihonalaiskerros, subkutis. Löyhästä sidekudoksesta ja rasvakudoksesta muodostuva verinahan alla oleva ihon alainen kudos, jonka paksuus vaihtelee elimistön eri osissa ja myös yksilöllisesti.
Immunofluoresenssi	Valomikroskooppitekniikka, jossa halutut antigeenit paikannetaan tutkittavista soluista tai kudoksista käyttäen vasta-aineita, joihin on liitetty fluoresoiva merkkiaine. Tällöin antigeeni-vasta-ainereaktio saadaan näkyväksi fluoresenssimikroskoopissa.
Immunosytokemia	Joukko immunologiaan perustuvia erikoistekniikoita, joiden avulla paikannetaan haluttuja aineita tutkittavista solunäytteistä valo- tai elektronimikroskooppisesti.
Imuneste	Syn. Lymfa. Imusuonissa virtaava neste, joka koostuu soluvälinesteestä, veren valkuaisaineista ja imusoluista.
Imusolu	Syn. lymfosyytti. Yksitumainen veressä ja imukudoksessa esiintyvä valkosolu, joka ei fagosytoi. Imusolut jaetaan kypsymispaikan mukaan joko T-imusoluiksi tai B-imusoluiksi, joista T-imusolut vastaavat soluvälitteisestä immuunivasteesta ja B-imusolut humoraalisesta immuunivasteesta. Näiden lisäksi esiintyy vielä ns. luonnollisia tappajasoluja (NK-solut), jotka tappavat tiettyjä virusten infektoimia soluja tai kasvainsoluja sytotoksisesti.
In situ -hybridisaatio	DNA:n tai RNA:n osoittaminen soluista tai kudoksista käyttäen yksijuosteista DNA- tai RNA-koetinta, joka pariutuu spesifiseen kohdenukleiinihappoon. Reaktio voidaan paikantaa värireaktion tai autoradiografian avulla.
In vitro	Elimistön ulkopuolella, lasissa, pullossa tai koeputkessa tapahtuva. Esimerkkinä in vitro -tutkimuksesta on solujen, solukkojen tai kudosten kasvattaminen maljoilla, pulloissa tai koeputkissa.
In vivo	Elävässä eliössä / elimistössä tapahtuva. Esimerkiksi elävällä eliöllä tehdyt tutkimukset ovat in vivo -tutkimuksia.
Integraalinen kalvoproteiini	Solun kalvorakenteessa oleva tiukasti kiinnittynyt proteiini, joka on vaikeasti irrotettavissa kalvosta. Integraalinen kalvoproteiini voi läpäistä kalvon (transmembraaninen proteiini), jolloin se ulottuu kalvon kummallekin puolelle. Hormonireseptorit, ionikanavat ja muut kuljetusproteiinit ovat solukalvon tärkeimpiä integraalisia proteiineja.
Integriinit	Soluadheesioreseptorit. Solupinnan heterodimeerisiä (α- ja β-alayksiköistä koostuvia) proteiineja, joihin soluväliaineen proteiinit voivat spesifisesti tarttua, ja joiden välityksellä solut voivat sitoutua myös toisten solujen pinnalla oleviin proteiineihin.
Interfaasi	Solun jakaantumiskierrossa kahden peräkkäisen solujakaantumisen välinen vaihe, jonka aikana solu kasvaa, tuottaa aktiivisesti proteiineja, kahdentaa genominsa ja valmistautuu uuteen jakautumiseen. Interfaasi voidaan edelleen jakaa G1, S ja G2 -vaiheisiin.
Introni	Eukaryooteilla geeneissä alueet, jotka eivät koodaa mRNA:ssa valkuaisaineita, vaan silmukoituvat RNA:n valmistuksen jälkeen pois
Inversio	Kromosomimutaatio, jossa tietty kromosomin osa on kääntynyt 180°.