CDK:t
Sykliinien lisäksi solusykliä säädellään useiden sykliinistä riippuvaisten kinaasien eli CDK-proteiinien (cyclin-dependent kinases) avulla. CDK:iden määrä on lähes vakio kautta solusyklin mutta ne toimivat vain tiettyjen sykliinien läsnäollessa. CDK:t fosforyloivat kohdeproteiineja seriinien ja treoniinien kohdalta. Sykliini-CDK-kompleksien aktiivisuus vaihtelee eri solusyklin vaiheissa. Niiden aktiivisuuteen vaikuttavat sykliinien spesifinen synteesi ja hajottaminen, CDK:den fosforyloituminen ja defosforyloituminen sekä spesifiset inhibitioproteiinit, jotka voivat sitoutua sykliini-CDK-komplekseihin estäen niiden toiminnan.
Mitoottisen sykliinin ja Cdc2-geenin koodaaman CDK:n muodostama MPF-kompleksi toimii solunjakautumista edistävä tekijänä kaikilla eukaryooteilla, niin hiivalla kuin nisäkkäilläkin. MPF mm. aiheuttaa suoraan tumakotelon hajoamisen fosforyloimalla sitä tukevat lamiinit.
