taso 2
Perifeeriset ankkuroidut
Osa perifeerisistä kalvoproteiineista voi sitoutua kovalenttisilla sidoksilla suoraan solukalvon lipideihin.
Sitoutuminen voi tällöin tapahtua palmitiini- tai myristiinihappoon (rasvahappoja), farnesyyliin tai geranyyliin (isoprenoideja, välituotteita kolesterolin valmistuksessa), tai fosfatidyyli-inositoliin.
Solujen viestintään osallistuvat GTPaasit (G-proteiinit) sitoutuvat farnesyylin ja geranyylin välityksellä (mm. kasvutekijäreseptoreiden ras-proteiini). Myristiinihapon välityksellä sitoutuu useita solun viestintään osallistuvia tyrosiinikinaaseja.
Solukalvon ulkopuolella sijaitsevat fosfatidyyli-inositolin inositoliin sitoutuneet proteiinit voidaan irroittaa fosfolipaasi C:n avulla, jolloin proteiini irtoaa kalvolta.
