 |
Kasvisolun rakenne |
Kloroplasti
Fotosynteesi eli yhteyttäminen tapahtuu kasvisolujen fotosynteesiin erikoistuneissa soluorganelleissa, kloroplasteissa eli viherhiukkasissa. Kloroplastien uskotaan kehittyneen happea tuottavista fotosynteettisistä bakteereista, jotka elivät endosymbioosissa eukaryoottisolujen sisällä. Evoluution aikana endosymbioottiset syanobakteerit muuntuivat erillisiksi sytoplasmisiksi organelleiksi, kloroplasteiksi. Evoluution seurauksena suurin osa endosymbioottisen syanobakteerin geeneistä hävisi kokonaan tai ne siirtyivät kasvisolun tumaan. Niinpä kloroplasteissa esiintyvät polypeptidit ovat osaksi tuman, osaksi kloroplastin genomin koodaamia. Kloroplastien evoluutio on siis hyvin samankaltainen mitokondrioiden evolutiivisen historian kanssa, jonka mukaan myös mitokondriot ovat kehittyneet endosymbioottisista bakteereista.
Kloroplasteja on kaikissa kasvin vihreissä osissa, mutta useimpien kasvien pääasiallinen yhteyttämispaikka ovat lehdet, joiden mesofyllisoluissa kloroplastit sijaitsevat. Kloroplastit ovat noin 2-4 μm leveitä ja 5-10 μm pitkiä kaksinkertaisen lipikaksoiskalvon ympäröimiä linssin muotoisia suurikokoisia soluelimiä, joita esiintyy yhdessä kasvisolussa noin 20-40 kappaletta. Kloroplastien ulkokalvossa esiintyy mitokondrioiden ulkokalvon tavoin useita erilaisia poriineja, integraalisia proteiineja, jotka muodostavat kalvoon suurikokoisia huokosia. Näiden huokosten kautta kulkevat erilaiset liuenneet aineet ainakin osittain selektiivisesti. Vastaavasti kloroplastin sisäkalvo on lähes läpäisemätön, jonka läpi aineet siirtyvät ainoastaan transportteriproteiinien kautta.
