 |
Vasta-aineet |
Immunosytokemia
Immunosytokemialla tarkoitetaan immunologiaan perustuvia erikoistekniikoita, joiden avulla paikannetaan haluttuja aineita tutkittavista näytteistä valo- tai elektronimikroskooppisesti. Immunologisten tekniikoiden perustana on vasta-aineiden käyttö molekyylien paikantamisessa. Paikantaminen perustuu vasta-aineen ja sen tunnistaman antigeenin väliseen vuorovaikutukseen, jossa vasta-aine sitoutuu antigeeniin spesifisesti. Jotta antigeeninsa tunnistanut vasta-aine voidaan visualisoida, siihen liitetään sopiva merkkiaine. Fluoresenssimikroskooppista tarkastelua varten merkkiaineina käytetään fluoresoivia molekyylejä, elektronimikroskopiassa kolloidaalista kultaa tai ferritiiniä. Vasta-aineisiin voidaan liittää myös entsyymejä, jolloin antigeeni-vasta-ainekompleksin visualisointi tapahtuu entsymaattisen reaktion kautta.
Vasta-ainevärjäykset voidaan tehdä joko ns. suoralla menetelmällä tai epäsuoralla menetelmällä. Suorassa menetelmässä käytettävä vasta-aine on leimattu, joten kohdeantigeeni saadaan näkyväksi yhdellä vasta-ainekäsittelyllä. Tämä menetelmä on nopea ja helppo suorittaa. Epäsuorassa menetelmässä käytetään kahta vasta-ainetta, joista ensimmäinen (primaarivasta-aine) ei sisällä merkkiainetta, vaan sille kehitetään oma vasta-aine (sekundaarivasta-aine), johon merkkiaine liitetään. Jos primaarivasta-aine on tuotettu kaniinissa, sekundaarivasta-aine voidaan tuottaa esimerkiksi vuohessa. Tällä menetelmällä saavutetaan parempi reaktioherkkyys ja myös intensiivisempi värjäystulos, koska jokainen primaarivasta-ainemolekyyli on usean leimatun sekundaarivasta-aineen ympäröimä.
Vasta-ainevärjäys. a) suorassa (primaarisessa) menetelmässä leimattu vasta-aine sitoutuu spesifisesti tutkittavaan epitooppiin.
b) epäsuorassa (sekundaarisessa) menetelmässä tutkittavan epitoopin tunnistus tapahtuu primaarisella vasta-aineella, jonka jälkeen primaarisen vasta-aineen sitoutuminen osoitetaan leimatulla toisio-vasta-aineella (sekundaarinen vasta-aine).
