 |
Apoptoosille tyypilliset morfologia muutokset |
 |
Syöpägeenit |
APOPTOOSI (ohjelmoitu solukuolema)
Kuolema kuuluu luonnollisena osana useimpien solujen elinkaareen. Vanhat solut kuolevat uusien tieltä apoptoottisesti. Apoptoosi on evolutiivisesti erittäin konservoitunut ominaisuus, sen perusmekanismi on samanlainen niin sukkulamadolla, banaanikärpäsellä kuin ihmiselläkin. Apoptoosi eli ohjelmoitu solukuolema on solun sisäisesti, geneettisesti, kontrolloitu tapahtumaketju, jossa solu ja tuma hajoavat pieniksi solukalvon ympäröimiksi rakenteiksi. Koska solukalvo säilyy ehjänä koko tapahtumaketjun ajan (solun sisältöä ei vapaudu solulimaan), apoptoosi ei aiheuta tulehdusta. Apoptoosi on energiaa vaativa prosessi.
Apoptoosiin johtavia reittejä on kaksi. Käsky voi tulla solun ulkopuolelta toisilta soluilta tai solu voi itse käynnistää prosessiin esim. DNA-vaurion seurauksena. Ulkopuolelta tulevat viestit välitetään soluun spesifisten kuolonreseptorien välityksellä. Sisäinen aktivaatio puolestaan käynnistyy mitokondrioissa. Molemmissa tapauksissa aktivaatio johtaa apoptoosille ominaisten entsyymien (kaspaasien) aktivoitumiseen. Apoptoosia indusoivien käskyjen lisäksi solu saa jatkuvasti myös solukuolemaa ehkäiseviä viestejä (esim. kasvutekijät) ja signaalien yhteissumma lopulta ratkaisee solun kohtalon.
Apoptoosikoneisto sisältää joukon entsyymejä (kaspaaseja), jotka lopulta hajottavat solun sisältäpäin. Apoptoosissa solu kutistuu, menettää kontaktinsa toisiin soluihin, solu kalvo kuplii ja DNA pilkotaan apoptoosille tyypillisiin n. 200 emäsparin pituisiin pätkiin. Lopulta solun jäännökset jäävät kalvon ympäröimiin rakennelmiin, jotka viereiset solut tai makrofagit fagosytoivat.
Apoptoosilla on tärkeä rooli mm. kudosten homeostaasissa, yksilönkehityksessä ja immuunijärjestelmän puolustussolujen kehityksessä. Apoptoositasapainon järkkyminen on yhdistetty useisiin sairauksiin kuten syöpään ja Alzheimerin tautiin.
