Ribotsyymit
RNA-molekyylejä, joilla esiintyy katalyyttistä aktiivisuutta (esim. joidenkin ribonukleiinihappojen itsepujoutuvat intronit ja jotkin virusperäiset RNA:t), kutsutaan RNA-entsyymeiksi eli ribotsyymeiksi. Vuonna 1981 Thomas Cech tutkimusryhmineen osoitti, että yksisoluisen Tetrahymena thermophilus alkueläimen ribosomaalisen RNA:n esimuodot kykenivät katalysoimaan omaa pilkkoutumistaan kypsiksi rRNA-molekyyleiksi.
Vuonna 1983 Sidney Altman teki samankaltaisen huomion tutkiessaan bakteereissa esiintyvän siirtäjä-RNA:n esimuotojen prosessointiin osallistuvaa ribonukleaasi P:tä. Ribonukleaasi P on poikkeuksellinen entsyymi rakentuen proteiinista ja RNA:sta, ja sen katalyyttisen aktiivisuuden voitiin osoittaa sijaitsevan RNA-alayksikkössä. Erotuksena itsepilkkoutuvasta rRNA:sta ribonukleaasi P:n katalyyttinen aktiivisuus kohdentui ulkopuoliseen substraattiin.
Ribotsyymien uskotaan olevan jäänne ns. RNA-maailmasta, jossa ne ovat voineet toimia sekä biologisen informaation varastoijina että entsyymeinä. Ribotsyymien katalyyttisten keskusten on osoitettu rakentuvan pelkästään RNA:sta, eivätkä ne tarvitse proteiiniosaa katalyysiä varten. Yleisin soluissa esiintyvä ribotsyymi lienee ribosomi, sillä mm. korkeissa lämpötiloissa elävän Thermus aquaticus -bakteerin ribosomeilla tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet ribosomien katalyyttisen keskuksen muodostuvan lähes yksinomaan 23S rRNA:sta.
