not available fi se
not available 2 not available
www.solunetti.fi
Etusivu / Koostumus / Nukleiinihapot
taso 2

Nukleiinihappojen rakenne

Nukleiinihappojen perusrakenne on puriini- tai pyrimidiiniemäksestä, riboosista (RNA) tai deoksiriboosista (DNA) ja fosfaattiryhmästä koostuva nukleotidi. DNA:ssa esiintyvät emäkset ovat nimeltään sytosiini, tymiini, adeniini ja guaniini. RNA:ssa tymiini korvautuu urasiililla. Sytosiini, tymiini ja urasiili ovat pyrimidiinejä, ja guaniini ja adeniini puriineja. Nukleotidit liittyvät nukleiinihapoissa fosfaatti-ryhmien kautta toisiinsa muodostaen DNA:ssa erittäin pitkiä polymeerejä. Puriinit ja pyrimidiinit voivat muodostaa välilleen vetysidoksia siten, että tymiinin ja adeniinin (tai urasiilin) välille muodostuu kaksi vetysidosta, sekä sytosiinin ja guaniinin välille kolme sidosta. Näistä jälkimmäinen onkin kemiallisesti vahvempi sidos. Oikealla oleva kuva osoittaa, miten DNA:n kaksoiskierre järjestäytyy - emäkset on merkitty punaisella ja sokeri-fosfaattirunko sinisellä.

Vasemmalla oleva kuva havainnollistaa nukleotideihin liittyvää nimikkeistöä. Emäkset, joihin on sitoutunut sokeri-osa (riboosi tai deoksiriboosi), ovat niin sanottuja nukleosideja. Kun nukleosidiin on liittynyt fosfaatti-ryhmä, käytetään molekyylistä nimitystä nukleotidi. Kuvassa olevan molekyylin nimi adenosiini-monofosfaatti. Nukleotideistä käytetään usein myös seuraavia lyhenteitä: AMP, CMP, UMP, GMP ja CMP.

RNA on paljon herkempi hajoamaan kuin DNA esimerkiksi emäskäsittelyllä. Ympäristössämme on myös lähes joka paikassa ns. ribonukleaaseja, jotka pilkkovat RNA:ta entsymaattisesti.