fi se
not available 2 not available
www.solunetti.fi
taso 2

Hajottavat entsyymit

Lysosomi sisältää noin 60 hapanta hydrolaasia eli hajottavaa entsyymiä, joiden pH-optimi on suunnilleen 5. Lysosomin entsyymit, jotka vapaina olisivat solulle tuhoisia, ovat normaalisti hyvin eristettynä. Lysosomin kalvolla on runsaasti LAMP-proteiineja, jotka suojelevat kalvoa hajottavilta entsyymeiltä. Lysosomien kalvolla on myös proteiineja, jotka vapauttavat sytoplasmaan proteolyysissä syntyneet aminohapot.

Happamat hydrolaasit hajottavat peptidi-, glykosidi- ja esterisidoksia ja pystyvät hajottamaan lähes kaikkia solun osia (proteiineja, lipidejä, nukleiinihappoja ja hiilihydraatteja). Näitä entsyymejä ovat proteinaasit, nukleaasit, glykosidaasit, lipaasit, fosfolipaasit ja sulfataasit.

Hajottavia entsyymejä, kuten hapan fosfataasi, aryylisulfataasi ja b-glukuronidaasi, on tyypillisesti käytetty lysosomien osoittamiseen. Tämä menetelmä tosin osoittaa samalla myös myöhäiset endosomit ja hybridiorganellit. Myöhäiset endosomit pitääkin vielä erottaa lysosomeista niiden mannoosi-6-fosfaattireseptorien perusteella.

Lysosomien entsyymit tuotetaan rER:ssa, josta ne siirtyvät sER:n onteloihin ja edelleen Golgin laitteeseen. Golgin laitteen cis-sivulla niihin liitetään mannoosi-6-fosfaatti-sokeri. Golgin laitteen trans-sivulla on mannoosi-6-fosfaatin tunnistava reseptori, joka sitoo lysosomaalisen entsyymin. Molemmat kuljetetaan klatriinipeitteisessä rakkulassa myöhäiselle endosomille, jossa entsyymi irtoaa happaman pH:n vuoksi irti reseptoristaan. Reseptori palaa kuljetusrakkulassa Golgin laitteelle. Myöhäiseltä endosomilta entsyymit siirtyvät lysosomille hybridiorganellin muodostumisen yhteydessä.

 
 
Saavutettavuusseloste