not available fi se
1 2 3
www.solunetti.fi
Etusivu / Kalvokierto / Autofagosytoosi
taso 3

Autofagosytoosi

Autofagosytoosi ylläpitää monisoluisten organismien kasvusäätelyä ja homeostaasia aktivoitumalla useiden solun sisäisten ja ulkoisten stimulusten seurauksena. Stimulantteina toimivat mm. metabolinen stressi (ravintotilanteen heikkeneminen, kasvutekijöiden tai hapen puute), tietyt hormonaaliset tai lääkehoidolliset tilanteet (esim. kemoterapia), bakteeri-infektiot, soluun keräytyneet väärin laskostuneet proteiinit tai proteiinikeräytymät sekä vaurioituneet soluorganellit. Autofagosytoosin säätelyyn osallistuvat monet signaalinvälitysreitit.

 

Autofagosytoosin merkitys solun normaaleissa fysiologisissa toiminnoissa on suuri. Sitä tarvitaan kehityksen ja erilaistumisen aikana. Autofagosytoosi edesauttaa solun selviämistä huonossa ravitsemustilanteessa vapauttamalla hajottamisen tuloksena syntyneitä rasvahappoja, nukleiinihappoja ja  aminohappoja uudestaan energian tuotantoon ja synteesireaktioihin. Autofagosytoosin avulla solu myös poistaa sen toimintaa haittaavia molekyylejä ja vahingoittuneita organelleja solusta, millä uskotaan olevan merkitystä mm. vanhenemisprosessissa. Yleisesti autofagosytoosin katsotaan edistävän solun selviämistä stressitilanteista, mutta tietyissä tilanteissa se myös edesauttaa solukuolemaa.

 

Autofagosytoosin häiriöt liittyvät useisiin patofysiologisiin tiloihin, kuten tiettyihin lihassairauksiin, hermosto- ja maksasairauksiin sekä syöpiin. Tutkimuksella pyritään selvittämään, olisiko terapeuttisten hoitojen kohdentaminen autofagosytoosireittiin mahdollista em. sairauksien kohdalla.