not available fi se
not available 2 not available
www.solunetti.fi
Etusivu / Historia / 1900-1950
taso 2

Solubiologian historiaa, 1900-1950

Kanadalainen Frederick Grant Banting löysi insuliinin haimasta vuonna 1921 ja kehitti siitä hoitomuodon sokeritautiin muutaman seuraavan vuoden aikana. Mielenkiinnon lääketiedettä ja erityisesti sokeritautia kohtaan aiheutti hänen lapsuudenaikaisen ystävänsä kuolema sokeritautiin. Saatuaan professuurin vasta perustetussa Western University of Ontariossa hän puuttuvien laboratoriotilojen takia pyysi Toronton yliopiston fysiologian professorilta John James Richard Macleodilta lupaa työskennellä tämän tiloissa. Lupa tuli, samoin lääketieteen opiskelijan Charles H. Best apulaiseksi ja kymmenen koiraa koe-eläimiksi. He osoittivat haimauutteen tehon sokeritaudin hoidossa. Tämän jälkeen Macleod panosti laboratorionsa työpanoksen insuliinin tutkimiseen. Biokemisti James Bertram Collip oli tärkeä henkilö, kun kehitettiin menetelmää insuliinin massatuotantoon. Nobel palkintolautakunta myönsi jo vuonna 1923 fysiologian ja lääketieteen palkinnon Bantingille ja Macleodille. Bestin palkitsematta jättämistä ihmeteltiin yleisesti, ja Banting otti palkinnon vastaan vasta harkittuaan sitä perusteellisesti jakaen palkintorahan Bestin kanssa. Macleodin mielestä myös Collip olisi ollut palkinnon arvoinen, ja hän jakoikin rahan Collipin kanssa.

Skotlantilainen Alexander Fleming tuli maailmankuuluksi keksiessään penisilliinin mikrobeja tuhoavan ominaisuuden. Aloittaessaan opintonsa hän asui yhtä lähellä kolmea lääketieteellistä koulua, joista hän valitsi St. Maryn, koska hän oli pelannut vesipooloa sen opiskelijoita vastaan. Niin hän päätyi erikoistumaan kirurgiksi, mutta se olisi merkinnyt siirtymistä muualle. Tällöin St. Maryn kiväärikerhon kapteeni, joka halusi pitää Flemingin, erinomaisen ampujan kerhossa, ehdotti, että Fleming tulisi töihin St Maryn rokotuskeskukseen. Fleming otti tarjouksen vastaan jääden St. Maryyn loppuiäkseen. Vuonna 1928 hän löysi eräistä bakteeriviljelmistään homepesäkkeen, jonka ympäriltä bakteerit olivat kuolleet. Hän julkaisi havaintonsa 1929, mutta se ei aikanaan herättänyt suurta huomiota. Toisen maailmansodan aikaan penisilliini havaittiin hyvin tehokkaaksi suojaksi bakteeri-infektioita vastaan. Löydöstään Fleming sai Nobelin palkinnon vuonna 1945 Howard Walter Floreyn ja Ernst Boris Chainin kanssa.

Hans Adolf Krebs tutki muun muassa maksan urea-tuotantoa, virtsahapon ja puriini-emästen synteesiä sekä mitokondrioissa tapahtuvaa soluhengitystä. Mitokondrioiden sitruunahappokierto tunnetaankin yleisesti Krebsin syklinä. Näistä havainnoistaan Krebs sai lääketieteen Nobelin palkinnon vuonna 1953.

Elektronimikroskoopin rakentaminen oli suuri edistysaskel solubiologiselle tutkimukselle. Ensimmäinen laite rakennettiin Saksassa vuonna 1931 Ernst Ruskan ja Max Knollin toimesta, ja myöhemmin Ruska jatkoi mikroskooppien kehittelyä. Siemens toimitti ensimmäisen kaupallisen elektronimikroskoopin vuonna 1939. Vuonna 1986 Ernst Ruska sai fysiikan Nobelin palkinnon.