taso 2
Perifeeriset
Perifeeriset solukalvoproteiinit kiinnittyvät vain solukalvon sisä- tai ulkopintaan (n. 30% kaikista proteiineista). Useimmiten ne ovat sitoutuneet solukalvoon ei-kovalenttisella sidoksella, esimerkkinä punasolun spektriini.
Tämän vuoksi ne voidaan irrottaa vahvoilla suolaliuoksilla tai muuttamalla pH:ta, kuitenkaan hajoittamatta solukalvoa.
Perifeeriset proteiinit voivat kiinnittyä kalvon pinnalla sijaitsevaan transmembraaniproteiiniin sähköisten varauksien avulla. Valkuaisaineiden väliset vuorovaikutukset sitovat tällöin kyseiset proteiinit toisiinsa. Kiinnittyminen voi myös tapahtua fosfolipidien polaarisiin päihin.
Osa perifeerisistä kalvoproteiineista kuitenkin ankkuroituu lipidikalvoon kovalenttisellä sidoksella.
