Jäädytyslohkaisu
Jäädytyslohkaisutekniikka (engl. freeze-fracture technique) on elektronimikroskopian sovellus, jota käytetään solubiologiassa etenkin solun kalvorakenteiden tutkimiseen ilman kemiallista fiksaatiota.
Tutkittavat solut, solukot tai kudospalat jäädytetään nestemäisellä typellä jäädytyssuoja-aineen läsnä ollessa, minkä jälkeen näyte lohkaistaan mikrotomin terällä. Lohkaisulinja kulkee useimmiten lipidikaksoiskalvojen hydrofobista keskiosaa pitkin paljastaen kaksi lohkeamapintaa: sisemmän P- (engl. protoplasmic face) ja ulomman E-pinnan (engl. exoplasmic face). Lohkaistun näytteen pintaan kerrostetaan tämän jälkeen 45º kulmassa ohuelti raskasmetallia, kuten platinaa. Koska metallikerroksen paksuus vaihtelee näytteen eri osissa, syntyy ns. varjostus (engl. shadowing), joka antaa kolmiulotteisen vaikutelman pintarakenteesta. Metallikerros vahvistetaan vielä ohuella hiilikerroksella. Alkuperäinen orgaaninen näyte liuotetaan pois hapolla, ja jäljelle jäänyt metallinen jäljennös on valmis tarkasteltavaksi elektronimikroskoopissa.
