Solubiologian historiaa
Ihmisen biologiaa on tutkittu kautta aikojen tavalla tai toisella, mutta systemaattisen nykyaikaisen anatomian perustaja oli Andreas Vesalius (kuvassa), joka Padovassa järjesti julkisia dissektioita. Vuonna 1543 hän julkaisi teoksensa ihmiskehon rakenteesta "De Humani Corporis Fabrica".
Solu terminä kuvattiin ensimmäisen kerran vuonna 1665, kun Robert Hooke esitti havaintojaan korkkipuun rakenteesta. Näin ollen varsinaisen solubiologisen tietämyksemme karttuminen on tapahtunut kohtalaisen lyhyessä ajassa noin 350 vuoden aikana.
Mikroskooppien kehittyminen paransi käsitystä solujen olemassaolosta (kuvassa Robert Hooken esittämä korkkipuun rakenne vuodelta 1665), mutta kaiken kaikkiaan solubiologian kehitys oli melko hidasta alkuvaiheissaan. Tietämys solun toiminnasta ja rakenteesta alkoi kertyä laajemmin 1800-luvulla, jolloin opittiin tuntemaan solujen biokemiallisia reaktioita, tunnistettiin solunsisäisiä rakenteita ja luotiin soluteorioita.
1900-luvulla kehitys olikin sitten melko huimaa, ja etenkin DNA:n rakenteen ja toiminnan tuntemukseen perustuva molekyylibiologia on vyöryttänyt uutta tietoa solujen toiminnasta kiihtyvällä vauhdilla. Molekyylibiologia on myös antanut mahdollisuuden luoda uusia solubiologisen tutkimuksen työkaluja, joilla solujen ja valkuaisaineiden toimintaa voidaan seurata tosiaikaisesti muun muassa fluoresoivien fuusioproteiinien avulla.
Näille sivuille on kerätty viittauksia eräisiin keskeisiin solu- ja molekyylibiologisiin löydöksiin ja niiden esittäjiin 1600-luvulta nykypäiviin saakka.