Negatiivivärjäys
Suurten makromolekyylirakenteiden, kuten virusten, ribosomien tai muiden proteiinikompleksien tarkasteluun elektronimikroskoopissa soveltuu negatiivivärjäys. Negatiivivärjäyksessä vain tarkasteltavan kohteen tausta värjätään, ja näytettä tarkastellaan tätä taustaa vasten.
Jotta tarkasteltavan näytteen ja taustan välistä kontrastieroa voitaisiin lisätä, näyte käsitellään raskasmetallisuoloista (mm. uranyyliasetaattista ja fosfovolframihaposta) valmistetuilla liuoksilla, jotka ympäröivät näytteen korostaen tarkasteltavan partikkelin muotoa. Väri tunkeutuu myös tarkasteltavan kohteen (esimerkiksi viruksen) pinnassa oleviin syvennyksiin lisäten yksityiskohtien kontrastia. Koska elektronimikroskoopissa syntyvä kuva muodostuu näytteen läpäisseistä elektroneista, tuloksena on negatiivisesti värjäytynyt eli vaaleana erottuva näyte tummaa taustaa vasten.
Negatiivivärjäys on nopea suorittaa. Tutkittava näyte asetetaan ohuella hiilikerroksella vahvistetulle metalliselle hilalle ja käsitellään raskasmetallisuoloista valmistetulla liuoksella. Kun näyte kuivaa, se on valmis tarkasteltavaksi elektronimikroskoopissa.
