not available fi se
not available 2 not available
www.solunetti.fi
Etusivu / Historia / 1950-2001
taso 2

Solubiologian historiaa, 1950-2001

Linus Pauling tutki uransa alkupuolella kemiallisen sidoksen luonnetta ja luonnehti kovalenttisen sidoksen muodostumisäännöt. Myöhemmin hänen mielenkiintonsa kohdistui muun muassa valkuaisaineiden rakenteeseen. Hän osoitti, että hemoglobiinissa tapahtuu rakennemuutos sen sitoessa happea, ja myöhemmin keksi syyn sirppisoluanemiaan. Vuonna 1950 hän julkaisi artikkelin, joka ensimmäisenä pystyi tyydyttävästi kuvaamaan valkuaisaineiden rakenteen. Tämä löydös yhdessä aiempien tutkimustulosten kanssa johti kemian Nobelin palkintoon vuonna 1954. Pauling oli vankka rauhanpuolustaja ja otti voimakkaasti kantaa ydinaseita vastaan. Tämän toiminnan kautta hänelle myönnettiin rauhan Nobelin palkinto vuonna 1962. Hän on toistaiseksi ainoa henkilö, jolle on myönnetty Nobelin palkinto kahdelta eri alueelta.

Soluelinten tutkiminen valomikroskoopilla oli erittäin vaikeaa. Elektronimikroskopian ja soluelinten lajittelumenetelmien kehittyminen 1950- ja 1960-luvulla loi uuden antoisan työvälineen solun toiminnan tarkasteluun. George Palade tutkimusryhmineen oli keskeisessä osassa muun muassa ribosomien, eksosytoosin ja kalvorakkulakuljetuksen keksimisessä. Hän kehitti myös ohutleikkeiden valmistustekniikkaa elektronimikroskopiaa varten. George Paladelle myönnettiin lääketieteen Nobelin palkinto vuonna 1974 näistä tutkimuksista.

Suomalaisille sydän- ja verisuonitaudit muodostavat merkittävän kansanterveydellisen ongelman. Kolesterolin merkitys tautien kehittymiselle osoitettiin vakuuttavasti 1960-luvulla. Konrad E. Bloch (kuvassa oikealla) sai kolesterolisynteesiä koskevista tutkimuksistaan lääketieteen Nobelin palkinnon vuonna 1965. Michael S. Brown ja Joseph L. Goldstein puolestaan saivat Nobel palkinnon vuonna 1985 kolesterolin aineenvaihdunnan säätelyä koskevista tutkimuksistaan.

Solun tuottamilla valkuaisaineilla on lukuisia eri kohteita, joissa niitä tarvitaan. Tunnisteina niissä on usein joukko erilaisia lyhyitä aminohappojaksoja, joiden avulla tapahtuu solunsisäinen lajittelu. Blobel on eräs merkittävä tutkija, jonka tutkimusryhmän havainnot ovat huomattavasti lisäänneet solubiologista tietämystämme. Blobel sai tutkimusurastaan lääketieteen Nobelin palkinnon vuonna 1999.