Solubiologian historiaa, 1600-luku
Ensimmäisen valomikroskoopin tekijänä mainitaan usein Galileo Galilei tai Anthony Leeuwenhoek, mutta todennäköisimmin sen valmisti Zacharias Jansen (tai mahdollisesti hänen isänsä) vuoden 1595 paikkeilla (kuvassa).
1600-luvulla monet uskoivat, että maksa valmistaa ravinnosta verta, jota elimistö sitten käyttää energianlähteenä polttoaineen tapaan. Vuonna 1628 William Harvey kuitenkin julkaisi havaintonsa verenkierrosta "De Motu Cordis et Sanguinis"-teoksessaan, jossa hän kuvasi kohtalaisen tarkasti sekä sydämen oikeasta kammiosta lähtevän keuhkojen kautta kulkevan pienen verenkierron että vasemmasta kammiosta lähtevän ja aortan kautta kulkevan suuren verenkierron.
1600-luvun alkupuolelta tunnetaan vain muutamia kirjallisia julkaisuja mikroskoopilla tehdyistä havainnoista, vaikka esimerkiksi Galileo Galileilla oli mikroskooppi käytössään jo vuoden1607 aikoihin. Ensimmäinen todella merkittävä julkaistu havainto oli Marcello Malpighin teos, jossa hän vuonna 1660 todisti William Harveyn havainnot veren kiertämisestä elimistössä. Hän osoitti, että sammakon keuhkoissa voidaan nähdä kapillaariverisuonia, ja kuvasi veren punasolut. Malpighi onkin monissa lähteissä mainittu kehitysbiologian ja histologian isänä.
Termin "solu" esitti ensimmäisenä brittiläinen Robert Hooke vuonna 1665. Hän havaitsi, että mikroskoopilla tarkasteltuna korkkipuun rakenteessa paljastuu tyhjiä tiloja, "soluja". Mikroskopian lisäksi Robert Hooke oli esimiehensä Robert Boylen tavoin kiinnostunut fysiikasta ja kehitti mukaansa nimetyn, jousivoimaan liittyvän Hooken lain. Boylen apulaisena hän osallistui myös kaasujen tutkimiseen. Hänellä oli runsaasti Isaac Newtonin kanssa eriäviä mielipiteitä, jotka hän toi myös vahvasti esiin.
Antoni van Leeuwenhoek rakensi omia mikroskooppeja (n. 500 kappaletta) vuosien 1660-1690 aikana. Hän kuvasi myös eläviä soluja; bakteereja, alkueläimiä, ja siittiöitä ja punasoluja. Leeuwenhoekilla ei ollut mitään muodollista tieteellistä koulutusta, vaan hän oli lähinnä taitava rakentaja. 1673 alkaen hän kirjoitti havainnoistaan Lontoon Kuninkaalliselle seuralle (Royal Society of London), joka käänsi hänen esseensä englanniksi ja latinaksi julkaisten ne omassa lehdessään.
