Lipidit (Rasva-aineet)
Solujen rasva-aineista suuri osa perustuu rasvahappojen sitoutumiseen kahteen tai kolmeen glyserolin hydroksyyliryhmään. Tälläisiä lipidejä ovat muun muassa mono, di- ja triasyyliglyserolit sekä fosfolipidit.
Osassa rasva-aineita glyserolin yhteen hydroksyyli-ryhmään sitoutuu kemiallisia ryhmiä, jotka ovat vesihakuisia. Näitä ovat fosfolipidien fosfaattia sisältävä rakenne. Glykolipideissä lipidiin sitoutuu sokerirakenteita.
Steroidit ovat oma luokkansa soluissa esiintyviä rasva-aineita. Niissä on neljästä toisiinsa liittyvästä renkaasta koostuva runko, johon liittyy vaihtelevia sivuketjuja. Solukalvoissa tärkeä lipidi on kolesteroli, muut steroidit ovat lähinnä hormoneja.
Sfingolipidit ovat kemialliselta rakenteeltaan kohtalaisen monimutkaisia ja suuria molekyylejä.
Klorofylli eli lehtivihreä on myös rasva-aine. Se koostuu porfyriinirenkaasta, johon magnesium-ioni sitoutuu. Klorofylli osallistuu kasvien yhteyttämiseen. Karotenoidit kuuluvat myös samaan ryhmään.
Vahat ovat veteen liukenemattomia, korkeampien (pidempien) rasvahappojen glyseridejä. Niitä esiintyy muun muassa iholla, sekä turkin ja sulkien pinnalla.
Terpeenit ovat isopreeni-nimisen yhdisteen johdannaisia. Niitä esiintyy kasvien öljyissä ja usein niillä on tietty haju. Solujen viestinvälitysjärjestelmiin liittyy signalointimolekyylien farnesylointia tai isoprenylointi päämääränä esimerkiksi signalointientsyymien muokkaaminen rasvaliukoiseksi, jotta se voi siirtyä solun lipidikalvoihin. Rasvaliukoiset vitamiinit A, E ja K ovat myös terpeenejä.
Rasva-aineet muodostavat proteiineihin liittyneenä lipoproteiineja. Näistä esimerkkeinä ovat veren VLDL, LDL ja HDL rasva-aineet.
