Solun biomolekyylien rakenne
Elävien organismien sisältämät molekyylit ja alkuainekoostumus poikkeavat hyvin paljon elottomasta aineesta. Vety, hiili, happi ja typpi muodostavat yli 99% orgaanisten molekyylien rakenneosista. Tähän pohjautuen puhutaankin orgaanisesta ja epäorgaanisesta (elävästä ja elottomasta) kemiasta.
Biomolekyylit voidaan jakaa neljään pääryhmään, valkuaisaineisiin eli proteiineihin, rasva-aineisiin eli lipideihin, sokereihin sekä nukleiinihappoihin. Yhteistä niille on se, että ne rakentuvat perusrakenneyksiköistä, joiden sitoutuminen yhteen (polymerisaatio) kemiallisesti vahvoilla kovalenttisilla sidoksilla saa aikaan ns. makromolekyylien muodostumisen.
Valkuaisaineiden perusyksikköinä toimivat aminohapot, sokereilla monosakkaridit ja nukleiinihapoilla nukleotidit. Rasva-aineilla ei ole yhtä selkeästi esiintyvää perusrakennetta kuten edellä mainituilla molekyyliryhmillä, joskin esimerkiksi rasvahapot ovat useiden rasva-aineiden rakenneosina.
Rakenteiden monipuolisuutta ajatellen sokerit ovat ylivertaisia muihin biomolekyylien perusyksiköihin verrattuna. Neljän nukleotidin järjestäytyminen sattumanvaraisesti voi tuottaa 24 erilaista tetranukleotidia, kun taas neljä sokeria voi muodostaa 35560 erilaista rakennetta (joskin vain pieni joukko perusrakenteita on tavallisesti käytössä oligosakkaridien runkorakenteina).
