Yleispatologia
Kasvuhäiriöt
Kasvuhäiriöt
Atrofia (surkastuminen) tarkoittaa solukoon pienenemistä, mikä yleensä johtaa kudoksen pienemiseen. Esimerkiksi nälkäatrofia, inaktiviteettiatrofia ja vanhuudenatrofia.
Hypertrofia (liikakasvu) tarkoittaa solun koon ja samalla usein elimen koon suurenemista. Hypertrofia voi kehittyä hormonaalisen vaikutuksen tai lisääntyneen kuormituksenjohdosta.
Hypoplasia (vajaakasvu) tarkoittaa solumäärän jäämistä normaalia pienemmäksi, mikä johtaa yleensä koko elimen koon pienemiseen. Rakenteellisesti kudos muodostuu normaalin näköisistä ja kokoisista soluista.
Aplasia (vajaakehitys) -termiä käytetään kahdessa merkityksessä: synnynnäinen kudoksen puuttuminen ja hypoplasian äärimmäinen muoto. Esimerkiksi aplasia radii - radisluunpuuttuminen ja aplastinen anemia - luuydinsolukon totaalinen hypoplasia.
Hyperplasia (liikakasvu) tarkoittaa solumäärän lisääntymistä johtaen elimen normaalia suurempaan kokoon. Solut ovat normaalin näköisiä ja kokoisia.
Metaplasiassa (muuntuminen) jatkuvan tai vaikean toiminnan häiriön johdosta jokin kudoskomponentti joutuu jatkuvaan proliferaatioon. Tällöin kyseinen solukko muuttaa erilaistumisastettaan yleensä lähtösolukkoa yksinkertaisempaan suuntaan. Metaplasia ilmenee tavallisimmin yhden epiteelilajin muuttumisena toiseksi.
Dysplasia (kasvuhäiriö) on muutos solujen koossa, muodossa ja järjestyksessä. Epiteelidysplasiassa solukon keskinäinen järjestys häiriintyy; solun ja tuman koossa, muodossa ja värjäytymisessä tapahtuu muutoksia ja mitoosien määrä lisääntyy.
Neoplasialla (uudiskasvu) ymmärretään proliferaatiota, jossa osa kudoksen solukosta vapautuu kokonaan elimistön kasvua säätelevien mekanismien kontrollista ja alkaa muodostaa kasvainsolukkoa. Kasvain voi olla hyvänlaatuinen (benigni) tai pahanlaatuinen (maligni).
Anaplasiaa (vajaa erilaistuminen) voidaan käyttää synonyyminä erilaistumattomalle (differentoitumattomalle) kasvainsolkolle. Tällä tarkoitetaan autonomista neoplastista kasvua, jossa solukko osoittaa vain niukalti tai ei lainkaan alkuperäissolukkonsa rakenteita. Anaplastiset kasvaimet ovat maligneja; niissä solujen ja tumien koko ja muoto vaihtelevat suuresti. Tumat voivat värjäytyä erittäin tummiksi (hyperkromaattisuus). Kasvaimet sisältävät yleensä runsaasti mitooseja. Yleissääntönä voidaan todeta, että mitä anaplastisempi pahanlaatuinen kasvain on, sitä nopeammin se kasvaa ja leviää lähtökohtansa ulkopuolelle.
